Hyppää pääsisältöön

Pianisti Joel Papinoja: "Eräänä syksynä 7-vuotiaana päätin, että nyt haluan oppia soittamaan."

Pianisti Joel Papinoja.
Pianisti Joel Papinoja. Kuva: Yle/Laila Kangas joel papinoja

"Haaveilen joskus sellaisesta kesästä, jolloin ehtisin viideksi viikoksi vaeltamaan Espanjaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille." Joel Papinoja on valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi ja konsertoi Musiikkitalossa 18. tammikuuta 2017 Talven nuoret taiteilijat -sarjassa. Mistä soittoharrastus alkoikaan ja miten tähän päädyttiin?

Kuka?

 
Olen Joel Papinoja, syntynyt 2.2.1988 Valkealassa.

Mistä?

Asuin 19 vuotta synnyinpaikkakunnallani, missä kävin koulun ja lukion. Sen jälkeen olen asunut yhtäjaksoisesti Helsingissä lukuunottamatta lukukautta 2010-11, jonka vietin Erasmus-vaihto-oppilaana Royal Irish Academy of Musicissa Dublinissa.

Musiikkiopinnot?

Molemmat vanhempani harrastivat musiikkia lapsena ja äitini opettaa nykyäänkin suurimman osan koulunsa musiikintunneista. Hän oli luvannut näyttää minulle halutessani pianonsoiton alkeita ja eräänä syksynä 7-vuotiaana päätin, että ”nyt haluan oppia soittamaan”. En tiedä mistä into tuli ja miten se syttyi – vielä pari kuukautta aiemmin samaisena syksynä paikallisen kansalaisopiston pianonsoitonopettaja oli tarjonnut minulle oppilaspaikkaa, mutta olin vain todennut, etten ole kiinnostunut sellaisista jutuista! Seuraavana vuonna pääsin Pohjois-Kymen musiikkiopistoon Ari Helanderin oppilaaksi.

Ari opetti minua 11 vuotta, minkä jälkeen pääsin Sibelius-Akatemiaan vuonna 2007 Erik T. Tawaststjernalle, jonka mestarikursseilla olin käynyt jo parin kesän ajan. Valmistuin musiikin maisteriksi joulukuussa 2014 ja siitä lähtien olen toiminut freelancerina pk-seudulla.

Pianisti Joel Papinoja ja baritoni Simon Barrad.
Joel Papinoja ja Simon Barrad Kantapöydässä. Pianisti Joel Papinoja ja baritoni Simon Barrad. Kuva: Yle/Laila Kangas simon barrad

Lempisäveltäjä tai teos?

Hienoja teoksia on säveltäjiä on niin paljon, että niistä on todella vaikea valita sitä ihan ehdotonta suosikkia. Lapsena kuuntelin monta vuotta lähinnä pelkkää Chopinia, ennen kuin aloin tutkimaan Kouvolan kirjaston cd-kokoelmaa - saatoin jopa kerran viikossa käydä lainailemassa mielenkiintoisia levyjä.

Nykyään lempimusiikkiani ovat useinmiten kappaleet, jotka ovat tavalla tai toisella juuri työn alla. Esimerkiksi viime vuoden henkilökohtainen Spotifyn soitetuimmat -lista sisältää aika tarkan kattauksen viime vuoden lemppareistani: Mendelssohnin Elias-oratorio sekä Schönbergin Pierrot Lunaire.

Levy, johon kuitenkin palaan ehkä kaikkein eniten ja joka oli myös viime vuonna kuunnelluimpien joukossa, on Carlos Kleiberin levytys Tristan ja Isolde -oopperasta. Kuuntelen paljon myös orkesterimusiikkia sekä pianisteja, etenkin viime vuosisadan alkupuoliskolta, esimerkiksi Rahmaninovin levytyksiä.

Idolit?

Hienoja muusikoita ja unohtumattomia esityksiä on myös lukuisia, mutta muusikot, jotka ovat onnistuneet koskettamaan ja inspiroimaan minua useita kertoja levyllä ja/tai livenä, ovat juurikin mainittu kapellimestari Carlos Kleiber sekä pianisti Olli Mustonen. Nuoremman polven muusikoista suosikkini on Daniil Trifonov.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Meillä oli kotona aina paljon kirjoja ja luen mielelläni etenkin kaunokirjallisuutta, esimerkiksi Waltareita. Pyrin myös käymään säännöllisesti juoksemassa ja uimassa. Tykkään myös kävellä luonnossa ja haaveilen joskus sellaisesta kesästä, jolloin ehtisin viideksi viikoksi vaeltamaan Espanjaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Kyllä sitä kieltämättä joinakin tiettyinä päivinä tulee miettineeksi, voisiko elämässään tehdä jotakin muuta, ja välillä onkin hyvä muistuttaa itselleen vapaudesta valita. En todennäköisesti kuitenkaan viihtyisi yhtä hyvin missään muussa ammatissa, enkä osaa nimeta mitään tiettyä alaa tai tehtävää, jota tekisin jos en olisi muusikko. Luultavasti olisin päätynyt työhön, jossa saa jollakin tavalla käyttää omaa luovuuttaan.

Entä muuta?

Kamarimusisointi ja ylipäätänsä muiden muusikoiden kanssa työskentely on ollut minulle todella pitkään tärkeä osa pianistina toimimistani. Kasvoin yhteissoittoon musiikkiopistoaikoinani, kun oppilaitokseen päätettiin perustaa kamarimusiikkikokoonpanoja vuonna 2000. Lied ja laulajien kanssa työskentely tuli sitten luonnollisena lisänä mukaan kuvioihin tullessani Sibelius-Akatemiaan.

Pianistit Matleena Nyman ja Joel Papinoja olivat Kantapöydän opiskelijatreffeillä 11.1.2017. Matleena esittää videolla Rahmaninovin etydin d-molli op.33 nro 4. Joel Papinojan kanssa esiintyy baritoni Simon Barrad. He esittävät laulun Neurotic and lonely Gabriel Kahanen laulusarjasta Craigslistlieder. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Janne Koskinen.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava ja lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.