Hyppää pääsisältöön

Pianisti Matleena Nyman: "Musiikiopistossa aloitin 13-vuotiaana, minulla on aivan kuriton tausta."

Pianisti Matleena Nyman.
Pianisti Matleena Nyman. Kuva: Yle/Laila Kangas matleena nyman

"Valmistumisen jälkeen en ole kuunnellut neuvoja keneltäkään, olen hyvin ärsyttävä", sanoo pianisti Matleena Nyman itsestään. Vammalasta kotoisin oleva Matleena matkusti päivittäin bussilla Tampereelle lukioon ja konservatorioon. Nyt hän on pianonsoiton ammattilainen, joka haluaisi vain konsertoida.

Kuka?

Olen Matleena Nyman, pianisti ja vähitellen myös ihminen. Synnyin Vantaalla vuonna 1989.

Olen pioneeri perheessäni! Pikkusiskoni on matkija-apina tai ehkä vedin hänetkin pinnan alle, kidukset tai tukehtuminen käsi kädessä! Isosiskoni on taitava tankotanssija, akrobaatti ja voimanainen.

Mistä?

Asuin Vammalassa liian pitkään, siellä taivaskin oli matalampi ja kaikkialla leijui apatia. Matkustin bussilla Tampereelle päivittäin lukioon ja konservatorioon, josta tuli minulle koti.

Helsinkiin muutin syksyllä 2008, kun aloin opiskella Sibelius-Akatemiassa. Selvisin sinne viikon myöhässä ja ontuen, pyöräkolari.

Minä inspiroidun tuntemattomista, vilkkaista kaupungeista, joihin olen juuri saapunut. Olin Pariisissa vuoden vaihto-opiskelijana ja sieltä jatkoin Madridiin. Nykyisin asun taas Helsingissä.

Musiikkiopinnot?

Pentuna imitoin kuulemaani Samick-pianolla, mutta musiikiopistossa aloitin kolmetoistavuotiaana, aivan kuriton tausta.

16-vuotiaana olin kuitenkin katastrofaalisen vakuuttunut siitä, etten tarvitse muuta kuin musiikkia. Energia oli loputon. Se on sellainen kellumo, jonka ikkunasta katselee ylöspäin avaruuksiin eikä repetitio siksi väsytä. Soitan pianoja, ilman koskettimia olen kömpelö.

Sibelius-Akatemiassa opettajinani olivat Tuija Hakkila, Antti Hotti ja Liisa Pohjola, Pariisin konservatoriossa Hortense Cartier-Bresson ja Madridin Kuningatar Sofía-koulussa Dmitri Bashkirov.

Valmistumisen jälkeen en ole tosin kuunnellut neuvoja keneltäkään, olen hyvin ärsyttävä.

Pianisti Matleena Nyman.
Pianisti Matleena Nyman. Kuva: Yle/Laila Kangas matleena nyman

Lempisäveltäjäsi?

Brahms, aina Brahms! Silloin on riehakas ja vapaa olo, voimien riivaama ja ihan hellä. Pidän Brahmsin musiikin rouhevuudesta ja karheudesta, se on tummaa ja syvää ja kuitenkin kuutamosta.

Syksyllä soitin kamarimusiikkia ystävieni kanssa, sain esittää sellosonaatit ja äänittää klarinettisonaatit, aivan herkkua. Mutta äänitys jännitti ja lukitsi kehon erikoiseksi, siinä joutui potkunyrkkeilemään itseään vastaan.

Vasta viimeisenä iltana ihmeellinen euforia vei.. ja ymmärsi.

Myös pianokonsertot, rakas maailma, soitan heti, kun jokin orkesteri pyytää minut luokseen.

Deadline-konsertissani soitan goottimusiikkia tai siltä se minusta tuntuu, hirtettyjä ja höyryjä, Gaspard de la nuit on hypnotisoiva.

Music high. Everything is nice like rice. Olen aika ailahtelevainen, musiikki saa aina sopimaan johonkin.

Taiteilija, jonka esitykset ja tulkinnat ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen?

Aki Rissanen esimerkiksi, viime vuoden lohduttavimmat konsertit, koin ne todella voimakkaasti. Tuntui hyvältä, kun se musiikki ympäröi ja eli ja omituisen keveänä vielä, vaikka siinä oli niin valtavasti.

Kantapöydässä Riikka Holopaisen haastateltavana pianisti Matleena Nyman.
Matleena Nyman Kantapöydässä Riikka Holopaisen haastattelussa. Kantapöydässä Riikka Holopaisen haastateltavana pianisti Matleena Nyman. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen matleena nyman

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Joskus minä kirjoitan. En oikein osaa puhua ja olen usein eksyksissä ajatuksissani, vajoan kuviin ja kuvitelmiin. On helpompi pysyä kiinni tässäkin maailmassa, kun sellainen luova häiriö valuu paperille omalla ajallaan.

Haluaisin myös voimistella taas tai tanssia! Olen muusikkona aina inspiroitunein liikkeestä ja vauhdista. Mutta usein tuntuu, että maailma on liian nopea ja kaikkea on liikaa, ja mitä oikein pitäisi ehtiä, ja miten me sitten kotiin pääsemme!?

Mikä sinusta tulee isona?

Olen 27-vuotias, aivan suuri siis ja pianisti minusta tuli, haluan vain konsertoida, tästä olen ehdoton. Tosin olen miettinyt viime aikoina, että ehkä voisin olla iltaihminen myös elämän mittakaavassa, olettaen, että minusta tulee vanha.

Pianistit Matleena Nyman ja Joel Papinoja olivat Kantapöydän opiskelijatreffeillä 11.1.2017. Matleena esittää videolla Rahmaninovin etydin d-molli op.33 nro 4. Joel Papinojan kanssa esiintyy baritoni Simon Barrad. He esittävät laulun Neurotic and lonely Gabriel Kahanen laulusarjasta Craigslistlieder. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Janne Koskinen.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.