Hyppää pääsisältöön

Uudenvuoden vanhat perinteet

Vuodenvaihde on taianomainen hetki, jossa hyvästellään vanha ja koetetaan vaikuttaa suotuisasti tulevaan. Vieläkin on tapana ampua raketteja ja valaa tinaa, mutta harvempi avaa ikkunaa päästääkseen vanhan vuoden pois, taikka tulkitsee tulevaa kahvikuppeihin kätketyistä esineistä. Roskiakaan ei enää kuljetella kolmen tien risteykseen, josta ruumisvaunut ovat kulkeneet.

Radiohaastattelussa vuodelta 1997 toimittaja Ursula Uotinen haastattelee kansanrunousarkiston tutkijaa Juha Nirkkoa uuteenvuoteen liittyvistä tavoista ja uskomuksista. Miksi juuri vuodenvaihde on otollista aikaa onnen tavoitteluun ja millaisin konstein tulevaa ennustettiin?

Vuodenvaihteen hetkellä kaikki on muutoksen tilassa, muovailtavissa kuvailee Nirkko. Silloin ennustetaan tulevaa vuotta ja yritetään vaikuttaa siihen. Kuvaavaa on, että juhlan nimi on uusi vuosi, eli vuodenvaihteen hetki merkitsee koko seuraavaa vuotta. Puolenyön aikana on ollut tapana avata ikkuna, jotta vanha vuosi pääsee pois ja uusi vuosi sisään. Keskiyöllä kannattaa myös ajatella hyviä ajatuksia ja tehdä lupauksia.

On myös uskottu, että uuden vuoden ensimmäiset teot ovat ratkaisevia. Nirkko kertoo uskomuksesta, jonka mukaan vuoden ensimmäinen kontakti toiseen elävään olentoon on tärkeä. Ensimmäinen kohdattu eläin määritteli sen, millaista muistutti olemukseltaan koko vuoden. Ja ensimmäisenä kohdatun vastakkaisen sukupuolen edustajan nimi kertoi naimattomalle sen, minkä nimisen sulhasen tai vaimon tulevaisuudessa saa.

Uudenvuodenyönä uskottiin olevan liikkeellä pahoja henkiä. Niitä ajettiin pois meluamalla kovasti. Nykyinenkin ilotulitusperinne liittyy siihen. Nirkko kertoo esimerkin 1800-luvulta udmurttien perinteestä sytyttää tulet ja pitää mekkalaa pahojen henkien karkottamiseksi.

Uuteenvuoteen kuuluu myös ennustaminen ja tunnetuin tapa on valaa tinaa ja tulkita sen muotoja. Onnen turvaamiseksi ensimmäinen tina oli aikoinaan tapana valaa haltijalle tai tontulle, kertoo Nirkko.

Onnea on uskottu olevan tietty määrä ja sitä riittää vain tietyille. Nirkko kuvailee, kuinka seuraavan vuoden onni "lohkaistaan" uuden vuoden hetkellä. Omaa osuutta onnesta on koetettu varmistaa muun muassa kyläilemällä uudenvuodenaamuna mahdollisimman monessa paikkaa ja pysyttelemällä koko päivä virkeänä.

Märät sukat jalkaan ja tulevaisuuden kuuntelua kolmen tien risteyksessä

Radio-ohjelmassa vuodelta 1967 toimittaja Arja Vuotilan haastateltavina ovat kajaanilainen Niilo Tolppanen sekä Kuivajärven kylässä Suomussalmella asuvat emäntä Olga Huovinen ja maanviljelijät Aleksanteri Saavinen ja Nikolai Huovinen. Miehet kertovat, kuinka tinan valamisen lisäksi on ennustettu muun muassa esineiden avulla. Erilaisia enteellisiä esineitä, kuten sormus kätkettiin 12 kahvikupin alle. Se mitä kupin alta paljastui, kertoi mitä tulevana vuonna on luvassa. Esimerkiksi sormus merkitsi kihloja, rikkinäinen paperin pala köyhyyttä, havu hautajaisia, raha rikkautta, musta kangaspala surua ja punainen iloa.

Vielä vanhemmista tavoista Tolppanen on kuullut isältään. Yksi niistä liittyi vainajien tavoittamiseen, uskottiin, että tietyllä tapaa suoritettu kirkon kiertäminen ja hautuumaalla kiertäminen sai aikaan sen, että vainaja ilmoitti jollain merkillä läsnäolostaan.

Olga Huovinen kertoo vanhoista karjalaisista taioista, tosin myöntäen ettei oikein itsekään usko niihin. Naurean hän kuvailee, kuinka oli tapana laittaa leipäpala hihaan, jotta unessa sitten näkisi kenen kanssa sitä syö eli tulevan puolisonsa. Toinen tapa oli kastella sukka avannossa, jotta unessa tuleva puoliso ilmaantuisi sitä kuivaamaan.

Risteyksillä on uskottu olevan taianomaista merkitystä ja uuden vuoden tavoistakin osa liittyy kolmen tien risteykseen. Alensanteri Saavinen kertoo, kuinka tulevan vuoden ennusääniä mentiin kuuntelemaan kolmen tien risteykseen. Samoin myös tutkija Nirkko kertoo artikkelin ensimmäisessä radiojutussa, kuinka erään uskomuksen mukaan piti lakaista lattia ja viedä roskat kolmen tien risteykseen, josta ovat ruumisvaunut kulkeneet, sillä silloin näkisi tulevan puolisonsa.

Uudenvuodenaattona oli myös tapana saunoa ja "pestä vanhan vuoden lika pois", kertoo suolahtelainen 92-vuotias Mimmi Vilkkilä toimittaja Veikko Riihiselle. Juhlaruokana oli riisipuuroa marjakeiton kera ja joululta jäänyttä sikaa.

Muinoin vuosi vaihtui satokauden rytmissä

Suomessa on juhlittu uutta vuotta keskitalven aikaan vasta noin 1300-luvun tietämissä ja virallisesti vasta 1500-luvulla. Sitä ennen vuodenvaihde on sijoittunut maanviljelyskulttuurin mukaan syksyyn satovuoden päättymiseen ja kekri-juhlaan. Kekri-perinne eli vahvana vielä 1700-luvullakin, mutta kirkko ei katsonut pakanallista juhlaa hyvällä. Teollistuminen ja kaupungistuminen vaikutti perinteen hälvenemiseen myös. Monet kekriin liittyvät tavat ja perinteet siirtyivät jouluun ja uuteenvuoteen.

Kuvat Museoviraston kuvakokoelmasta.

Kommentit
  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.