Hyppää pääsisältöön

Pianisti Matleena Nyman: "Musiikiopistossa aloitin 13-vuotiaana, minulla on aivan kuriton tausta."

Pianisti Matleena Nyman.
Pianisti Matleena Nyman. Kuva: Yle/Laila Kangas matleena nyman

"Valmistumisen jälkeen en ole kuunnellut neuvoja keneltäkään, olen hyvin ärsyttävä", sanoo pianisti Matleena Nyman itsestään. Vammalasta kotoisin oleva Matleena matkusti päivittäin bussilla Tampereelle lukioon ja konservatorioon. Nyt hän on pianonsoiton ammattilainen, joka haluaisi vain konsertoida.

Kuka?

Olen Matleena Nyman, pianisti ja vähitellen myös ihminen. Synnyin Vantaalla vuonna 1989.

Olen pioneeri perheessäni! Pikkusiskoni on matkija-apina tai ehkä vedin hänetkin pinnan alle, kidukset tai tukehtuminen käsi kädessä! Isosiskoni on taitava tankotanssija, akrobaatti ja voimanainen.

Mistä?

Asuin Vammalassa liian pitkään, siellä taivaskin oli matalampi ja kaikkialla leijui apatia. Matkustin bussilla Tampereelle päivittäin lukioon ja konservatorioon, josta tuli minulle koti.

Helsinkiin muutin syksyllä 2008, kun aloin opiskella Sibelius-Akatemiassa. Selvisin sinne viikon myöhässä ja ontuen, pyöräkolari.

Minä inspiroidun tuntemattomista, vilkkaista kaupungeista, joihin olen juuri saapunut. Olin Pariisissa vuoden vaihto-opiskelijana ja sieltä jatkoin Madridiin. Nykyisin asun taas Helsingissä.

Musiikkiopinnot?

Pentuna imitoin kuulemaani Samick-pianolla, mutta musiikiopistossa aloitin kolmetoistavuotiaana, aivan kuriton tausta.

16-vuotiaana olin kuitenkin katastrofaalisen vakuuttunut siitä, etten tarvitse muuta kuin musiikkia. Energia oli loputon. Se on sellainen kellumo, jonka ikkunasta katselee ylöspäin avaruuksiin eikä repetitio siksi väsytä. Soitan pianoja, ilman koskettimia olen kömpelö.

Sibelius-Akatemiassa opettajinani olivat Tuija Hakkila, Antti Hotti ja Liisa Pohjola, Pariisin konservatoriossa Hortense Cartier-Bresson ja Madridin Kuningatar Sofía-koulussa Dmitri Bashkirov.

Valmistumisen jälkeen en ole tosin kuunnellut neuvoja keneltäkään, olen hyvin ärsyttävä.

Pianisti Matleena Nyman.
Pianisti Matleena Nyman. Kuva: Yle/Laila Kangas matleena nyman

Lempisäveltäjäsi?

Brahms, aina Brahms! Silloin on riehakas ja vapaa olo, voimien riivaama ja ihan hellä. Pidän Brahmsin musiikin rouhevuudesta ja karheudesta, se on tummaa ja syvää ja kuitenkin kuutamosta.

Syksyllä soitin kamarimusiikkia ystävieni kanssa, sain esittää sellosonaatit ja äänittää klarinettisonaatit, aivan herkkua. Mutta äänitys jännitti ja lukitsi kehon erikoiseksi, siinä joutui potkunyrkkeilemään itseään vastaan.

Vasta viimeisenä iltana ihmeellinen euforia vei.. ja ymmärsi.

Myös pianokonsertot, rakas maailma, soitan heti, kun jokin orkesteri pyytää minut luokseen.

Deadline-konsertissani soitan goottimusiikkia tai siltä se minusta tuntuu, hirtettyjä ja höyryjä, Gaspard de la nuit on hypnotisoiva.

Music high. Everything is nice like rice. Olen aika ailahtelevainen, musiikki saa aina sopimaan johonkin.

Taiteilija, jonka esitykset ja tulkinnat ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen?

Aki Rissanen esimerkiksi, viime vuoden lohduttavimmat konsertit, koin ne todella voimakkaasti. Tuntui hyvältä, kun se musiikki ympäröi ja eli ja omituisen keveänä vielä, vaikka siinä oli niin valtavasti.

Kantapöydässä Riikka Holopaisen haastateltavana pianisti Matleena Nyman.
Matleena Nyman Kantapöydässä Riikka Holopaisen haastattelussa. Kantapöydässä Riikka Holopaisen haastateltavana pianisti Matleena Nyman. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen matleena nyman

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Joskus minä kirjoitan. En oikein osaa puhua ja olen usein eksyksissä ajatuksissani, vajoan kuviin ja kuvitelmiin. On helpompi pysyä kiinni tässäkin maailmassa, kun sellainen luova häiriö valuu paperille omalla ajallaan.

Haluaisin myös voimistella taas tai tanssia! Olen muusikkona aina inspiroitunein liikkeestä ja vauhdista. Mutta usein tuntuu, että maailma on liian nopea ja kaikkea on liikaa, ja mitä oikein pitäisi ehtiä, ja miten me sitten kotiin pääsemme!?

Mikä sinusta tulee isona?

Olen 27-vuotias, aivan suuri siis ja pianisti minusta tuli, haluan vain konsertoida, tästä olen ehdoton. Tosin olen miettinyt viime aikoina, että ehkä voisin olla iltaihminen myös elämän mittakaavassa, olettaen, että minusta tulee vanha.

Pianistit Matleena Nyman ja Joel Papinoja olivat Kantapöydän opiskelijatreffeillä 11.1.2017. Matleena esittää videolla Rahmaninovin etydin d-molli op.33 nro 4. Joel Papinojan kanssa esiintyy baritoni Simon Barrad. He esittävät laulun Neurotic and lonely Gabriel Kahanen laulusarjasta Craigslistlieder. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Janne Koskinen.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava ja lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.