Hyppää pääsisältöön

Alttoviulisti Anna-Maria Viksten: "Pekka Kuusistoa on mahdoton olla ihailematta!"

Alttoviulisti Anna-Maria Viksten.
Alttoviulisti Anna-Maria Viksten. Kuva: Yle/Laila Kangas anna-maria viksten

"Löysin alttoviulun sattumalta", kertoo alttoviulisti ja lukiolainen Anna-Maria Viksten. Anna-Maria opiskelee tällä hetkellä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ja tähtää kohti muusikon ammattia. Anna-Maria vieraili Kantapöydän opiskelijatreffeillä 18.1.2017.

Kuka?

Olen Anna-Maria Viksten. Synnyin Helsingissä vuonna 1998 kuopuksena kahden isoveljeni jälkeen.

Koulu ja musiikkiopinnot?

Koska äitini on viulunsoitonopettaja ja molemmat veljeni soittivat, päästettiin minutkin luonnollisesti musiikin kimppuun. Viisivuotiaana aloitettu viulunsoitto sai rinnalleen muutamaa vuotta myöhemmin pianonsoiton.

Musiikin lisäksi ovat myös tanssi ja kuvataide olleet suuri osa elämääni.

Yläasteella innostuin muutamaksi vuodeksi soittamaan pianon rinnalla cembaloa ja alttoviulun löysin sattumalta kokeiltuani ystäväni alttoa eräällä orkesterikiertueella. Lipsahduksen seurauksena vaihdoin alttoviuluun tehtyäni viululla C-kurssin, hain ilman odotuksia nuorisokoulutukseen ja jostain syystä halusivat minut sinne.

Alttoviulisti Anna-Maria Viksten.
Alttoviulisti Anna-Maria Viksten. Kuva: Yle/Laila Kangas anna-maria viksten

Siellä aloitin Lilli Maijalan kanssa, mutta siirryin juuri Pirkko Simojoen hoiviin Lillin jäätyä äitiyslomalle.

Musiikki on ollut valtavan suuri osa elämääni. Koulutaipaleenikin aloitin Itä-Helsingin musiikkikoulussa ja luontevasti kävin IHMO:ssa myös soittotunneilla. Vaikka oikeastaan ensimmäiset seitsemän vuotta ollessani äitini Heidi Vikstenin oppilaana, sain nauttia kätevästä kotiopetuksesta.

IHMO:sta jääneet lämpimät muistot ovat niin unohtumattomia orkesterikokemuksia kuin inspiroivia yksityistunteja Matilda Kärkkäisen, Hillevi Syrjälän, Réka Szilvayn, Yvonne Fryen, Annemarie Åströmin ja Mitra Virtaperkon kanssa.

Yläasteen kävin Kruununhaan yläasteella, josta luontevasti hyppäsin Sibelius-lukioon. Lukio urani huipentuu toivon mukaan ensi syksyyn, mutta haen todennäköisesti jo tänä keväänä Sibelius-Akatemiaan alttoviulunsoiton jaloa taitoa opiskelemaan.

Anna-Marian pianistina Kantapöydän suorassa lähetyksessä oli Matilda Kärkkäinen.
Kantapöydän suorassa lähetyksessä Anna-Marian kanssa oli musisoimassa pianisti Matilda Kärkkäinen. Anna-Marian pianistina Kantapöydän suorassa lähetyksessä oli Matilda Kärkkäinen. Kuva: Yle/Laila Kangas matilda kärkkäinen

Lempimusiikki?

Musiikissa ylipäätään minua puhuttelevat mielenkiintoiset harmoniat. Ranskalainen impressionismi, flamenco-musiikki ja lukemattomat orkesteriteokset ovat tämänhetkisiä suosikkejani.

Jos pitäisi nimetä jotkin lempiteokset, olisivat ne ehkä Debussyn ja Ravelin jousikvartetot. Toisaalta taas Sibeliuksen, Tshaikovskin ja Nielsenin sinfoniat pitävät sisällään valtavan määrän muistoja kesäleireiltä, orkesteriperiodeilta ja -matkoilta.

Idolit?

Idoleja minulla ei yleisesti ottaen ole, mutta Pekka Kuusistoa on mahdoton olla ihailematta. Hänen vahva muusikkoutensa ja rento otteensa musiikkiin ovat asioita, jotka haluaisin itsekin löytää.

Musiikki ei ole se yksi ”tie”, jota kohti koko elämäni olisi kulkenut. Se on ollut yksi asia muiden joukossa, ja niin toivon sen myös jatkossa olevan.

Mikä sinusta tulee isona?

”Minusta tulee isona” -haaveita on ollut ja on yhä edelleen niin monia, etten voi ruveta niitä tähän listaamaan. Kuitenkin musiikki on tärkeintä, mitä elämässäni on.

Videolla Anna-Maria esittää toisen osan Vivace Rebecca Clarken sonaatista. Pianistina on Matilda Kärkkäinen. Kantapöydän toimittajina ovat Ville Komppa ja Janne Koskinen. Ohjaus Harri Anttila.

Lisää ohjelmasta

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.