Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Hulluus kylässä pääkuva

Hulluus alkoi syksyllä 2015

Psykedelinen kuva Anu Valveesta
Psykedelinen kuva Anu Valveesta Kuva: Yle/Anu Valve anu valve

"Syksyllä 2015 päädyin Kellokoskelle. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni tuossa legendaarisessa paikassa, jonka olin kuvitellut keskelle synkkää metsää, suljettujen muurien ja porttien takana olevaksi piparkakkutaloksi: eristetyksi ja pelottavaksi laitokseksi", kirjoittaa dokumentaristi Anu Valve.

Löysinkin Kellokosken kylän, jonka olennainen osa on keskellä kylää sijaitseva sairaala. Aidat sairaalan ympäriltä kaadettiin jo ennen sotia. Kylällä on sadan ja yhden vuoden ajan totuttu monenlaisiin kulkijoihin, siellä normaaliuden rajat ovat toiset kuin yleensä. Kukaan ei ihmettele, kukaan ei katso pitkään.

Menin Kellikselle tapaamaan minulle rakasta ihmistä, joka oli sairastunut. Jännitti mennä suljetulle osastolle. Ystäväni esitteli minulle kahden hengen huoneen, jossa asui. Hänen kämppiksensä oli riehunut tuolin kanssa ja oli nyt tehostetummassa tarkkailussa. Mietin, miltä tuntui nukkua samassa huoneessa hullun kanssa. Sitten tajusin, että sitähän ystävänikin on.

Hävettävä hulluus

Hullu. Mikä leimaava, kamala sana. Siksi nimeänkin ystäväni vain ystäväksi. Ei veli tai serkku tai tytär tai isä. Ei edes naapuri. Sillä läheisen sairastuminen leimaa myös lähipiirin, etenkin suvun ja vanhemmat. Tähän sairauteen liittyy yhä stigma, häpeäleima.

Ihminen, jolla on syöpä, ei ole syöpä. Mutta ihminen, joka sairastuu hulluuteen, on hullu? Jos olisimme tehneet dokumenttia syöpäsairaista, olisimme näyttäneet potilaiden kasvot ja kertoneet nimet. Nyt emme missään nimessä voineet altistaa psyykkisesti sairaita sille, että joku mahdollisesti vaikka 30 vuoden kuluttua älyää, että katsos, Pekka-Tiinahan se siinä, se on ollut mielisairaalassa, se on siis hullu!! Hei, tiesitkö, että Jemina-Jessen äiti-isä on ollut bimbolassa?!? Mutta hei, yhtä hyvin se olisit voinut olla sinä itse! Sillä kuten syöpään, myös hulluuteen voi sairastua ihan jokainen meistä.

Ihminen, jolla on syöpä, ei ole syöpä. Mutta ihminen, joka sairastuu hulluuteen, on hullu?

Ystäväni ja minä pelasimme korttia osaston vierailutilassa, lukittujen ovien takana. Vasta kun tarvitsimme hoitajaa päästämään meidät ulos, tajusin, että osasto oikeasti on suljettu. Eikä Kellokoskella nykyään olekaan muita kuin suljettuja osastoja. Tosin osalla potilaista on ns. vapaakävelyoikeus eli oikeus ulkoilla ilman saattajaa. Toiset pääsevät ulkoilemaan vain hoitajan tai kahden kanssa, jotkut ainoastaan suljetulle kävelypihalle.

Kellokosken sairaalan puisto
Kellokosken sairaalan puisto Kellokosken sairaalan puisto Kuva: Kari Ylitalo/MADEinSKY kävelypiha,Kellokosken sairaala

Sairaala sairaimmille

Kävelimme sairaalan Prinsessa-puistossa, jolle on nimensä antanut kuuluisa potilas, Kellokosken Prinsessa. Myöhemmin opin, että Prinsessojen aika on mennyttä: nykyään heille on tehokkaita hoitoja, ja monet heistä voidaan hoitaa avohoidossa. Mielisairaala ei enää ole koti, vaan sairaala, jossa ovat ne kaikista sairaimmat, yleensä vain muutaman viikon ajan.

Kun palasimme kävelyltä, näimme sairaalan päärakennuksen, komean Kartanon, edessä Ylen auton. Sattumalta juuri tuona päivänä oli tehty päätös Kellokosken sairaalan toiminnan lopettamisesta.

Kellokosken kiehtova menneisyys

Tiesin heti, että sairaalan ja kylän pitkä yhteinen historia täytyy tulla kerrotuksi. Niin monta ihmiskohtaloa ja tarinaa: traagista, humoristista, onnellistakin. Niin paljon erehdyksiä ja nykykäsityksen mukaan julmuutta. Niin paljon ennakkoluulottomuutta, lempeyttä ja hullunrohkeutta. Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Niin paljon toivottomuutta, niin paljon toivoa.

Ja niin paljon tietämättömyyttä, vielä tänäkin päivänä. Kuten minullakin oli (ja yhä on): mitä psykoosi on, mistä se tulee, mitä se aiheuttaa… Oli karmaisevaa kuulla, että psykoosi, etenkin toistuessaan, saattaa jättää aivoihin pysyviä muutoksia. Oli myös vaikea osata suhtautua potilaisiin, jotka olivat enemmän tai vähemmän psykoottisia ja lääkittyjä. Kuten ystävänikin oli. Se on vähintään yhtä hankalaa kuin vaikeasti syöpäsairaan kohtaaminen, sillä psykiatrisessa sairaudessa bonuksena saattaa olla pelko sairastunutta kohtaan. Ihmettelin ja ihailin henkilökunnan mutkatonta suhtautumista potilaisiin: ihan kuin ihmisiin yleensäkin!

Olen onnekas, että työparini Nina Stenros halusi ja ehti mukaan dokumentintekoon. Hänen tarkka havaintokykynsä, visuaalinen silmänsä ja musikaalinen korvansa saivat elokuvan lentoon, ja siitä tuli oikeasti hyvä. Onneksi myös tuottajamme Ari Lehikoinen innostui ja uskoi hankkeeseemme. Kiitos siitä heille ja Ylelle. Kiitos myös HUS/HYKSille, joka luotti meihin ja antoi suuren toimintavapauden.

Loppu on elokuvaa. Mutta totta.

Teksti: Anu Valve, ohjaaja

Dokumenttiprojekti: Hulluus kylässä Yle TV1 2.1.2017 klo 21.00
Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa 1.1.2017 alkaen toistaiseksi.

Lisää aiheesta:
Perusasioita mielen terveydestä ja sairaudesta
Seinät eivät paranna - Yhä useampi avohoidossa
Kellokosken sairaala 100 vuotta juhlajulkaisu
Anna Riitta Jyrkinen: Mielisairaanhoito Kellokosken piirimielisairashoitolassa vuosina 1915-1918
Dokumenttiprojekti: Hulluus kylässä

Kommentit
  • Seinät eivät paranna - yhä useampi avohoidossa

    Miksi kauniilla paikoilla olevia mielisairaaloita lopetetaan

    Dokumentti Hulluus kylässä on hieno ajankuva ja kunnianosoitus mielenterveystyölle, jota Kellokoskella on tehty 101 vuoden ajan, ja tehdään edelleen. Vanhan ajan mielisairaaloissa saavutettiin monasti toimiva, inhimillinen ja terapeuttinen ympäristö, joka dokumentissa tulee hyvin esiin", kirjoittaa HYKSin Psykiatrian toimialajohtaja Matti Holi.

  • Perusasioita mielen terveydestä ja sairaudesta

    Mitä on mielisairaus?

    "Hulluus kylässä -dokumentissa pitkän linjan ammattilainen toteaa saaneensa mielisairaanhoitajan koulutuksen, mutta tekevänsä nykyään mielenterveyshoitajan töitä. Tämä kuvaa sekä historiallista muutosta että mielenterveyden ja mielisairauden käsitteiden limittäisyyttä", toteavat HYKSin ylilääkäri Tuula Kieseppä ja ylihoitaja Päivi Soininen.

  • Apua, taas Kellokoskelle!

    Tie mielisairaalasta tohtoriksi

    "Hulluus kylässä Dokumenttiprojektin kuvaukset tarkoittivat minulle palaamista loputtomalta tuntuneeseen painajaiseen ja paikkaan, jossa minusta tuli toivoton tapaus. Kuvauspäivänä elin uudelleen ahdistuksen, pelot ja tuskan, mitä olin Kellokosken sairaalassa viettämieni vuosien aikana tuntenut." Näin kertoo Kellokosken sairaalassa useita vuosia potilaana viettänyt, sittemmin tohtoriksi väitellyt Päivi Rissanen.

  • Hulluus alkoi syksyllä 2015

    Kiehtova hulluus

    Vuonna 2015 dokumentaristi Anu Valve vieraili Kellokosken sairaalassa tapaamassa ystäväänsä. Samana päivänä tuli tieto Kellokosken sairaalan lopettamisesta. Valve tiesi heti, että Kellokosken yli satavuotinen historia täytyisi kertoa dokumenttielokuvan voimin.