Hyppää pääsisältöön

Kaikki maailman makeanveden hylkeet elävät viidellä järvellä

Baikalinhylkeitä kivillä
Baikalinhylkeitä Venäjällä. Baikalinhylkeitä kivillä Kuva: Juha Taskinen Baikalinhylje

Viisi vuotta sitten saimaannorppien kuvaaja Juha Taskinen ja hyljetutkija Mervi Kunnasranta päättivät etsiä kaikki maailman makeanveden hylkeet. Pysyviä järvihyljekantoja löytyy vain viideltä järveltä: Suomen Saimaa, Venäjän Laatokka ja Baikal, Alaskan Lake Iliamna ja Kanadan Seal Lakes.

Helikopteri ilmassa, kuvaaja kuvaa
Helikopteri ilmassa, kuvaaja kuvaa Kuva: MERVI KUNNASRANTA helikopterit,Erämaa,Kanada

Helikopterikyydillä Kanadan tundralle

Olimme saapuneet Kanadaan Pohjois-Quebeciin muutamaa päivää aiemmin Alaskan Iliamnan hyljejärveltä. Nyt Hudsoninlahden merisumu jäi taakse ja Ungavan niemimaa järvitilkkuineen kimmelsi allamme. Lähes puuttomalla tundralla vilkkuivat tuhannet järvet, lammet ja purot. Kallioilla lyllersi mustakarhuja. Ohitimme Lac a l’Eau Claire- suurjärven ja siitä tovin kuluttua kopteri työntyi ylängölle Seal Lakesin lonkeroihin. Laskeutumispaikka oli löydettävä nopeasti, koska kone oli ollut jo kaksi tuntia ilmassa.

”Hylje, tuolla!” Mervi huudahti. Pystytimme teltat paikkaan, josta näkyi ungavanhylkeen makuukivi. Rikkomaton erämaan rauha ympäröi meidät. Kaikkialla risteili karibujen polkuja, harmaakuukkelit seurasivat kulkuamme ja puista pyrähtelivät pyyt.

Jonathan Roger ja Mervi Kunnasranta Seal Lakes alueella
Jonathan Roger ja Mervi Kunnasranta Jonathan Roger ja Mervi Kunnasranta Seal Lakes alueella Kuva: Juha Taskinen jonathan roger,kiväärit,metsä
Norppakuvaaja Juha Taskinen
Juha Taskinen Norppakuvaaja Juha Taskinen Kuva: Mervi Kunnasranta Juha Taskinen

Yllätyksellistä leirielämää

Jo viikon olimme tähystäneet tuntureissa ja odottaneet saarissa hylkeitä etsien. Vain kaksi kertaa olimme nähneet vilaukselta nopean sukeltajan, kun se matkauinnillaan kävi haukkaamassa ilmaa. Seal Lakes on suuri, 80km alueelle levittäytyvä järvien ja jokien rypäs. Viimeisten lentolaskentojen mukaan Ungavan hylkeitä voisi olla jäljellä enää vain noin sata yksilöä.

Karhujen karkotusnuotio oli palanut yöllä loppuun ja Mervi sytytteli tulta uuteen. Juomaveden hakureissulla liukastuin rantakivikossa ja kaaduin veteen. Jalka jäi kiven koloon ja koko kehon paino repi reisilihasta. Ryömin kohti leiriä. Mervi juoksi vastaan, antoi kolmiolääkettä ja peitteli telttaan. Onni ei tosiaankaan ollut mukanamme ja helikopteri hakisi meidät pian.

Tovin kuluttua ulkoa kuului huuto: ”Juha kamera tänne, lahdessa on kaksi hyljettä!” Annoin videokameran Merville ja pikakurssin sen käytöstä. Oppaamme Jonathan Roger ja Mervi kiiruhtivat mäkeä alas. Tuijotin hetken teltan kattoon ja raahauduin sitten ulos. Otin ylimääräisen särkylääkkeen ja nappasin melan kainalosauvaksi.

Olimme hylkeelle ehkä ensimmäiset ihmiset koskaan eikä se osannut pelätä meitä.― Juha Taskinen
Ungavan hylje makaa kivellä Kanadassa
Ungavanhylkeet ovat maailman vähälukuisimpia järvihylkeitä. Ungavan hylje makaa kivellä Kanadassa Kuva: MERVI KUNNASRANTA ungavan,hylje-eläimet

Maailman tuntemattomin järvihylje katseli meitä

Mailin päästä kivikkoisen lahden rannalta löysin Mervin ja Jonathanin. Kauempana pohjukan kivellä liikahteli Phoca vitulina mellonae, kirjohylkeen alalaji, maailman vähälukuisin hylje. Mervi hiipi hyljettä kohti ja valokuvasi vimmatusti. Siinä se nyt oli, tuntemattomin järvihylje. Miten ne voivat elää karujen järvien ja jokien verkostoissa tekemättä norpan tavoin talvipesää? Mihin kuutit syntyvät? Kahdeksan tuhannen vuoden eristyneisyys tundrajärveen oli värjännyt sen turkin meren kirjohylkeitä tummemmaksi.

Mervi ryömi parinkymmenen metrin päähän hylkeestä. Itse en voinut ryömiä, joten päätin kävellä Mervin viereen. Ungavanhylje katseli tuloani ja heilutteli vain uteliaasti päätään. Mervi naurahti ja tuumasi: ”Mitä ihmettä, olen tunnin verran ryöminyt kivikossa hylkeen lähelle ja sinä vain lompsit viereeni.” Olimme hylkeelle ehkä ensimmäiset ihmiset koskaan eikä se osannut pelätä meitä. Sinnikkyytemme oli palkittu.

Teksti: Juha Taskinen

Avara luonto: Järvihylkeiden jäljellä - dokumenttielokuva TV1:llä lauantaina 14.1.2017 klo 18.15.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Pirkka-Pekka Peteliuksen mökkipihassa soivat saderummut

    Vesipisarat soittavat hypnoottista sävelmää.

    Helinät, kilinät ja tömpsötykset – uusi ääniharrastus saa Peteliuksen hykertelemään innosta. Tänä syksynä mökin pihaan rakentuivat saderummut. Saavi, ämpärit ja soihtujen pohjat soittavat hypnoottista sävelmää.

  • Avara luonto syksyllä 2017

    Avara luonto syksyllä 2017

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2017. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Peltsin Lapissa etsitään aitoa lappilaista elämänmenoa

    Peltsin Lapin molemmat tuotantokaudet.

    Peltsin Lappi -ohjelmassa matkustetaan Lappiin ja selvitetään, mikä vie sinne aina uudestaan ja uudestaan. Lappilaisuuden ydintä etsiessä ohjelmassa tutustaan muun muassa kullankaivamiseen, kalastukseen sekä paikallisiin erikoisuuksiin ja tavalliseen elämään. Lämminhenkistä ja rauhallista ohjelmaa kuljettaa eteenpäin leppoisalla tyylillään Lapin ystävä ja eräjorma Mikko "Peltsi" Peltola. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yle TV2-kanavalla syksyllä 2012. Toinen tuotantokausi koettiin ruuduilta vuotta myöhemmin.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 maisemat

    Lapin maisemat ovat toinen toistaan hienompia

    Upeita maisemia voi ihailla muun muassa Pyhä-Nattasella, Pallasjärvellä ja Pitsusjärvellä.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.