Hyppää pääsisältöön

Uudenvuoden vanhat perinteet

Vuodenvaihde on taianomainen hetki, jossa hyvästellään vanha ja koetetaan vaikuttaa suotuisasti tulevaan. Vieläkin on tapana ampua raketteja ja valaa tinaa, mutta harvempi avaa ikkunaa päästääkseen vanhan vuoden pois, taikka tulkitsee tulevaa kahvikuppeihin kätketyistä esineistä. Roskiakaan ei enää kuljetella kolmen tien risteykseen, josta ruumisvaunut ovat kulkeneet.

Radiohaastattelussa vuodelta 1997 toimittaja Ursula Uotinen haastattelee kansanrunousarkiston tutkijaa Juha Nirkkoa uuteenvuoteen liittyvistä tavoista ja uskomuksista. Miksi juuri vuodenvaihde on otollista aikaa onnen tavoitteluun ja millaisin konstein tulevaa ennustettiin?

Vuodenvaihteen hetkellä kaikki on muutoksen tilassa, muovailtavissa kuvailee Nirkko. Silloin ennustetaan tulevaa vuotta ja yritetään vaikuttaa siihen. Kuvaavaa on, että juhlan nimi on uusi vuosi, eli vuodenvaihteen hetki merkitsee koko seuraavaa vuotta. Puolenyön aikana on ollut tapana avata ikkuna, jotta vanha vuosi pääsee pois ja uusi vuosi sisään. Keskiyöllä kannattaa myös ajatella hyviä ajatuksia ja tehdä lupauksia.

On myös uskottu, että uuden vuoden ensimmäiset teot ovat ratkaisevia. Nirkko kertoo uskomuksesta, jonka mukaan vuoden ensimmäinen kontakti toiseen elävään olentoon on tärkeä. Ensimmäinen kohdattu eläin määritteli sen, millaista muistutti olemukseltaan koko vuoden. Ja ensimmäisenä kohdatun vastakkaisen sukupuolen edustajan nimi kertoi naimattomalle sen, minkä nimisen sulhasen tai vaimon tulevaisuudessa saa.

Uudenvuodenyönä uskottiin olevan liikkeellä pahoja henkiä. Niitä ajettiin pois meluamalla kovasti. Nykyinenkin ilotulitusperinne liittyy siihen. Nirkko kertoo esimerkin 1800-luvulta udmurttien perinteestä sytyttää tulet ja pitää mekkalaa pahojen henkien karkottamiseksi.

Uuteenvuoteen kuuluu myös ennustaminen ja tunnetuin tapa on valaa tinaa ja tulkita sen muotoja. Onnen turvaamiseksi ensimmäinen tina oli aikoinaan tapana valaa haltijalle tai tontulle, kertoo Nirkko.

Onnea on uskottu olevan tietty määrä ja sitä riittää vain tietyille. Nirkko kuvailee, kuinka seuraavan vuoden onni "lohkaistaan" uuden vuoden hetkellä. Omaa osuutta onnesta on koetettu varmistaa muun muassa kyläilemällä uudenvuodenaamuna mahdollisimman monessa paikkaa ja pysyttelemällä koko päivä virkeänä.

Märät sukat jalkaan ja tulevaisuuden kuuntelua kolmen tien risteyksessä

Radio-ohjelmassa vuodelta 1967 toimittaja Arja Vuotilan haastateltavina ovat kajaanilainen Niilo Tolppanen sekä Kuivajärven kylässä Suomussalmella asuvat emäntä Olga Huovinen ja maanviljelijät Aleksanteri Saavinen ja Nikolai Huovinen. Miehet kertovat, kuinka tinan valamisen lisäksi on ennustettu muun muassa esineiden avulla. Erilaisia enteellisiä esineitä, kuten sormus kätkettiin 12 kahvikupin alle. Se mitä kupin alta paljastui, kertoi mitä tulevana vuonna on luvassa. Esimerkiksi sormus merkitsi kihloja, rikkinäinen paperin pala köyhyyttä, havu hautajaisia, raha rikkautta, musta kangaspala surua ja punainen iloa.

Vielä vanhemmista tavoista Tolppanen on kuullut isältään. Yksi niistä liittyi vainajien tavoittamiseen, uskottiin, että tietyllä tapaa suoritettu kirkon kiertäminen ja hautuumaalla kiertäminen sai aikaan sen, että vainaja ilmoitti jollain merkillä läsnäolostaan.

Olga Huovinen kertoo vanhoista karjalaisista taioista, tosin myöntäen ettei oikein itsekään usko niihin. Naurean hän kuvailee, kuinka oli tapana laittaa leipäpala hihaan, jotta unessa sitten näkisi kenen kanssa sitä syö eli tulevan puolisonsa. Toinen tapa oli kastella sukka avannossa, jotta unessa tuleva puoliso ilmaantuisi sitä kuivaamaan.

Risteyksillä on uskottu olevan taianomaista merkitystä ja uuden vuoden tavoistakin osa liittyy kolmen tien risteykseen. Alensanteri Saavinen kertoo, kuinka tulevan vuoden ennusääniä mentiin kuuntelemaan kolmen tien risteykseen. Samoin myös tutkija Nirkko kertoo artikkelin ensimmäisessä radiojutussa, kuinka erään uskomuksen mukaan piti lakaista lattia ja viedä roskat kolmen tien risteykseen, josta ovat ruumisvaunut kulkeneet, sillä silloin näkisi tulevan puolisonsa.

Uudenvuodenaattona oli myös tapana saunoa ja "pestä vanhan vuoden lika pois", kertoo suolahtelainen 92-vuotias Mimmi Vilkkilä toimittaja Veikko Riihiselle. Juhlaruokana oli riisipuuroa marjakeiton kera ja joululta jäänyttä sikaa.

Muinoin vuosi vaihtui satokauden rytmissä

Suomessa on juhlittu uutta vuotta keskitalven aikaan vasta noin 1300-luvun tietämissä ja virallisesti vasta 1500-luvulla. Sitä ennen vuodenvaihde on sijoittunut maanviljelyskulttuurin mukaan syksyyn satovuoden päättymiseen ja kekri-juhlaan. Kekri-perinne eli vahvana vielä 1700-luvullakin, mutta kirkko ei katsonut pakanallista juhlaa hyvällä. Teollistuminen ja kaupungistuminen vaikutti perinteen hälvenemiseen myös. Monet kekriin liittyvät tavat ja perinteet siirtyivät jouluun ja uuteenvuoteen.

Kuvat Museoviraston kuvakokoelmasta.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?