Anu Heikkinen
Yle
Jouko Turkan tv-sarja Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä aiheutti kohun vuonna 1989. Nyt sarjan tehnyt miesjoukko on koolla taas. He nauhoittavat kadonneen kuunnelmasarjan avausosan uudelleen.
Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Radioteatteri uusii Wilho Ilmarin klassikkotulkinnan Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. 30-osainen kuunnelmasarja äänitettiin vuonna 1954 aikansa rakastetuilla tähtinäyttelijöillä. Äänessä on muun muassa Tauno Palo.
Kuunnelmasarjan ensimmäinen osa on vuosien myötä kadonnut ja nyt sarja saa uuden avausjakson, jossa esiintyvät Jouko Turkan legendaarisen tv-filmatisoinnin veljekset: Kai Lehtinen Juhanina, Jarmo Mäkinen Tuomaksena, Martti Suosalo Aapona, Jari Pehkonen Simeonina, Taisto Reimaluoto Timona, Pertti Koivula Laurina ja Tero Jartti Eerona.
Toimittaja Mari Lukkari tapasi näyttelijäporukan kuunnelman teon lomassa.
Mitä muistoja teillä on tv-sarjan tekemisestä?
Tero Jartti: Kun ajattelee niitä kuvauksia, niin olihan se valtavan kokonaisvaltaista. Juostiin lenkkiä, nostettiin punttia, sitten kuvattiin ja sama homma taas uudelleen. Ajattelin, ettei se lopu ikinä. Tosin samalla se oli hyvin ainutkertaista. Mutta olisiko kukaan valmis enää vetämään tänä päivänä sillä tavalla?
Martti Suosalo: Muistatteko, kun jossain iltapäivälehdessä oli juttu, että sillä tahdilla tavallinen ihminen menehtyisi viikossa? (naurua)
Jari Pehkonen: 30 vuotta sitten ei tajunnut miten ainutkertainen juttu se oli. Kauneinta tässä porukassa on se, että on saavuttanut yhteyden ihmisten kanssa.
Pertti Koivula Oli mahtavaa, että silloin keskityttiin vaan jutun tekemiseen, eikä mihinkään markkinointiin.
Taisto Reimaluoto: On ollut hämmästyttävää, miten nopeasti löytyi jopa se nopeasti äänensävy, jota silloin nuorempana poikana käytti.
Pertti Koivula: Silloin oli kyllä pelokas ja yksinäinen olo aluksi, kun ei tiennyt mikä meininki on. Päivät oli hurjia ja pelotti ne jaksot, joissa Lauri oli pääosassa. Kynnet oli mustana, kun niihin tuli verta.
Martti: Tunnistan tuon. Olin ihan lukossa, kun oli oma päivä. Mutta opettavaisinta oli seurata, kun toisia opetettiin. Esimerkiksi kun Pertsan piti esittää humalaista. Vierestä näki hyvin mihin pyrittiin. Yleensä kiikasti siitä, ettei osannut päästää irti, vaan otti liikaa vastuuta.
Minkä neuvon antaisitte nuorelle itsellenne?
Pertti: Sanoisin, että päästä irti. Pelko pois. Älä välitä mistään. Anna mennä vaan.
Jarmo Mäkinen: Lähdin veljesten jälkeen tekemään Ruotsiin elokuvaa ja siellä toteutin juuri tuota: päästin kaiken irti, ja tein pinnallisen näyttelemisen metodeilla. Sitten kävi niin, että Turkka soitti. Hän oli nähnyt Metsästäjän. Menin ihan kyykkyyyn, kun olin ihan varma, että se haukkuu minut pystyyn. Mutta se sanoikin, että jumalauta sä olet opettanut ruotsalaiset näyttelemään. Silloin ymmärsin, että irtipäästäminen todella toimii.
Tekisittekö jotain tänä päivänä toisin?
Tero: Ihan varmasti. Toteemi on poistunut joukosta. Kyllä nyt pystyisi vetämään rennommin. Pystyisi ottamaan asioita vastaan ihan eri tavalla.
Pertti: Ehkä tuon jälkeen pääsee samaan tunnelmaan vähemmillä keinoilla, ilman hirvittävää puristusta.
Martti: Eihän sellaisilla metodeilla voinut jatkaa. Muistan, kun tein sen jälkeen Suomenlinnan kesäteatteriin Taru Sormusten herrasta -esitystä ja yritin pumpata ja pitää itseni hiessä juoksemalla Suomenlinnan käytäviä. Siinä kävi niin, että näyttelijöiden lapset juoksivat perässä ja lällättivät.
Mikä suhde teillä on Turkkaan nyt?
(hiljaisuus)
Tero: On kiitollinen olo. Ilman Turkkaa en olisi tullut alalle. Hän uskoi ja näki alusta asti.
Martti: Turkka minut viimein Teatterikorkeakouluun otti.
Jarmo: Turkka on ihminen, joka on vaikuttanut omaan elämään eniten.
Pertti: Hän näytti uuden suunnan.
Kai: Haluaisin sanoa jotain positiivista, mutta en löydä oikeita sanoja. Ei minusta olisi tullut näyttelijää ilman Joukahaista.
Minkälaisia muistoja ja jälkiä Turkasta jäi?
Kai: Ne mielikuvat: ilmeet ja eleet. Niitä on vaikea sanallistaa.
Tero: Oli kusisiakin paikkoja, mutta kääntyy selkeästi positiivisen puolelle.
Pertti: Pelkokertoimet on käyty Joukon kanssa, ei enää pelota. On turha esittää mitään taiteilijaa. Täytyy olla vaan oma itsensä, muuta ei voi. Uskaltaa mennä alitajunnan vietävänä.
Tero: Kun on tullut ikää enemmän, niin alan ymmärtää enemmän Turkkaa ja omaa faijaa. Tajuan minkälaisessa tilanteessa se on ollut. Jos on noin vankka sivistys ja vilkas mielikuvitus kuin hänellä, niin miten jakaa sitä muille. Ongelma oli siinä, että hän oli niin kärsimätön. Hän ajatteli, että muutkin tajuavat heti. Muistan, kun teimme Valheita-esitystä, Jouko tuli meille ja löi plarin kouraan. En tajunnut yhtään mitään. Vasta näyttämöllä tajusin jotain.
Martti: Minun lapsuuden perheessä ei raivostuttu koskaan, äiti ja isä olivat hyvin maltillisia. Kun menetän malttini omassa perheessä, niin se kuulostaa ihan Turkan raivoamiselta.
Minkälaisen jäljen Turkka jätti Suomeen?
Martti: Taiteilijan siveltimen vedon. Kestää aikaa ja paranee vanhetessaan. Kun olen jutellut kirjailijoiden kanssa, niin kyllä Aiheita-kirja on inspirointu monia. Se jää kyllä klassikoksi.
Pertti: Monella on myös tosi huonoja muistoja Turkasta.
Tero: Se on tosi hämmentävää kuunnella, että puhuuko ne eri ihmisestä. He eivät ole saaneet yhtään positiivista puolta Turkasta, vain niitä negativiisia. Turkkaa oli lumoavaa kuunnella, ei sellaisia puhujia Suomessa ole. Hänen tapansa olla ja ne palavat silmät. On hienoa, että on saanut olla oppilaana.
Löytyykö Suomesta uutta Turkkaa?
Tero: Toivottavasti ei. Mutta jokaisella sukupolvella voi olla oma turkkansa, joka pöllyttää kenttää.
Radioteatterin Seitsemän veljestä -kuunnelmasarja esitetään sunnuntaisin klo 15
1.1. 2017 Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, uudelleen nauhoitettu osa 1
9.1. - 26.3. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä jaksot 2-13
3.9.-24.12. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä jaksot 14-30
11.1.2017 Juttuun lisätty linkkejä.
