Kun minun muutokseni alkoi, en tiennyt, mihin se lopulta johtaa. Minun muutokseni ei ollut laihdutuskuuri, se ei ollut edes elämäntaparemontti. Tiesin vain, että entiseen tapaan en voi jatkaa. Ainoa tavoitteeni oli voida paremmin.
Kuvittele hukkuva ihminen. Hädässään hän tarttuu mihin tahansa mikä voisi auttaa pysymään pinnalla. Jos käy hyvä tuuri, käsi osuu lauttaan tai pelastavaan käteen. Samaan tapaan minäkin lähdin pelastautumaan raskaasta olostani.
Monen vuoden jälkeen on jo helpompi nähdä, mikä kaikki minulla tuolloin oli pielessä.
Olin syvän surun kourissa ja burn outin partaalla. Olin lopen uupunut ja sen myötä ajatusmaailmani oli muuttunut negatiiviseksi ja kyyniseksi. En tuntenut iloa juuri koskaan. Olin usein pahantuulinen ja taatusti piinallista seuraa kaikille.
Halusin pitää kaiken mahdollisen kontrollissani, mutta voimani olivat loppu. Jo useamman vuoden ajan olin hoitanut pahaa oloani syömällä. Kymmenet ylimääräiset kiloni kerääntyivät syömishäiriön seurauksena. Se oli minun heikko kohtani, asia, jota en pystynyt kontrolloimaan. Se oli minulle keino turruttaa hetkeksi kaikki paha olo.
Olin fyysisesti rapakunnossa ja henkisesti vielä huonommassa kunnossa.
Muutokseni ei ollut laihdutuskuuri eikä edes elämäntaparemontti.
Umpikujani oli niin totaalinen, että sana laihdutuskuuri tuntuu tilanteeseen täysin sopimattomalta. Minä halusin voida paremmin, jaksaa paremmin, tehdä asioita, jotka tuntuisivat merkityksellisiltä minulle. Halusin tuntea taas iloa.
En valinnut keinojani harkitun tietoisesti ja systemaattisesti, vaan asia kerrallaan ja fiilispohjalta.
Lähdin kohti muutosta tekemällä ensin yhden ainoan päätöksen: Annoin itselleni kauan kaipaamaani lepoa. Konkreettisesti se tarkoitti sitä, että aloin tehdä lyhyempää työaikaa.
Se, että tuolla kertaa muutos parempaan alkoi oikeasti, oli tavallaan jopa sattuman kauppaa. Monet palaset osuivat kohdalleen juuri oikealla ajoituksella. Minulla oli onnea matkassa.
Tämän vuoden aikana kerron oman tarinani ja kerron, mitä missäkin vaiheessa tapahtui. En lupaa, että täysin samat keinot toimivat sinulla. Sinun on itse mietittävä mitä elämääsi tarvitset ja haluat. Sinun on löydettävä omat keinosi. Tärkeintä on, että ei jää pahaan oloon.
Aluksi tein vain yhden konkreettisen muutoksen: annoin itselleni lepoa.
Muutoksen porteilla olevaa haluan muistuttaa erityisesti kolmesta asiasta.
Ensimmäinen on, että muuttuminen ei ole helppoa. Se vaatii tahtoa pyrkiä kohti jotain uutta. Se vaatii keskittymistä, työtä ja aikaa. Halun on lähdettävä sinusta itsestäsi, sillä mikään ulkopuolinen voima ei motivoi kylliksi. Tulet huomaamaan, että muutos myös antaa voimaa. Kun huomaat, että alat voida paremmin, et halua jättää kesken.
Toinen on, että mikään sisäinen tai ulkoinen muutos ei säästä sinua tulevaisuudessakaan surulta tai takaa onnea. Elämä menee niin kuin se menee ja kriisit tulevat silloin kun tulevat. Mutta kun elämän perusta on kunnossa, jopa tragediat ja kriisit on helpompi kestää.
Kolmas ja ehkä tärkein muistutukseni on tämä: Kun lähdet muutokseen, varaudu siihen, että yhden asian sijasta muuttuu todennäköisesti useampi. Kun huomaa alkavansa voida paremmin tietyllä elämänalueella, ei muitakaan halua jättää heikkoon kuntoon. Ja kun muutos saa vauhtia, sitä ei edes halua pysäyttää. Se on ihana matka kohti tuntematonta.
Ihminen ei tule koskaan valmiiksi. Minäkin olen joutunut hyväksymään sen, että muutos jatkuu koko ajan. Mutta kun haluaa toimia itseään kohtaan oikein muutosta vastustamatta, suunta on taatusti kohti parempaa.
Radio Suomen juontaja Maria Jyrkäs aloitti oman vaakakapinansa lähes seitsemän vuotta sitten. Hyvää oloa etsiessä muuttui lopulta lähes koko elämä. Painon suhteen Maria on todella kapinallinen, sillä hän ei ole omistanut vaakaa enää kolmeen vuoteen. Kolumneissaan Maria käy läpi omaa onnistunutta elämänmuutostaan.
