Hyppää pääsisältöön

Parikymppinen Anna on hymytyttö, jonka sielunkumppani on 85-vuotias Sirkku

Tämä SuomiLOVE-tarina on vahva todiste siitä, ettei ystävyys katso ikää. Samalla se muistuttaa, että ystävyydelle kannattaa olla aina auki, sillä se voi yllättää vaikka kaupan kassalla.

”Tapasin noin neljä vuotta sitten erään herrasmiehen, kun olin kesätöissä euralaisessa kaupassa. Heitimme huulta ja meistä tuli hyvän päivän tuttuja, koska tämä Raimo-niminen herra valitsi aina kaupassa käydessään minun kassani. Huumorimiehenä hän pisti minut muistamaan oman tilinsä numeron ja totta kai opinkin sen ulkoa.

Tuon kesän jälkeen lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja kuulin, että Raimo oli kysellyt minua. Minun oli tarkoituksena käydä moikkaamassa Raimoa kaupalla, koska tiesin mihin aikaan hän aina kävi ostoksilla. Sitten kävi kuitenkin niin surullisesti, että hän nukkui pois.

Toissakesänä olin taas kaupassa töissä, ja kassallani alkoi käydä eräs nainen. Pian huomasin, että hän käyttää samaa tiliä, jonka numeron Raimo oli mieleeni iskostanut. Tajusin, että naisen täytyy olla Raimon leski. Nainen sattui kassalleni kesän aikana monta kertaa. Ehkä hän kuitenkin kävi kassallani sen takia, että hymyilin hänelle ekstrapaljon – hän jopa alkoi kutsua minua hymytytöksi. Halusin kertoa hänelle, miten Raimo oli yksi lempiasiakkaistani. En kuitenkaan uskaltanut sanoa asiasta mitään, sillä pelkäsin, että hän tulisi surulliseksi.

Kesän lopulla siirryin työskentelemään hedelmä- ja vihannesosastolle. Eräänä päivänä tämä nainen tuli luokseni ja sanoi: ”Mitä hymytyttö?”.

Silloin rohkaisuin kertomaan Raimosta – ja nainen rupesi tietenkin itkemään. Pahoittelin asiaa, mutta nainen sanoi, ettei pahoittelulle ollut tarvetta. ”Minä vain itken aina vähän, kun Raimosta puhutaan. Minulla on niin kova ikävä, vaikka siitä on jo kaksi vuotta”, nainen sanoi. Hänen nimensä on Sirkku ja tuosta kohtaamisesta alkoi meidän ystävyytemme.

”Minut valtasi epätodellinen olo”

”Rupesimme juttelemaan yhä enemmän ja enemmän aina, kun Sirkku kävi kaupassa. Huomasin nopeasti, että tulemme hyvin juttuun keskenämme.

Kun kesä loppui, lähdin taas opiskelemaan, mutta kävin silloin tällöin viikonloppuisin töissä kaupassa. Eräänä näistä viikonlopuista Sirkku pyysi minut syömään luokseen työpäivän jälkeen. Heti Sirkun luokse päästyäni aloimme jutella, eikä jutusta meinannut tulla loppua. Viihdyin hänen luonaan iltakymmeneen saakka!

Kun pääsin kotiin, minulla oli jotenkin epätodellinen olo. Olin äimistynyt siitä, että meillä oli 63 vuoden ikäerosta huolimatta niin samanlainen ajatusmaailma. Me juttelimme ihan kaikesta, tietysti paljon Raimostakin. Sirkku on alusta alkaen kertonut tosi avoimesti siitä, mitä hänen elämässään on tapahtunut. Myös minulla oli heti vapautunut olo ja kerroin omasta, välillä railakkaastakin opiskelijaelämästäni.

Samalla tavalla olemme jatkaneet koko ystävyytemme ajan. Vaikka olemme eläneet eri aikoja, meillä on samanlaiset ajatukset ja aatteet. Toki me puhumme turhanpäiväisistäkin asioista, mutta usein keskustelut kulkeutuvat pintaa syvemmälle.”

Jenni Vartainen mukana ylistämässä Sirkun ja Annan ystävyyttä SuomiLOVEssa.
Tämä ladykolmikko oli iloa täynnä, kun Anna pääsi järjestämään SuomiLOVE-yllätyksen. Jenni Vartainen mukana ylistämässä Sirkun ja Annan ystävyyttä SuomiLOVEssa. suomilove

Haikea kiitos Raimolle SuomiLOVEssa

”Siinä, miten kaksi ihmistä voi tulla juttuun keskenään, ei ikäerolla ole mitään väliä, eikä se tule millään tavoin esiin keskusteluissamme. Sirkku kuvailee asiaa näin: ”Tämä on ihan hullua, kun en tule juttuun monenkaan oman ikäiseni kanssa yhtä hyvin kuin sinun kanssasi." Meitä yhdistää tapa puhua asioista kiertelemättä, pienellä huumorilla ja huolettomuudella maustettuna.

Yhtenä hetkenä saatamme nauraa vedet silmissä omia hölmöyksiämme, mutta saatamme silmänräpäyksessä jakaa omia elämämme kipukohtia toisillemme. Sirkku tuo omiin näkökantoihini paljon elämänkokemusta, jota minulla ei vielä ole karttunut. Tuntuu, että ymmärrän elämästä paljon enemmän Sirkun ansiosta.

Sen ensimmäisen illallisen jälkeen olen käynyt Sirkun luona joka ikinen kerta, kun menen kotipaikkakunnalleni. Soittelemme toisillemme, jos en pääse tasaisin väliajoin käymään hänen luonaan.

Sirkku on samaan aikaan paras ystäväni ja mummi, jota minulla ei enää ole. Vaikka menetyksen pelko on aina läsnä ihmissuhteissa, on se minun ja Sirkun ystävyydessä vielä jotenkin enemmän pinnalla. Olen ikuisesti kiitollinen, että elämä on johdattanut meidät yhteen, vaikka mieleni valtaa aina pieni haikeus lähtiessäni hänen luotaan.

Sirkku sai aivoinfarktin 65 ikävuoden kynnyksellä, ja nyt jokainen elämisen arvoinen päivä on lahja. Siksi halusin yllättää Sirkun SuomiLOVEssa. Tiedän, kuinka suuri asia se on Sirkulle, ettei Raimo ole enää hänen elämässään. Toivon, että Jenni Vartiaisen Missä muruseni on antaa hänelle lohtua. Se on myös haikea kiitos Raimolle siitä, että olemme hänen ansiostaan Sirkun kanssa ystäviä. Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.”

Lisää ohjelmasta