Hyppää pääsisältöön

Tiilenpäitä vai terapiaa?

piikkilanka-aitaa lähikuvassa
piikkilanka-aitaa lähikuvassa Kuva: Pixabay / Public domain prisma studio

Suomalaisissa vankiloissa istuu kolmisen tuhatta vankia. Yleinen mielipide huutaa kovempia rangaistuksia. Tutkimukset sanovat toista. Kovemmat rangaistukset jopa lisäävät rikollisuutta, eikä vankila paranna.

Tarvitaanko vankiloita? Vai toimivatko ne vain rikollisten korkeakouluina? Mikä olisi tehokas tapa ehkäistä rikosten uusiminen? Tästä käytiin kiivasta keskustelua Tieteen päivillä keskiviikkona 11.1. Helsingissä.

Vankilat eivät estä rikollisuutta, päinvastoin

Vapausrangaistuksella tavoitellaan kolmenlaisia vaikutuksia. Se voi parantaa, eristää ja toimia pelotteena. Mutta toimiiko se?

- Vapausrangaistuksen suhteesta rikoksen uusimiseen on tuhansia tutkimuksia. Perussanoma on, että uusiminen on vankilan jälkeen joko hieman yleisempää tai samaa tasoa kuin muiden seuraamusten jälkeen, rikosoikeuden ja kriminologian professori Tapio Lappi-Seppälä sanoo.

Vankila ei siis paranna. Tuoreimman ja kattavimman, Hollannissa 2007 julkaistun, tutkimuksen mukaan vankilan jälkeen rikos uusitaan kolme kertaa useammin kuin muiden seuraamusmuotojen jälkeen. Samaan päätyvät viime vuosien suomalaistutkimukset. Kaikista vuonna 2004 vapautuneista vangeista 67 prosenttia uusi rikoksensa, ensikertalaisista noin puolet. Vuosina 1980-2013 vapautuneista elinkautisvangeista viidesosa päätyi takaisin vankilaan.

piikkilanka-aitaa lähikuvassa
piikkilanka-aitaa lähikuvassa Kuva: Pixabay / Public domain prisma studio

Vankilassa istuneet uusivat rikoksensa noin 10 prosenttia todennäköisemmin myös yhdyskuntapalveluun verrattuna. Ero on merkittävä.

Vain lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla tilanne on parempi. Kuusi prosenttia vapautuneista teki uuden seksuaalirikoksen.

Yksi tehokkaimmista tavoista muuttaa ei-väkivaltainen henkilö väkivaltaiseksi on lähettää hänet vankilaan.

Vankilan eristämis- ja pelotevaikutuksen tehostakaan ei ole kiistatonta näyttöä. Toki vankila pitää vangit pois kaduilta.

Pelotevaikutuksen tehoon vaikuttaa tutkimuksien mukaan eniten sanktion varmuus. Näyttöä on siitä, että nimenomaan kiinnijäämisriskillä on merkitystä, enemmän kuin rangaistuksen ankaruudella. Tärkeä on etenkin subjektiivinen, koettu kiinnijäämisriski.

Esimerkkinä tästä käy Suomen muuttunut suhtautuminen rattijuopumustapauksiin. Humalassa ajo puolittui 1977-1984, vaikka rangaistukset lievenivät.

- Meillä otettiin 1970-luvun lopulla käyttöön ns. promillerajat. Samalla ehdottomat vankeusrangaistukset vaihdettiin sakkoihin ja ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Promillerajat toivat mukaan rutiininomaiset puhalluskokeet, joiden myötä kiinnijäämisriski kasvoi olennaisesti. Humalassa ajaminen putosi puoleen, Lappi-Seppälä sanoo.

Onko vankiloista tulossa mielisairaiden hoitopaikkoja?

Turun psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma korostaa, että monen vangin elämäntilanne on pitkäaikaisten kumuloituvien ongelmien summa, kuin jäävuoren huippu.

Väkivaltaisuutta aiheuttavat Laueman mukaan sekä geenit että kaltoin kohtelu lapsena. Usein väkivaltaisen käytöksen malli syntyy jo varhain. Kun tähän lisätään sosiaaliset, psykiatriset ja kognitiiviset ongelmat, on riski jo suuri.

Vankisairaalan vangeista valtaosa on moniongelmaisia. On sairauksia, kognitiivisia ja mielenterveysongelmia, elämänhallinta tiessään.

- Vangeista vain noin puolet on työkykyisiä, naisista vain yksi kolmasosa. Kahdella kolmasosalla on persoonallisuushäiriö, ADHD on erittäin yleinen ja päihderiippuvaisuus jopa kymmenkertainen tavalliseen väestöön verrattuna. Yhdeksän kymmenestä vangista katsoo, että päihteet ovat vaikuttaneet heidän käyttäytymiseensä, Lauerma kertoo.

Hoitamaton ADHD yhdessä syrjäytymisen ja päihderiippuvuuden kanssa voi jopa kymmenkertaistaa riskin joutua vankilaan.

- Tutkimukset osoittavat myös, että psykoosin hoito vähentää vankeuteen joutumisen riskiä yhteen viidestoistaosaan ja adhd-lääkitys voi jopa puolittaa sen. Oikea lääketieteellinen huomio varhaisessa vaiheessa saattaa toimia rikospreventiona, Lauerma sanoo.

piikkilanka-aitaa
piikkilanka-aitaa Kuva: Pixabay / Public domain prisma studio

Se, että hoidosta säästetään, näkyy vankisairaalan arjessa. Aivan uusi ilmiö on mielisairaiden vankien määrän dramaattinen kasvu.

- Kun vuonna 2006 psykoottisten vankien osuus oli suunnilleen sama kuin muussa väestössä, on määrä nyt kasvanut kahdeksankertaiseksi, Lauerma sanoo.

- Väkivaltarikollisten osalta ei ole näyttöä, että rikosten uusimista voisi kuntoutuksella vähentää. Toisaalta ei ole näyttöä siitäkään, että kuntoutus ei toimisi. Sen sijaan seksuaalirikollisten osalta on myönteistä näyttöä kuntoutuksen tehosta, Lauerma sanoo.

Tarvitaan lisää tutkimusta siitä, mikä toimii missäkin tapauksessa. Esimerkiksi psykoterapian määrääminen manipulatiiviselle psykopaatille on haitallista. Hän oppii vain manipuloimaan enemmän.

Sovittelu on empatian oppitunti

Siinä missä vankeusrangaistus katsoo tekoa ja kuntoutus tekijää, sovittelun fokuksessa on rikoksen uhri. Suomessa sovittelua on tehty vuodesta 1984.

- Alun perin sovittelu syntyi vastareaktiona rangaistus- ja hoitokeskeiselle ajattelulle, jonka nähtiin olevan muodollinen, asiantuntijavaltainen, hidas ja kallis, tutkijatohtori, dosentti Henrik Elonheimo Turun yliopistosta sanoo.

Sovittelussa prosessi ikään kuin palautetaan asiantuntijoilta asianosaisille. Uhri ja tekijä kutsutaan yhteen keskustelemaan. Sekä uhri että tekijä ovat aktiivisia toimijoita, ja keskiössä on uhri.

Sovittelua käytetään pääasiassa nuorten rikoksiin ja lieviin tekoihin. Noin puolet sovitteluun tulevista rikoksista on väkivaltarikoksia, lähisuhdeväkivaltaa 18 prosenttia. Vuonna 2015 sovittelussa oli alle 3 prosenttia rikoksista.

Elonheimon mukaan sovittelun käyttöalue voisi olla paljon laajempikin, sillä tutkimusten mukaan sovittelu sopii erityisen hyvin vakavien rikosten sovitteluun. Niissä osapuolilla on intressi käsitellä asiaa ja keskustelu on voimakasta. Etenkin väkivaltarikoksissa sovittelu on todettu tehokkaaksi.

Yleinen mielipide puhuu usein sovittelusta pehmeänä oikeutena, mutta rikoksentekijälle tilanne on usein haastava. Uhrin kohtaaminen vaikeuttaa rikoksen vähättelyä ja tekojen vaikutusten kieltämistä.

- Sovittelua onkin sanottu empatian oppitunniksi. Siinä aukeaa toisen näkökulma, Elonheimo sanoo.

Elonheimo uskoo eri rikosseuraamuksien yhteistyöhön. Sovittelu voisi hänen mukaansa olla pohja, jota ensin harkittaisiin. Tarvittaessa turvauduttaisiin muihin seuraamuksiin.

Kirjoittaja: Leena-Kaisa Laakso

Tieteen päivät järjestetään Helsingissä 11.-15.1.2017. Tieteen päivät on suurelle yleisölle suunnattu, kaikki tieteenalat kattava tiedetapahtuma, jossa eri alojen tutkijat kertovat laaja-alaisesti tieteestä ja tutkimuksesta sekä tieteen mahdollisuuksista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen

    Tuotat elämäsi aikana 1000 kg tekstiilijätettä.

    70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä päätyy joka vuosi paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin Suomessa. Mutta ei enää kauan! Iso osa siitä voidaan jatkossa kierrättää, kun puhkikulutetusta puuvillasta voidaan kemiallisesti synnyttää uutta kuitua. Jos VTT:n kehittämä tekniikka lyö läpi, poisheitettävästä puuvillasta polttoon joutuu enää 15 prosenttia.

  • Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

    Suunnitelmat suomalaisten evakuoimiseksi Alaskaan.

    Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin.

Tiede