Hyppää pääsisältöön

Alttoviulisti Anna-Maria Viksten: "Pekka Kuusistoa on mahdoton olla ihailematta!"

Alttoviulisti Anna-Maria Viksten.
Alttoviulisti Anna-Maria Viksten. Kuva: Yle/Laila Kangas anna-maria viksten

"Löysin alttoviulun sattumalta", kertoo alttoviulisti ja lukiolainen Anna-Maria Viksten. Anna-Maria opiskelee tällä hetkellä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ja tähtää kohti muusikon ammattia. Anna-Maria vieraili Kantapöydän opiskelijatreffeillä 18.1.2017.

Kuka?

Olen Anna-Maria Viksten. Synnyin Helsingissä vuonna 1998 kuopuksena kahden isoveljeni jälkeen.

Koulu ja musiikkiopinnot?

Koska äitini on viulunsoitonopettaja ja molemmat veljeni soittivat, päästettiin minutkin luonnollisesti musiikin kimppuun. Viisivuotiaana aloitettu viulunsoitto sai rinnalleen muutamaa vuotta myöhemmin pianonsoiton.

Musiikin lisäksi ovat myös tanssi ja kuvataide olleet suuri osa elämääni.

Yläasteella innostuin muutamaksi vuodeksi soittamaan pianon rinnalla cembaloa ja alttoviulun löysin sattumalta kokeiltuani ystäväni alttoa eräällä orkesterikiertueella. Lipsahduksen seurauksena vaihdoin alttoviuluun tehtyäni viululla C-kurssin, hain ilman odotuksia nuorisokoulutukseen ja jostain syystä halusivat minut sinne.

Alttoviulisti Anna-Maria Viksten.
Alttoviulisti Anna-Maria Viksten. Kuva: Yle/Laila Kangas anna-maria viksten

Siellä aloitin Lilli Maijalan kanssa, mutta siirryin juuri Pirkko Simojoen hoiviin Lillin jäätyä äitiyslomalle.

Musiikki on ollut valtavan suuri osa elämääni. Koulutaipaleenikin aloitin Itä-Helsingin musiikkikoulussa ja luontevasti kävin IHMO:ssa myös soittotunneilla. Vaikka oikeastaan ensimmäiset seitsemän vuotta ollessani äitini Heidi Vikstenin oppilaana, sain nauttia kätevästä kotiopetuksesta.

IHMO:sta jääneet lämpimät muistot ovat niin unohtumattomia orkesterikokemuksia kuin inspiroivia yksityistunteja Matilda Kärkkäisen, Hillevi Syrjälän, Réka Szilvayn, Yvonne Fryen, Annemarie Åströmin ja Mitra Virtaperkon kanssa.

Yläasteen kävin Kruununhaan yläasteella, josta luontevasti hyppäsin Sibelius-lukioon. Lukio urani huipentuu toivon mukaan ensi syksyyn, mutta haen todennäköisesti jo tänä keväänä Sibelius-Akatemiaan alttoviulunsoiton jaloa taitoa opiskelemaan.

Anna-Marian pianistina Kantapöydän suorassa lähetyksessä oli Matilda Kärkkäinen.
Kantapöydän suorassa lähetyksessä Anna-Marian kanssa oli musisoimassa pianisti Matilda Kärkkäinen. Anna-Marian pianistina Kantapöydän suorassa lähetyksessä oli Matilda Kärkkäinen. Kuva: Yle/Laila Kangas matilda kärkkäinen

Lempimusiikki?

Musiikissa ylipäätään minua puhuttelevat mielenkiintoiset harmoniat. Ranskalainen impressionismi, flamenco-musiikki ja lukemattomat orkesteriteokset ovat tämänhetkisiä suosikkejani.

Jos pitäisi nimetä jotkin lempiteokset, olisivat ne ehkä Debussyn ja Ravelin jousikvartetot. Toisaalta taas Sibeliuksen, Tshaikovskin ja Nielsenin sinfoniat pitävät sisällään valtavan määrän muistoja kesäleireiltä, orkesteriperiodeilta ja -matkoilta.

Idolit?

Idoleja minulla ei yleisesti ottaen ole, mutta Pekka Kuusistoa on mahdoton olla ihailematta. Hänen vahva muusikkoutensa ja rento otteensa musiikkiin ovat asioita, jotka haluaisin itsekin löytää.

Musiikki ei ole se yksi ”tie”, jota kohti koko elämäni olisi kulkenut. Se on ollut yksi asia muiden joukossa, ja niin toivon sen myös jatkossa olevan.

Mikä sinusta tulee isona?

”Minusta tulee isona” -haaveita on ollut ja on yhä edelleen niin monia, etten voi ruveta niitä tähän listaamaan. Kuitenkin musiikki on tärkeintä, mitä elämässäni on.

Videolla Anna-Maria esittää toisen osan Vivace Rebecca Clarken sonaatista. Pianistina on Matilda Kärkkäinen. Kantapöydän toimittajina ovat Ville Komppa ja Janne Koskinen. Ohjaus Harri Anttila.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.