"Mielisairaalat kauniissa maalaismaisemissa ovat oman aikakautensa lapsia. Dokumentti Hulluus kylässä on hieno ajankuva ja kunnianosoitus mielenterveystyölle, jota Kellokoskella on tehty 101 vuoden ajan, ja tehdään edelleen. Vanhan ajan mielisairaalat rakennettiin ajan parhaan tietämyksen pohjalta, silloisen hoitojärjestelmän selkärangaksi (tai koko ruumiiksi, koska tuohon aikaan ei avohoitoa ollut). Niissä saavutettiin monasti toimiva, inhimillinen ja terapeuttinen ympäristö, joka dokumentissa tulee hyvin esiin", kirjoittaa HYKSin Psykiatrian toimialajohtaja Matti Holi.
On kuitenkin hyvä muistaa, että noina romanttisina aikoina vain vakavimmat häiriöt hoidettiin. Lievät ja keskivaikeat häiriöt aiheuttivat kärsimystä, johon ei ollut tarjota juuri minkäänlaista apua. Nämä häiriöt muokkasivat ihmisten elämänkulkua ja uravalintoja. Vanhoina aikoina oli toki enemmän aloja ja ammatteja, joissa pärjäsi vaikka mielenterveyden hoitamaton häiriö haukkasi ison osan henkisestä kapasiteetista.
Hoidon tavoitteet korkealla
Samoin on hyvä muistaa, että vakavimpiinkaan häiriöihin ei ollut juuri lääkkeitä, tai muita tehokkaita hoitoja, joten ihmiset siirrettiin pitkiksi ajoiksi valvottuihin olosuhteisiin maalaisyhteisöihin odottamaan jaksottaisen tai aaltoilevan sairauden pahojen jaksojen loppumista.
Kroonisten sairauksien ollessa kyseessä mielisairaalassa elettiin melko lailla pysyvästi. Mieltä pirstovat sairaudet ”koteloituivat” tehokkaiden hoitojen puutteessa. Ihmismieli saattoi rakentaa ajan mittaan suojan, jonka seurauksena syntyi ympäristön kannalta harmiton ja ”hupsu” potilas, johon kylän tai muun lähiyhteisön oli helppo sopeutua.
Nykyään myös lievemmät häiriöt pyritään hoitamaan.
Nykyisin tavoitteemme ovat korkeammalla, mikä näkyy myös psykiatrisen toiminnan fyysisissä puitteissa. Järjestelmämme pyrkii hoitamaan myös lievemmät häiriöt, koska niihin on olemassa sekä lääkkeellisiä, että muita hoitoja. Emme enää hyväksy sitä, että hoitamattomiin häiriöihin liittyvä kärsimys saa jatkua, ja muokata elämänkulkua. Otamme vastuuta suuresta joukosta potilaita, joille ennen ei ollut tarjolla apua. Nykyisessä työelämässä on myös vaikeampi löytää aloja joilla pärjää henkisesti ”puoli-valoilla”.
Lääkkeet lievittävät levottomuutta
Myös vaikeampia häiriöitä osataan hoitaa aikaisempaa paremmin. Ennen vanhaan niistä kärsivät olivat mielisairaaloiden asukkaita, nykyään on olemassa lääkkeitä, jotka poistavat näitä sanomattoman piinallisia oireita. Lääkkeet palauttavat potilaan akuutin psykoosin tuskallisesta painajaisesta, jossa oma tuttu maailma muuttuu pelottavaksi ja arvaamattomaksi. Ne lievittävät vakavaa masennusta, joka on muuttanut kaiken elämässä turhaksi, ja saanut itsemurhan näyttämään ainoalta ratkaisulta. Ne lievittävät pohjatonta levottomuutta, joka pitää koko ruumiin jännityksen tilassa, ei anna nukkua, saa säpsähtelemään ja pelkäämään normaaliin elämään kuuluvia tilanteita.
On olemassa vaikeisiin häiriöihin suunnattuja terapioita, sekä tarkasti kohdennettua kuntoutustoimintaa. Näin ollen aiempaa huomattavasti pienempi osa potilaista tarvitsee pitkiä ajanjaksoja muusta elämästä irti olevissa yhteisöissä. Valtaosa hoidoista kyetään toteuttamaan avohoidossa. Esimerkiksi Uudenmaan psykiatrisista potilaista noin yhdeksän kymmenestä ei käytä sairaalapalveluita.
Laitokset laitostavat, ja seinät eivät paranna
Nykysairaalat halutaan rakentaa tukemaan nykyisiä hoitomalleja. Valtaosa potilaista viipyy sairaalassa vain lyhyen aikaa, ja siksi sairaaloiden on hyvä olla keskeisillä paikoilla. Valtaosa potilaista aloittaa hoitonsa päivystyksellisesti, ja siksi sairaaloiden on hyvä olla somaattisten sairaaloiden yhteispäivystyspisteiden yhteydessä.
Valtaosalle piipahdus sairaalassa on lyhyt avohoidon tukitoimi.
Valtaosalle potilaista piipahdus sairaalassa on lyhyt avohoidon tukitoimi, ja siksi sairaaloiden on hyvä pitää sisällään luontevat avohoitoon ja poliklinikkatoimintaan suuntaavat tilat. Valtaosalle potilaista sairaalan ei tarvitse entisaikojen malliin vastata kaikista elämiseen liittyvistä tarpeista, kuten dokumentissa nähtävät lapinmatkat, sakkikerhot ja ulkotyöt. Siksi sairaalan tulee olla paikassa, jossa potilaille on yksilöllisesti rakennettavissa erilaiset ”terapeuttiset” aktiviteetit – ja nykymaailmassa ne eivät useinkaan liity esimerkiksi maatalouteen.
Tiedämme, että laitokset laitostavat, ja seinät eivät paranna. Siksi sairaalat pyritään rakentamaan sellaisiksi, että ne suuntaavat potilaat kohti mahdollisimman itsenäistä elämää.
Toki pieni osa potilasta tarvitsee pitkäaikaista hoitoa psykiatrisessa sairaalassa. Kokemukset eripuolilta maailmaa osoittavat, että heillekin hyvin suunniteltu kaupunkisairaala voi olla hyvä ratkaisu.
Mielisairaalat näkyväksi osaksi yhteiskuntaa
Mielisairaat eivät ole (enää) Kellokosken kaltaisten kyläyhteisöjen yksinoikeutta, vaan näkyvämpi ja aktiivisempi osa yhteiskuntaamme. Mielisairas ei ole ihmistyyppi, eikä mielisairaus ominaisuus, joka on toisilla ihmisillä, mutta ei meillä. Suuri osa ”meistä” kärsii jossain elämänsä vaiheessa jostain psykiatrisesta häiriöstä.
Suuri osa ihmisistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa jostain psykiatrisesta häiriöstä.
Potilaiden psykoosioireet tai harhat eivät useimmiten ole harmittomia ja ”hupsuja” oireita, joita tulisi nyt, tehokkaampien hoitojen aikana, romanttisesti kaivata. ”Vanhojen hyvien aikojen” hullut eivät myöskään ole eettisesti kestävä kaipauksen kohde. Mielisairaudet tai mielenterveyden ongelmat ovat useimmiten piinallisia, kärsimystä aiheuttavia tiloja, joita meidän tulee hoitaa mahdollisimman varhain ja tehokkaasti. Onneksi varhaista ja tehokasta hoitoa auttaa nykyisin se, että mielenterveyden ongelmiin ei liity samanlaista häpeää, kuin ”vanhoina hyvinä aikoina”.
Meidän tulee kunnioittaa sitä hyvää mielenterveystyötä, jota suomalaisen psykiatrian pitkän historian aikana on tehty, mutta samalla olla kiitollisia siitä, että meillä on nykyisin huomattavasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa huomattavasti useamman mielenterveyspotilaan elämään. Ja siitä, että meillä todennäköisesti on pian mahdollisuus rakentaa Uudellemaalle tämän uuden ajan sairaala.
Teksti: Matti Holi, Psykiatrian toimialajohtaja, HYKS
