Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Nosteessa radio pääkuva

YleX Nosteessa Mustaa: artistinimellä ei ole kauheasti väliä, kysykää vaikka Apulannalta

YleX:n Uuden musiikin ohjelmien musatoimittajat Anne Lainto ja Venla Kokkonen valitsevat viikoittain soittoon yhden bändin tai artistin, jolla ei vielä ole levytyssopimusta. Tällä viikolla vuorossa on Mustaa.

Mustaa tuo mieleen Pariisin Kevään ja Happoradion. // Kuva: Promokuva

Mustaa, eli Ari Latvala on Vimpelistä Helsinkiin muuttanut kasarivivahteista elektrorokkia tekevä laulaja-lauluntekijä.

YleX kommentoi:

- Debyyttisinkku Voin olla sun yhdistelee kasarivivahteista poppia, rokkia ja elektro-elementtejä. Biisi painaa kahtasataa motarilla kuin Ritari Ässä pimeässä yössä. Se muistuttaa vahvasti Pariisin Kevättä, mutta on suoraviivaisempaa ja äkäisempää. Kultavissa on myös häivähdys Happoradion herkkyydestä, mutta tunnelma on menevämpi ja raikkaampi. Kertosäe tempaa mukaansa ja tunnelma biisissä on vangitseva.

Haastattelussa Mustaa:

Mikä sai aloittamaan musiikin tekemisen?

- Aloitin kitaransoiton isän inspiroimana 12-vuotiaana. Noihin samoihin aikoihin tuli ulos myös Anssi Kelan Nummela ja muistan kirjoittaneeni Anssin biiseihin omia tekstejä. Haha, pitääkin tsekata, onko niitä vielä jossain tallessa.

En ole oikeastaan koskaan jaksanut opetella mitään, vaikka taustalla on musiikkiopistoa ja musiikkilukiota, vaan olen oppinut lähes kaiken yrittämällä ilmaista asioita, mitä kuulen pääni sisällä. Eli ylipäätään omien juttujen tekeminen on ollut tosi luonteva osa musiikkiharrastusta ihan alusta lähtien.

Mistä artistinimesi tulee?

- Mietin sitä tosi kauan. Omalla nimellä tekeminen ei vaan tuntunut vaihtoehdolta. Musta on värinä ja teemana kaikin puolin tosi kiinnostava ja kun ”Mustaa” tuli mieleen, en vaan päässyt siitä yli, vaikka keksin enemmän syitä olla käyttämättä sitä kuin käyttää sitä. Loppujen lopuksi bändi-, tai artistinimillä ei mun mielestä ole kauheasti väliä. Kysykää vaikka Apulannalta.

Mitkä ovat tähänastisen uran suurimmat saavutukset?

- Olen edelleen tosi ylpeä mun vanhasta bändistä, Ground Framesta. Me tehtiin mun mielestä hyvä levy ja monta tosi siistiä keikkaa, ja hetken aikaa tuntui siltä, että me tuotiin Suomeen oikeasti jotain vähän uudenlaista. Se homma huipentui, kun päästiin soittamaan Provinssiin vuonna 2014. Se oli tosi kova juttu.

Voin olla sun on ylittänyt jo nyt kaikki mun odotukset striimauksilla ja palautteella, mitä olen saanut. Tuntuu käsittämättömältä, että mulle tuntemattomat ihmiset kehuvat biisiä, jonka väänsin makuuhuoneessani. YleX:n Nosteessa on tietenkin myös valtava saavutus!

Mitä keikkaa jännitit eniten?

- Jännitän kaikkia keikkoja. Vaikea nostaa yhtä muiden yläpuolelle. Mustaa ei oo nähty vielä lavalla, mutta nyt jännittää jo ajatuskin. Ehkä pitää siis vastata, että sitä seuraavaa keikkaa.

Mitä bändiä tai artistia haluaisit päästä lämppäämään?

- Tähän tulisi varmaan eri vastaus joka päivä, mutta sanotaan nyt vaikka, että jos Jurek jatkaa joskus soolotuotantonsa parissa, niin sitä lämppäisin mielelläni. Hyvänä kakkosena Muse.

Mistä sanoituksesta olet erityisen ylpeä ja miksi?

- Oon julkaissut Mustaa-nimellä vasta yhden biisin, joten varmaan pakko mainita se, eli Voin olla sun. Mun mielestä se on tekstikokonaisuutena melko onnistunut, mutta otetaan vaikka ensimmäinen säkeistö:

Voin olla sun ensilumi / Piirrä mitä haluat / Hiilenmustalla tai partsilta kusten alas / Voin olla myös paperii / Käytä mustetta tai räkää / Pyyhi verta vuotavat haavat / Ja ahdistavat läpät

Assosiaatiosta toiseen pomppiminen ja tietty inhorealistinen avoimuus potkaisee mun mielestä sopivasti lättyyn ja avaa biisin teemaa. Tuntuupa muuten typerältä siteerata itseään.

Minkälainen tyyppi voisi innostua musiikistasi?

- Olen saanut niin monenlaisilta ihmisiltä ylitsevuotavan positiivista palautetta. Voin olla sun on musiikillisesti yksinkertaisinta, mitä olen ikinä tehnyt, mutta samalla sanoituksesta löytyy yllättävääkin syvyyttä, eli siitä voi varmaan nauttia aika kasuaalisti, mutta ehkä myös joku sellainen, joka on elämässään nähnyt muutakin kuin kauniita päiviä ja sateenkaaria.

Jos Voin olla sun soisi elokuvassa, mitä kohtauksessa tapahtuisi?

- Se olisi ehkä joku Unelmien sielunmessun kaltainen, tosi synkkä leffa. Tässä kohtauksessa tapahtuisi joku sydäntä särkevä relapse takaisin esimerkiksi huumeisiin tai vastaavaan hajottavaan rakkauden kohteeseen.

Miten ja missä kappale syntyi?

- Kappale syntyi loppukesän ja alkusyksyn aikana. Kirjoitin sanoituksen ensin yhteen toiseen biisiin, joka ei tuntunut toimivan yhtään. Sitten eräs päivä istuin kotona kitaran kanssa alas ja soitin biisin sointukierron. Tiesin saman tien, että se on siinä. Naputin biisistä tunnissa demon valmiiksi. Äänitin sen lokakuussa Toijalassa luottokaverin, Seppo Santalan kanssa.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita sinulla on?

- Mulla oli vanhan bändin jälkeen pitkä aika, kun musiikin tekeminen ei maistunut yhtään. Nousin tähän tilanteeseen aika syvältä tuntuneesta kuopasta, joten kai se on pakko kuitenkin uskoa, että tässä on jotenkin kiinni koko elämän. Nyt yritän kuitenkin lähinnä nauttia musiikin tekemisestä ja uudelleen heränneestä inspiraatiosta, ja yritän olla ajattelematta hirveän kauas tulevaisuuteen. Uutta musiikkia on kuitenkin piipussa ja seuraavaa julkaisua olen hahmotellut maalis-huhtikuun taitteeseen.

Onko sinusta Nosteessa-artistiksi? Lähetä demo musatoimittajille täältä!