Edgar Froese sai oudon tehtävän. Etsi mahdollisimman tavallinen kerrostaloasunto Berliinistä, mahdollisimman tavalliselta seudulta.
Etsi paikka, johon eräs lähes koko maailman tuntema julkkis voisi piiloutua. Paikka, jossa hän voisi elää tavallista elämää, tavallisena kaupunkilaisena. Paikka, jossa hän voisi keskittyä uudelleen musiikin tekemiseen. Paikka, jossa hän voisi hankkiutua eroon huumeriippuvuudestaan.
Elettiin vuotta 1976 ja 29-vuotias David Bowie oli pahasti koukussa. Viime vuodet hän oli viettänyt vauhdikasta ja huumeista elämää Yhdysvalloissa, Los Angelesissa, ja nyt hän halusi mahdollisimman kauas Hollywoodista. Sekä fyysisesti että henkisesti. Hän halusi eroon kokaiinista.
Bowie ennen Berliiniä. Young Americans Dick Cavett Showssa, Yhdysvalloissa vuonna 1974:
Tuon aikainen Berliini, Länsi-Berliini, ei ehkä ollut paras mahdollinen paikka hankkiutua eroon huumeista, mutta se oli hyvä paikka liikkua tuntemattomana. Tai lähes tuntemattomana. Kotimaahansa Englantiin David Bowie ei halunnut palata.
Aikalaisdokumenttia Berliinistä 1976:
Niinpä berliiniläisen Tangerine Dream -yhtyeen johtohahmo Edgar Froese ryhtyi toimeen ja löysi kerrostaloasunnon Berliinistä, Schönebergin kaupunginosasta, auton varaosia myyvän liikkeen yläkerrasta, osoitteesta 155 Hauptstrasse.
Originaalia kaitafilmidokumenttia Berliinistä 1976:
David Bowie muutti asuntoon yhdessä vanhan ystävänsä, rockmuusikko ja -laulaja Iggy Popin kanssa, jonka ongelmat tuolloin olivat hyvin samanlaisia kuin Bowiella itsellään. Myös hän halusi raitistua ja saada taiteellisen luomisvoimansa takaisin.
Raitistumisen kanssa kävi vähän niin ja näin, mutta taiteellisesti Berliini tarjosi uuden maiseman. Siellä syntyi uutta, uudenlaista musiikkia. Etenkin David Bowie muutti suuntaansa radikaalisti Berliinissä.
Monet hänen albumeistaan olivat 1970-luvun alkuvuosina nostaneet hänet maailmanmaineeseen. Aladdin Sane, Diamond Dogs, Young Americans ja Station to Station olivat myyneet miljoonia. Bowie oli kiertänyt Euroopan ja Yhdysvaltain suurimpia esiintymislavoja. Hänen elämäänsä seurattiin kiusallisen tarkasti. Hän oli tähti. Hän oli julkkis.
Bowie kertoo vuonna 1997 suhteestaan Berliiniin ja huumeisiin:
Berliini, uusi kaupunki, uusi ympäristö ja uusi musiikki sopivat hänen suunnitelmiinsa hyvin. Hänen uudeksi musiikilliseksi kumppanikseen tuli englantilainen Brian Eno, jonka kokeellisia ja ambient-henkisiä albumeita David Bowie oli kuullut 1970-luvun puolivälissä.
Brian Eno tarjosi David Bowielle uuden tavan lähestyä musiikkia. Musiikin ei tarvinnut olla kolmen minuutin rockhitti, vaan se saattoi olla mitä tahansa: puolen tunnin mittainen staattinen äänimaisema, elektronista huminaa tai instrumentaalista, maalailevaa tunnelmointia. Musiikin tunnelataus oli tärkeää.
Ajatukset eivät toki olleet David Bowielle mitenkään täysin uusia. Hän oli jo tehnyt kokeellishenkistä instrumentaalimusiikkia Nicolas Roegin elokuvaan The Man Who Fell to Earth. Elokuvaan, jossa hän itse näytteli pääosaa. Tuota musiikkia ei kuitenkaan käytetty elokuvassa.
David Bowie oli kokeilunhaluinen ja tuon hetkisestä maailmanmaineestaan johtuen myös sekä taloudellisesti että henkisesti vapaa tekemään lähes mitä halusi. Silti Berliini synnytti jotakin, joka yllätti monet.
Vuonna 1976 David Bowie teki uutta levyä, aluksi Ranskassa, Pariisin lähellä ja sitten Saksassa, Berliinissä. Albumia, josta levy-yhtiö odotti jälleen menestystä. Tuo albumi oli tarkoitus julkaista vuoden 1976 joulumarkkinoille. Kun levy-yhtiö kuuli David Bowien uuden materiaalin, se päätti olla julkaisematta levyä. Joulumarkkinoille ei missään nimessä kannattaisi julkaista sellaista musiikkia. Musiikkia, joka olisi niin kummallista.
David Bowie suunnitteli aluksi albumin nimeksi New Music Night and Day, mutta lopulta albumista tuli Low.
Youtube-lista
Vuonna 1976 äänitetty Low julkaistiin tammikuussa 1977.
Vuosina 1976 - 1979 David Bowie ja Brian Eno tekivät yhdessä kolme albumia, joista usein puhutaan Berliini-trilogiana: albumit Low, Heroes ja Lodger.
Low- ja Heroes -albumien kakkospuolet - siis aikanaan julkaistujen vinyylialbumien kakkospuolet - ovat pääosin instrumentaalista ja kokeellista, erilaista ja omana aikanaan myös uudenlaista musiikkia.
Brian Enon vaikutus oli selkeä tuossa musiikissa, ja näin jälkeenpäin musiikissa on helppo kuulla myös saksalaisten tuon ajan marginaalimuusikoiden, kuten Dieter Moebiuksen, Hans-Joachim Roedeliuksen ja Michael Rotherin vaikutusta.
Kaikkia tämän niin kutsutun Berliini-trilogian levyjä ei suinkaan tehty pelkästään Berliinissä. Low äänitettiin lähes kokonaan Ranskassa, studiossa Pariisin lähellä, ja ainoastaan viimeisteltiin Berliinissä.
Lodger taas äänitettiin Sveitsissä ja viimeisteltiin Yhdysvalloissa. Sitä ei siis tehty Berliinissä lainkaan.
Vain Heroes -albumi äänitettiin kokonaan Berliinissä, se tosin miksattiin Sveitsissä, mutta kuten sanottu, musiikki syntyi Berliinissä, kuuluisassa Hansa by the Wall -studiossa.
Kun Low- ja Heroes -albumeita tehtiin Berliinissä vuosina 1976 -1977, Berliini oli kahtia jaettu kaupunki:
Muuri halkaisi kaupungin ja antoi sille oman surullisen ja pelottavankin sävynsä:
David Bowie oli kiinnostunut Berliinistä muutenkin kuin pakopaikkana. Berliini oli kulttuurikaupunki. Sillä oli poikkeuksellinen ja surullinenkin historiansa, mutta se oli taiteilijoiden kaupunki. Se oli kokeilijoiden ja uusia suuntia etsivien, levottomien sielujen kaupunki. Se oli sivistyneesti rappeutunut, boheemien taiteilijoiden kaupunki. Se oli teatterin, oopperan, musiikin ja kuvataiteen kaupunki.
Se oli uuden sodanjälkeisen vaihtoehtoisen populaarikulttuurin kaupunki, jossa esimerkiksi Tangerine Dream, Klaus Schulze, Ashra Temple, Agitation Free ja Cluster tekivät uutta, outoa sähköistä musiikkiaan.
Tangerine Dream improvisoi Saksan teeveessä vuonna 1976:
Klaus Schulze niin ikään teeveessä vuonna 1977:
1970-luvun puolivälissä David Bowie oli kiinnostunut saksalaisesta kokeilevasta populaarimusiikista. Saksaan oli syntynyt toisen maailmansodan jälkeen omaperäinen ja omalaatuinen musiikkityyli, jota alettiin kutsua krautrockiksi.
Tyylisuunnan alle mahtui monenlaista musiikkia, mutta yhteistä kaikelle oli irtisanoutuminen angloamerikkalaisen populaarimusiikin konventioista. Enää ei haluttu tehdä tanssittavia listahittejä, vaan taiteellisesti haastavampaa tai ainakin esteettisesti villimpää musiikkia.
Osa uudesta saksalaisesta musiikista oli selkeästi 1960-luvun hippiaikojen ja tajuntaa laajentavien pyrkimysten selkeää jatketta. Ja olihan sodanjälkeisessä Saksassa myös ollut myös voimakas akateemisen nykymusiikin ja elektronisen musiikin kulttuuri, jonka johtohahmona oli Karlheinz Stockhausen. Uusi popmusiikki eli voimakkaana ympäri tuolloista Länsi-Saksaa. Kölnissä oli Can. Münchenissa olivat Popol Vuh, Amon Düül II ja Guru Guru. Düsseldorfissa olivat Neu! ja Kraftwerk.
David Bowie oli niin innostunut Kraftwerkista, että pyysi yhtyettä mukaansa vuoden 1976 Yhdysvaltain- ja Euroopankiertueelle. Kraftwerk kieltäytyi.
David Bowien kerrotaan myös pyytäneen Neu!-yhtyeen rumpalia Klaus Dingeriä ja kitaristi Michael Rotheria kanssaan studioon Berliinissä, mutta erinäisten yhteensattumien tuloksena nuo vierailut eivät toteutuneet.
Tangerine Dream -yhtyeen johtohahmo Edgar Froese oli auttanut David Bowieta ja Iggy Popia asunnon etsinnässä Berliinissä. Kerrotaan, että kun tuota asuntoa remontoitiin, Edgar Froese kutsui miehet asumaan joksikin aikaa luokseen, odottamaan remontin valmistumista.
Tuona aikana Froese esitteli heille Berliiniä ja sen ihmeitä: sen klubeja ja kulttuuria. Musiikillista yhteistyötä ei David Bowien ja Edgar Froesen välille syntynyt, vaikka sellaisestakin huhuttiin.
All Saints, krautrockin maisemissa 1970-luvun lopulla. Bonusraita David Bowien albumilta Low:
David Bowien ja Brian Enon yhteistyö vuosina 1976-1979 albumeilla Low, Heroes ja Lodger oli intensiivistä ja hedelmällistä. Brian Enon rooli levyillä oli tärkeä, eikä ole mikään ihme, että monesti hänet on virheellisesti mainittu noiden albumien tuottajana. Hän oli mukana soittajana ja säveltäjänä, mutta levyjen tuottajana oli David Bowien pitkäaikaisempi yhteistyökumppani Tony Visconti.
Tony Visconti kertoo, kuinka hän toi Harmonizer-laitteen mukaan Low-albumin sessioihin:
Eräs Heroes -albumin tunnistettavimmista elementeistä oli Robert Frippin omintakeinen kitaran soitto.
Tony Visconti kertoo Heroes-kappaleen tekemisestä:
David Bowien kerrotaan Berliinissä asuessaan kiertäneen paljon sekä klubeilla että taidemuseoissa.
Erässä vuonna 1999 tehdyssä haastattelussa David Bowie muisteli kuinka hän oli jo teinivuosistaan lähtien ollut innoissaan saksalaisesta ekspressionismista, sekä kuvataiteilijoista että elokuvaohjaajista. Hän muistutti, että he tekivät työnsä Berliinissä, sen ilmapiirissä. Se oli heidän henkinen kotinsa, sanoi David Bowie.
Hän puhui 1900-luvun alussa toimineen avantgardistisen Die Brücke -taiteilijaryhmän kuvataiteesta. Se oli taidetta, jota natsit kutsuivat rappiotaiteeksi. Se oli taidetta, jonka natsit halusivat tuhota. Nykyään näitä maalauksia ja Die Brücke -ryhmän muuta kuvataidetta on esillä Berliinissä Brücke-museossa ja siellä David Bowie kävi ihailemassa teoksia.
Bowie mainitsi myös teatteriohjaajat Max Rheinhardtin ja Bertold Brechtin, jotka molemmat työskentelivät Berliinissä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. He molemmat pakenivat Yhdysvaltoihin, natsien noustua valtaan 1930-luvun alussa.
Bowie levytti Brechtiä 1980-luvulla:
Bowie puhui myös elokuvaohjaaja Fritz Langista, joka teki legendaarisen elokuvansa Metropolis 1920-luvun lopulla Berliinissä.
Bowie oli innostunut myös elokuvaohjaaja Robert Wienestä, joka ohjasi varhaisen kauhuelokuvansa Tohtori Caligarin kabinetti niin ikään mykkäelokuvan aikaan 1920-luvulla, Berliinissä.
Berliini on kulttuurisesti suurenmoisin esitys, jonka ajatella saattaa, sanoi David Bowie.
Youtube-lista
Ehkä nuo maanalaiset hahmot, joihin Bowie viittaa Subterraneans -sävellyksen nimessä, olivat Itä-Berliinistä Länsi-Berliiniin maanalaisia tunneleita pitkin paenneita ihmisiä. Kuka tietää.
Low oli ilmestyessään albumi, johon ei heti osattu suhtautua. Sitä pidettiin outona, synkkänä ja pessimistisenä. Etenkin albumin instrumentaaliesityksiä. Levy sai hyvin varautuneen vastaanoton. Vasta vuosien ja vuosikymmenien mittaan levy alkoi kerätä sitä mainetta, joka sillä nykyään on. Nykyään albumi nähdään liki profeetallisena teoksena, joka antoi suuntaa ei vain David Bowielle itselleen, vaan monille muille.
Eräs levystä innostuneista oli minimalistisilla sävellyksillään maineeseen noussut amerikkalainen Philip Glass. Jopa hieman yllättäen hän sävelsi ensimmäisen sinfoniansa vuonna 1992 David Bowien Low-albumin sävellysten pohjalta:
Eikä siinä kaikki. Glass innostui myös Heroes-albumin musiikista ja sävelsi myös sen pohjalta sinfonian!
AVARUUSROMUA 15.1.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
DAVID BOWIE: Warszawa (Low)
DAVID BOWIE: Art Decade (Low)
DAVID BOWIE: Sense of Doubt (Heroes)
DAVID BOWIE: Weeping Wall (Low)
DAVID BOWIE: All Saints (Low, CD-julkaisun bonusraita)
DAVID BOWIE: Neuköln (Heroes)
DAVID BOWIE: Abdulmajid (Heroes, CD-julkaisun bonusraita)
DAVID BOWIE: Moss Garden (Heroes)
DAVID BOWIE: Subterraneans (Low)
PHILIP GLASS: “Low” Symphony: III “Warszawa” - osa - (“Low” symphony)
Näinkö kaikki tapahtui Berliinissä? Bowie, Eno ja Visconti levyn teossa. Eräs näkemys:
BONUS! Vuonna 2013 David Bowie palasi muistoissaan Berliiniin albumilla The Next Day, kappaleessa Where are we now?:
