Hyppää pääsisältöön

Juha Hurme: Sadan äidin linja

juha hurme kolumnistikuva
juha hurme kolumnistikuva Kuva: Jyrki Valkama Juha Hurme

Oletetaan, että tänään syntyi jonnekin päin Suomea virkeä tyttövauva. Onneksi olkoon. Tutkin nyt hänen äitilinjaansa hahmottaakseni näitä leveyksiä ajan funktiona ja ymmärtääkseni ihmiselon lainalaisuuksista vähän enemmän. Annan ensi alkuun sukupolven kestoksi 25 vuotta. Kutsun hypoteettista vauvaamme, 0-vuotiasta ihmisen tainta Ainoksi.

Ainon äiti syntyi vuonna 1992 markoilla maksavaan Suomeen, joka oli osa vastikään mullistunutta Eurooppaa, kun Neuvostoliitto oli lakkautettu ja rautaesirippu murtunut. Taskupuhelin mahtui vain talvipalttoon isompaan taskuun eikä niitä ollut kovin monella.

Ainon isoäiti syntyi vuonna 1967 Kekkosen Suomeen, jossa jotkut intomielet jo puhuivat sukupuolten välisestä tasa-arvosta, joka siinti toivottoman kaukana. Jos Ainon isoäidin äidille olisi kerrottu, että hänen mahdollisesta tulevasta tyttärentyttärestään (siis Ainon äidistä) voisi kehkeytyä isona esimerkiksi olympiatason nyrkkeilijä tai mäkihyppääjä, hän olisi pitänyt puhujaa outona humoristina.

Jo mainittu Ainon isoäidin äiti syntyi keskelle pahinta jatkosotaa 1942 ja hänen äitinsä, Ainon isoäidin isoäiti, vuonna 1917 keskelle ensimmäistä maailmansotaa ja veriseen sisällissotaan valmistautuvaa kahtia repeytynyttä Suomea, Venäjän autonomista suuriruhtinaskuntaa.

Suomen kieli on toki olemassa, mutta ei kirjakielenä, sillä Pernajassa syntynyt Mikael Olavinpoika on vasta noin 10-vuotias.

Näin kätevästi pääsin neljän nuoren naisen avulla halki itsenäisen Suomen historian. Pidän edelleen synnyttäjän iän 25 vuodessa ja poimin heitä Ainon esiäitilinjasta 16 kappaletta lisää, jolloin pääsen Ainon kahdenkymmenen esiäidin kautta vuoden 1517 katoliseen Suomeen, joka ei ole oikeastaan Suomi ensinkään, vaan Österlandet, Ruotsin itäinen maakunta. Suomen kieli on toki olemassa, mutta ei kirjakielenä, sillä Pernajassa syntynyt Mikael Olavinpoika, joka alkaa aikuisena kutsua itseään isänsä ammatin mukaisesti Maanviljelijäksi eli Agricolaksi, on vasta noin 10-vuotias. Menee vielä parikymmentä vuotta ennen kuin hän alkaa kääntää Uutta testamenttia suomeksi. Tästä ilosta Ainon 19. esiäiti ei pääse suoraan osalliseksi, sillä tytöt eivät kouluja käy.

Nyt käsittelen kerralla 25 äitiä, joiden synnyttämisen aika on tässä vaiheessa alennettava 20 vuoteen, jotta kertomukseni pysyy todenmukaisena. Olen koonnut Ainolle 45 esiäitiä ja päässyt vuoteen 1017. Sellaista kuin Suomi ei ole. Tai sillä nimellä kyllä kutsutaan Å bo –nimisen jokikylän ympäristöä Länsi-Siperian ja Skandinavian puristukseen jääneen niemen lounaisrannikolla. Jotkut kyllä kutsuvat Å boa myös venäläisperäisesti turuksi eli kauppapaikaksi.

Niemellä asuu harvakseltaan noin 50 000 ihmistä, joista Ainon 45. esiäiti on yksi. Jos hän oli suomenkielinen, hän oli runonlaulaja, sillä laulukulttuuri kosketti jokaista. Etenkin naiset olivat aktiivisia sekä runoilijoina että perinteen kuljettajina. Nelipolvisella kalevalamitalla lauletuilla hurjilla seikkailuilla ja maailmaa jäsentävillä myyteillä selvittiin pitkien pimeiden vuodenaikojen läpi. Omituisesta ristin uskosta ja jossain kaukaisessa ihmemaassa tapetusta näkymättömän jumalan näkyvästä pojasta oli korkeintaan kuultu vaikeasti käsitettäviä huhuja viikinkien idäntien etapeilla länsirannikolla, esimerkiksi juuri siellä Å bossa.

Genetiikan tai kielitieteen näkökulmasta yhtenäistä Suomea tai suomalaisuutta on mahdoton määritellä.

Lisään koossa olevaan äitiryhmään vielä 55 äitiä, jolloin saavutan kertomukseni päätepisteen, joka sijaitsee ajanlaskumme alkua edeltävällä vuosisadalla. Siellä jossakin on Ainon 100. esiäiti juuri synnyttänyt Ainon 99. esiäidin. On täysin absurdia kutsua häntä suomalaiseksi, vaikka hän sattuisikin majailemaan jo mainitun Siperian ja Skandinavian välisen niemimaan alueella.

Genetiikan tai kielitieteen näkökulmasta yhtenäistä Suomea tai suomalaisuutta on mahdoton määritellä. Perimältään nykyiset suomalaiset ja saamelaiset ovat tulosta jokseenkin kaikista ilmansuunnista tulleesta vuosituhansia jatkuneesta maahanmuutosta. Näitä Ainon esiäitejä on tilastojen perusteella tullut roppakaupalla Venäjältä, Baltiasta ja Ruotsista, Ainon esi-isistä puhumattakaan.

Näin kätevästi kuljin käyttämämme ajanlaskun ulkopuolelle vain kahdella bussilastillisella nuoria äitejä. Näiden kahden bussin kyydissä on ketju, jonka viimeinen lenkki synnytti ihanan tyttövauvan juuri nyt, 4. tammikuuta 2017, Ainon.

Hypoteettisena kummisetänäsi toivon, että sinusta, Aino, tulee taistelija, joka omalta osaltasi sulatat tämän hyhmäisen maailman tasa-arvoisemmaksi ja kaikkia maailman ihmisyksilöitä, niin menneitä, nykyisiä kuin tuleviakin, kunnioittavaksi vähän rennommaksi tyyssijaksi.

Muista kummisetäsi viisas sana: tiukka pipo ei ole hyvä edes hiihtäessä.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.