Aikuisena uusien ystävien löytäminen voi olla pelottavaa. Kotisohva tuntuu turvalliselta, kun vaihtoehtona on uutta tuttavuutta lähestyminen. Voisiko leikki ratkaista tutustumisen ongelman? Emma ponnistelee irti Samista ja etsii uusia ystäviä yllättävistäkin paikoista.
Lapsena ystävystyminen on helppo nakki. Kurahaalareissa törmäilevät taaperot miettivät melko vähän toistensa tunteita ja odotuksia ennen leikkiin ryhtymistä. Eksistentiaaliset kriisit jäävät toiseksi, kun kysymykseen tulee kuka saa keinua seuraavaksi. Hiekkalaatikolla läsnäolo tekee ystävän, hieno lelu kuninkaan.
Aikuisena ystävystyminen ei olekaan enää yhtä helppoa. Suurin osa vuorovaikutuksestamme tapahtuu töissä tai palvelukohtaamisissa, missä toisen todellinen luonne jää mysteeriksi. Kohteliaisuuden ja työminän yhdistelmä tekee vaikeaksi arvioida, kuinka aidosti “hyvää päivänjatkoa” toiselle toivotetaankaan. Toisaalta rehellisyys on Suomessa arvossaan, minkä seurauksena “mitä kuuluu” voi johtaa täällä jopa täysin vilpittömään vastaukseen.
Lapsena ystävät valikoituivat leikkimällä. Aikuisena ei kuitenkaan pelata pelejä välitunnilla, paitsi ehkä start upeissa. Päivätöissä välitunnin paikan ovatkin ottaneet kahvihetket ja lounastauot, itse leikki taas on unohtunut. Kenties ruokakeskeisyys onkin syy siihen, miksi potentiaalisen ystävän kanssa lähdetään aina ensin kahville.
Lasten leikki on osittain harjoittelua aikuiselämän vuorovaikutustilanteita varten. Aikuisena leikkien seuraukset kovenevat. Kun työpaikalla jaetaan nakituksia tai lomautuksia, voivat sosiaaliset piilostaidot olla ratkaiseva etu.
Kaikilla leikeillä ei kuitenkaan ole kovia seurauksia. Mitä painaa nolostumisen uhka jos toisessa vaakakupissa on mahdollisuus onnistumisen iloon? Erilaiset ystävystymisleikit antavat luvan kohdata toinen ihminen rohkeudella, mistä moni haaveilee. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua?
Vieraiden esittelyt
Meiju Niskala, taiteilija
Meiju Niskala on taiteilija ja toiminnallinen filosofi, joka tutkii todellisuutta taiteen keinoin. Hänen tunnetuimmat teoksensa käsittelevät ihmisten välistä vuorovaikutusta julkisessa tilassa kaupunkiympäristössä.
Sonja Koski, apinatutkija
Sonja Koski on podcastin vakiovieras ja Suomen ainut kädellisten tutkija. Hän työskentelee Helsingin yliopiston huippuyksikössä vertailevan psykologian, käyttäytymisbiologian ja evolutiivisen antropologian parissa. Koski tekee tutkimusta empatian evoluutiosta tarkastelemalla sitä ihmisvauvoilla ja aikuisilla marmosettiapinoilla. Lisäksi hän tutkii kädellisten, erityisesti simpanssien ja marmosettien, persoonallisuutta ja sosiaalista vuorovaikutusta.
Ääninä vierailevat Mikko Lohenoja, Jaakko Jämsä, Tuukka Pasanen ja Heikki Puskala.
Ystäväkirjeessä Susinukke Kosola lukee kirjeensä menetetylle ystävälle.
