Kohtalona ikuinen perintä: käsikirjoitus

Suomalaisille velkojen maksu on perinteisesti ollut kunnia-asia. Aina lainanmaksu ei kuitenkaan onnistu: köyhyyden, maksuvaikeuksien ja perinnän oravanpyörään voi jäädä vuosikausiksi. Neljäsataa tuhatta suomalaista on merkitty maksuhäiriörekisteriin.

Tämä on tarina kolmesta perinnän kohteesta. He ovat luovuttaja, sinnittelijä ja taistelija.

Minna Lappalainen:
"Tarviiko siittä koko loppuelämä kärsiä, et sä oot mokannu, taikka joku on mokannu sun puolesta ja se on tullu sulle maksettavaks?"

Ossi Vallamo:
"Pankis sanottii nii, nii vahvasti, et ei oo mittää riskiä, et nimi alaha vaan."

”Jukka”:
"Ei voi puhua kenenkään kanssa, kukaan ei ymmärrä että tällasta voi kenellekään edes tapahtua."

MOT: Kohtalona ikuinen perintä

Minna Lappalainen asuu neljän lapsensa kanssa Keuruulla Keski-Suomessa. Hänelle on kertynyt maksamattomia laskuja yli kymmenen vuoden ajalta.

Minna Lappalainen:
"Kun olin alle 25-vuotias ja, tota, aloin odottaa lasta ja mulla ei ollu ammatillista koulutusta, rahaa ei tullu mistään, niin siitä se lähti niin kuin kaiken kaikkiaan. Yritti sinnikkäästi näillä luotoilla ja kaikilla yritti pitää sen kaiken kasassa. Sen sai muutaman vuoden pidettyä kasassa ja sit se räjähti."
"Ei enää jaksanut taistella, että niinku antoi mennä kaiken sinne. Velkaneuvojaltakin tuli tuo ohjeistus, että anna mennä perintään. Anna mennä ulosottoon, että maksat ne sinne. Kaiken kaikkiaan siinä kohtaa olisi ollut velkaa 3 800 euroa noin suurin piirtein."

MOT:
"Miten paljon niitä kaikkiaan tällä hetkellä on?"

Minna Lappalainen:
"Jos en paljoa valehtele, niin varmaan 60 000–80 000 . . . Korkojen kanssa varmaan siellä 80 000."

MOT:
"Miten se kokonaissumma, pieneneekö se ollenkaan vai kasvaako se vaan?"

Minna Lappalainen:
"Kasvaa, että tällä hetkellähän kun ei ole töissä eikä missään, niin se ei lyhene. Se on siellä, kasvaa koko ajan korkoa."
"Mä en jaksa enää stressata niitä. Antaa niitten vaan mennä, olla, että mä en pysty niille mitään tekeen."

Grafiikka:
Maksuhäiriö 373 100 henkilöllä
Lähde: Asiakastieto

Suomen talous on kääntynyt kasvuun, mutta kaikkia kansalaisia nousukausi ei ole tavoittanut.

Ennätysmäärä suomalaisia jätti viime vuonna laskujaan maksamatta. Maksuhäiriörekisteriin on lisätty päivittäin reilut sata uutta kansalaista. Rekisteriin voi joutua esimerkiksi, jos on saanut tuomioistuimelta tuomion maksamatta olevasta velasta, tai jos kulutusluoton eräpäivästä on kulunut yli kaksi kuukautta.

Maksuhäiriöiset eivät tavallisesti saa luottokorttia, pysty ostamaan osamaksulla tai saa vuokra-asuntoa.

MOT:
"Onks perintäyhtiö koskaan tullut vastaan missään? "

Minna Lappalainen:
"On tainnu jossain, tosi pienessä laskussa on tullu, että on jopa niinku antanut näitä perintäkuluja, että unohdetaanko nää, jos maksat vaan tämän."

MOT:
"Mitä sä sitten teit siinä tapauksessa?"

Minna Lappalainen:
"No, maksoin sitten kahdessa erässä pois."

Jos palvelun tai tavaran myyjä siirtää saatavan perintään, saatavan määrä alkaa kasvaa. Velkoja tai perintäyhtiö voivat lähettää maksullisia maksumuistutuksia ja maksuvaatimuksia.
Kaikkiaan perintäyhtiö saa laskuttaa kuluja perittävän summan suuruudesta riippuen 60–210 euroa.
Jos velkoja vie asian oikeuteen, maksettavaa tulee vielä lisää enimmillään 240 euroa.

Perintäkulujen kasvu on tuttua Minna Lappalaiselle. Kulut voivat paisua rajusti etenkin silloin, jos asia menee oikeuteen ja ulosottoon.

Minna Lappalainen:
"Korkosaatava on 38 senttiä ollu. Siihen on tullu kuluja 34,90. Oikeudenkäyntikuluja 136 euroo ja maksettavaa siis 38 sentille tullu 172,85. Onko laillinen vai ei? En tiiä. Moni sanoo, että ei ole."
"Tilasin tytölle hupparin, ja tuli sitten tiukka tilanne, ja mä jouduin venyttään pari kuukautta sitä maksamista. Sieltä tuli, perintätoimistosta tuli niinkun lappu, mutta mä maksoin sen muistutuslaskulla, minkä mä olin saanu tolta alkuperäseltä, jolta mä olin sen tilannu sen hupparin. Mä maksoin sen sillä sitten pois parin kuukauden jälkeen, niin, perintätoimiston mielestä niille on jääny maksamatta 38 senttiä, niin ne on sitten vetäny sen erikseen sinne. Mutta se alkuperänen pääoma on maksettu."

Minna Lappalainen:
Kukaan ei oo vielä neuvonu, mitä voi näille tehdä nyt, että mistä mä voisin käydä hakemassa sitä apua, että jotain järkeä saisi. Että ei niinkun 38 senttiä oikeesti voi olla yli 170 euroo."

MOT:
"Se on erikoista matematiikkaa."

Minna Lappalainen:
"Niin o. Mää oon kans missannu nää matikan opinnot, koulussa. Harmittaa, etten oo käyny kouluja niin paljon, että oisin ymmärtäny tällaisen matikan!"
"Siis ihan rehellisesti, mä en yhtään ihmettele niitä ihmisiä, jotka riistää itseltänsä hengen, kun se vaan tuntuu, että loppuu, seinä nousee kokonaan vastaan. Ei ole ulospääsyä, niin mitä ihminen tekee siinä kohtaa? Itelle ei oo tullu sillain niin kuin mieleen se, että tekisin itsemurhan, mutta voin kuvitella, että monella muulla voi tulla, kun ei jaksa enää. Loppuu voimat, kukaan ei auta. Mulla onneksi on sisarukset ja perhe, mitkä on ollu kuitenkin sitten tukena taustalla, ja omat lapset."

Luotolla eläminen on yleistynyt. Samaan aikaan perintäbisnes on maailmanlaajuisesti keskittynyt isojen jättien käsiin. Tuoreimmasta suurkaupasta kerrottiin viime vuoden lopulla, kun ruotsalainen Intrum Justitia ilmoitti ostavansa norjalaisen Lindorffin. Kaupassa syntyvä yhtiö on selkeästi Euroopan suurin perintäyhtiö.

Seppo Lahtinen:
"Tän yhdistymisen tarkoituksena on rakentaa suuri eurooppalainen luotonhallinanalan yritys. Kun kaks hyvää toimijaa menee yhteen, niin tuloksena syntyy uusi yhtiö, joka on monella tapaa vielä parempi kuin nämä kaks erikseen."

Seppo Lahtinen, varatoimitusjohtaja, Lindorff
"No, Suomessahan perintää ohjaa hyvin, hyvin selkeästi perintälaki ja hyvä perintätapa. Tämä asettaa selkeät puitteet toiminnalle. Sinänsä uskoisin että yhdistyminen vaikuttaa sitten meidän käytäntöihin oikeastaan vaan enemmänkin tehden vielä yhdenmukaisempia Suomessa."

Takuu-Säätiö on järjestö, joka auttaa velkakierteeseen juuttuneita kansalaisia.

Juha Pantzar, toiminnanjohtaja, Takuu-Säätiö:
"Toki siitä on tulossa niin ku suuri bisnes. Ja se on niin, kun siihen aikaan, kun käteisellä tehtiin kauppoja niin tämmössii ei tarvittu, mutta nykyään kun niitä kauppoja tehdään enemmän ja enemmän luotolla, niin siihen on tullut myöskin tällainen ylimääräinen puoli. Ja ei, ei tiet-, kyll ne aika harvat perintäfirmat on, jotka niin kun koittaa silleen asiakkaan kannalta mahdollisimman sosiaalisella tavalla niitä saataviaan periä vaan, että, et kyll siit on niin kun, se se on yritystoimintaa, jonka tavoitteena on tuottaa myöskin niin kun jonkin näköisiä tuottoja."

Intrum Justitian ja Lindorffin ohella perintää tekee Suomessa toinenkin kansainvälinen jätti. 1990-luvun kriisissä pankkien hoitamattomia lainoja kipattiin omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaliin, jonka saatavat myytiin norjalaiselle Aktiv Kapitalille. Kauppa koski kaikkiaan 56 000 velallisen saatavia. Pari vuotta sitten lamavelkaiset alkoivat saada perintäkirjeitä jälleen uudelta yhtiöltä: Yhdysvaltain toiseksi suurin perintäyhtiö PRA oli ostanut Aktiv Kapitalin yli miljardin euron arvoisella kaupalla.

Varsinais-Suomen Laitilassa toimiva hinausautoyrittäjä Ossi Vallamo on yksi niistä suomalaisista, joiden velka on siirtynyt monen mutkan jälkeen paikallisesta säästöpankista yhdysvaltalaiselle PRA:lle. Vallamo on ollut perinnän kohteena 23 vuotta putkeen. Perintä- ja ulosottokierre alkoi, kun hän takasi tuttavansa yrityslainan. Yritys ei selvinnyt veloistaan.

Ossi Vallamo:
"Mentiin pankkiin ja pankin ovel, ovel sit viimetteeks, ku mä siel olin ni sano, et jos et kirjot nimii, ni sä joudu maksamaa. Sillon se pisti jo vähän miettimään, et kannattaako kirjottaa. Enkä mä sitä heti kirjottanukaa. Mut ko pankis sanottii nii, nii vahvasti, et ei oo mittää riskiä, et nimi alaha vaan. Kyl mä pitkään sitä mietin, et voinko mä pistää siihen nimii. Mut ku se tunnu silloo nii uskottaval pankis. Ja mä aattelin, et kyl pankkihin voi luottaa. Mut ei niihin näköjään voi luottaa, mihinkään. Et semmonen."
"Mut mä en lainoist tienny, ku ei pankis silloo mittää, mittää sanottu, et kuin paljon on lainaa ja . . . ennen, et . . . ku mun mielestä ei olis kuulunu, kuulunu enää antaa lainaa siin vaihees."

Vallamon velkaa soviteltiin pienemmäksi tuomioistuimen hyväksymässä velkajärjestelyssä. Hän yritti kohentaa tilannettaan myös tekemällä entistä enemmän töitä. Se oli virhe.

Ossi Vallamo:
"No, siin ol määrätyinen kuukausierä, ja se on viiden vuoden velkajärjestely. Ja mä maksoi siit ain, maksettiin siit määrätty ain ja sit ku se viis vuot meinas . . . niinko olis tullu täyteen, niin kaks kuukaut ennemmi tuli lappu, että täytyy maksaa tuplasti lissää. Et tämä ei riitä."

Lisävaateen takia Vallamo lopetti velkajärjestelyn mukaiset maksut kesken. Hän on yrittänyt moneen kertaan sopia perintäyhtiön kanssa saatavan pienentämisestä. Ehdotukset eivät ole johtaneet mihinkään.

Ossi Vallamo:
"Ainakin se . . . liian pitkä on tää 23 vuot. Et se, jollain taval sen kuulus katkasta aikasemmin. Ku on varattoman ollu jo. Ja sit niihin ulosottoselvityksiin, onks se joka toinen vuos, ko niis joutuu käymään, ni se on tosi alentavaa."

MOT:
"Mitä siel selvityksessä tehdään?"

Ossi Vallamo:
"No, kysytään, et ”kuin paljo sulla o rahaa taskus ja kuink monta pankkikorttii sul o”. Ja sit ”mil sä tuli” ja . . . kaikennäkös semmosta turhanpäivästä."

Juha Pantzar:
"Lähtökohtasestihan perintäsysteemi on tietysti niin kun osa sitä toimivaa luototusjärjestelmää. Ja siihen kuuluu se, että velka pitäisi maksaa takaisin. Ja jos ei sitä kykene maksamaan, niin sitten tulee se perinnän puoli siihen kuvioihin mukaan. Se on vähän, ett mikä on oikeudenmukaista ja mikä on epäoikeudenmukaista, ett tietysti niin kun tilanteessa, jossa ihmiset on oikeesti niin kun maksukyvyttömii, niin eihän siin oo mitään järkee pitää sellassessa putkessa ihmisiä, siin ei oo niin kun oikeesti yhtään mitään järkee."

Ossi Vallamo:
"Silloin, kun laps on viel pienii, ni sillon se on tosi, tosi paha. Nyt ko ne on aikusia, ja ite tulee toimee, ni kyl täsä nyt jo pärjää. Jos ei olis tuota jälkikasvuu, niin ei varmaa olis täsä."

MOT:
"Onko ollu näin tiukka paikka?"

Ossi Vallamo:
"On siin ollu. Että ei oo mittää järkee. Ainakin lopettanu kaiken työteon. Se ois ollu niinko . . ."

Minna Lappalaisella on pitkä kokemus perintäyhtiöiden kanssa asioinnista.

Minna Lappalainen:
"Pisteytetäänkö yhdestä kymmeneen ja kymmenen ois niinku aika huippua? Asiakaspalvelulle pistetään sinne ykköseen. Se, että sä yrität sopia vaikka sähkölaskua, kun mulle joskus tuli isompi sähkölasku, yritti siihen sopia maksusuunnitelmaa, niin mahdollisuus kolmeen erään. No, 800 euroa kolmessa erässä. Se ei paljon niin kuin lohduttanut. Siinä kohtaa sitten tein ratkaisun, että jätän sen maksamatta, sen 800 euroa ja otan toisen yhtiön, mistä otan sen sähkön, kun siihen ei muuten apua saanut. Se olisi ollut sula mahdottomuus mun yrittää maksaa sitä, kun sosiaalitoimikaan ei auttanut."
"On siellä, siellä on ihmisiä, jotka myös ymmärtää, että tilanteet vaihtelee. Sitten taas, ne tekee työtään suurin osa siellä niistä työntekijöistä, ne tekee vain työtään. Kyllä välillä joskus miettii, että miten ne nukkuu yönsä. Toisaalta kun ahdistetaan ihmistä pikkuisen lisää, mutta jokainen tekee työtä mitä pystyy ja mitä saa tälläkin hetkellä. Ei se ole itsestään selvyys, että sulla on töitä."

Velat eivät periaatteessa ole ikuisia. Ne vanhentuvat monimutkaisen järjestelmän mukaisesti. Velkoja voi kuitenkin katkaista saatavan vanhenemisen esimerkiksi lähettämällä siitä muistutuksen. Katkaisun jälkeen vanheneminen alkaa alusta.
Lopullisesti saatavat menevät vanhaksi 20 vuodessa velan erääntymisestä, jos velkoja on yritys. Jos velkoja on yksityishenkilö, saatava vanhenee 25 vuodessa. Jos saatava menee ulosottoon, vastaavat vanhenemisajat ovat 15 ja 20 vuotta tuomiosta laskettuna.

Vanheneminen synnyttää välillä katkeria riitoja velallisen ja velkojan välille.

”Jukka”:
"Talouselämä on aika raakaa, mut emmä olis uskonut, että se näin raakaa on . . ."

Liikemies Jukka joutui vaikeuksiin 1980-luvun lopussa. Hän valmisteli ison kiinteistökaupan, joka meni mönkään. Kuvioon lupautunut sijoittaja ei tehnytkään lupaamaansa sijoitusta Jukan yhtiöön. Pankki myi kiinteistön alihintaan, ja Jukalle jäi seikkailusta iso kasa velkaa. Jukan mukaan pankki myönsi, että Jukka ei pysty palkkatuloillaan koskaan maksamaan lainaa takaisin.
1990-luvun lopussa ulosottomies tuli yhtäkkiä ovelle. Velka oli siirtynyt uudelle pankille, joka nyt vaati Jukkaa maksamaan velkansa. Jukan mielestä velka oli vanhentunut. Asia meni hovioikeuteen, joka määräsi Jukan maksamaan puoli miljoonaa euroa pankille. Varattomana ja työttömänä Jukka ei pystynyt sitä maksamaan.

”Jukka”:
"Olisin uskonut et ihmisen sana tai kädenpuristus pitää niinku ennenaikaan on pitänyt, mutta ei se sitten oo pitänykkään ja kun on vanhoja pankkilaisia tavannut, jotka sillon toimi niin kyl ne on sanonu kans, et ei he olis ikinä uskonut, et se on tän näköstä, jälkeen sen mitä sillon 90-luvulla ruvettiin tekemään."
"Et sä . . . taistelet yksin yhteiskuntaa vastaan noin karkeesti sanoen, koska sä et saa apua mistään oikeustoimista, oikeusaputoimistoista, sun vakuutukset ei kata tällasta vaikka oliskin vakuutukset, sä jäät täysin yksin tän asiasi kanssa."

Seuraavan kerran pankkivelka nousi kummittelemaan neljä vuotta sitten, kun ulkomaille muuttaneen Jukan isä kuoli. Velasta tuli uudelleen oikeustaistelu.

”Jukka”:
"Sain sitten ilmotuksen että perintöosani oli ulosmitattu näitten samojen saatavien vuoksi ja tehtiin sitte ulosottovalitus siitä, ja se ei johtanut ulosottovirastossa tietystikään mihinkään, koska he on samaa porukkaa, vois sanoa, näiden perintäyhtiöiden kanssa, eli perintäyhtiöt ovat ulkoistaneet nämä perinnät ulosottovirastolle. Ja koska se ei johtanut mihinkään niin se jatku sitten käräjäoikeuteen. Käräjäoikeudessa hävisin kuusi–nolla, jälleen kerran, mutta sitten valitettiin hovioikeuteen, ja hovioikeus tuomitsi yksimielisellä päätöksellä sitten taas Lindorffin kannalta huonosti, eli että se saatava oli vanhentunut."

Lindorff ei tyytynyt hovioikeuden tuomioon, koska sen mielestä kahdeksi miljoonaksi euroksi kasvanut saatava ei ollut vanhentunut. Yhtiön mielestä hovioikeus oli soveltanut lakia väärin. Yhtiön mielestä velan vanheneminen oli katkennut siihen, kun ulosottovirasto oli merkinnyt saatavat Jukkaa koskeviin tietoihin.

”Jukka”:
"Heidän taktiikka näyttää olevan se, et he käy kaikkien kimppuun niin kauan kun henki pihisee. Heillähän on rahaa käydä näitä oikeudenkäyntejä, harvalla entisellä yritäjällä on mahdollisuus käydä. Ja sitten kun ulosottovirasto käy sun kimppuun ja vie sulta kaiken, tyhjentää tilit, niin miten sä taistelet vastaan? Et mitenkään. Et sut nujerretaan yksinkertasesti."

Korkein oikeus otti yhtiön valituksen käsiteltäväkseen. Ylin oikeudenjakaja ratkaisi asian viime kesänä Jukan hyväksi: koska perintäyhtiö tai ulosottovirasto eivät olleet tavoittaneet Jukkaa, velka oli vanhentunut.

MOT:
"Ainakin yksi vanhentumistapaus on saatavien vanhentumistapaus on mennyt Korkeimpaan oikeuteen saakka, se on tämä ennakkopäätös.. Mikä on teidän tulkintanne tästä Korkeimman oikeuden ratkaisusta ja onko tämä päätös vaikuttanut jotenkin teidän toimintatapoihin?"

Seppo Lahtinen, varatoimitusjohtaja, Lindorff:
Kyseessä on ilmeisesti tapaus, jossa ulosottomies oli tehnyt vanhentumisen katkaisun velallisen suuntaan juuri niin kuin hänen virkavelvollisuutensa määrittääkin, mutta siitä huolimatta katsottiin, että se saatava oli vanhentunut. Lindorffille on tärkeetä, että me tiedetään, että miten toimitaan, jos laissa on tulkinnanvaraisia kohtia. Tää tapaus oli sillä tavalla tärkeä, koska tämän johdosta lakia myöhemmin muutettiin juuri niin kuin Lindorffin vaatimukset tässä asiassa olivat olleet.

Viime kesänä lakia täsmennettiin. Velan vanhentuminen voi katketa myös silloin, jos ulosottoviranomainen ei pysty toimittamaan tietoa ulosotosta ulosoton kohteelle.

Lindorff on ollut viime vuosina noin kerran vuodessa Korkeimmassa oikeudessa.

Seppo Lahtinen:
"No, esim. Lindorff on Suomen suurin perintäyhtiö, niin tästä johtuen Lindorff on useimmin siellä. Tää on melkein se keskeisin, me uskotaan siihen, että perintä on hyvin tärkeetä hoitaa perintälain mukaisesti ja asianmukaisesti ja me halutaan että asioihin tulee selkeys. Sen jälkeen voidaan seuraavassa asiassa kaikki osapuolet tietää, että miten kyseistä lainkohtaa olis tulkittava."

MOT:
"Mistä se kertoo että perintäyhtiöt ovat aika usein Korkeimman oikeuden ratkaisujen kohteena?"

”Jukka”:
"Mä oon ihmetelly sitä samaa, että minkä ihmeen takia ne ottaa sinne niitä, mut must rupee näyttään siltä, että ne on eläneet kuin pellossa, ja nyt Korkein oikeus haluaa ampua tämmösen toiminnan alas, eli ei mitään madonreikää jäisi sinne, mistä voisi luikerrella niistä 80-luvulla syntyneiden velkojen, velallisten kimppuun."
"Mä uskon että aika monta yrittäjää on jättänyt leikin kesken. Tää on hirveen raskas ja pitkä prosessi, eikä kaikilla ole taloudellisia mahdollisuuksia edes toteuttaa sitä, koska tää maksaa kymmeniä tuhansia tämmönen prosessi, että sä lähdet käräjäoikeudesta korkeimpaan oikeuteen."

Minna Lappalainen:
"Kun kaikki ei välttämättä oo omasta itsestä kiinni. Velkaantuminen voi tapahtua monesta eri syystä. Sä oot ollu takaamassa sun ystäväsi lainaa ja se tulee sun niskaasi, kun se ystäväsi ei maksa. Sä oot hyvää hyvyyttäsi auttanut toista saamaan kodin itellensä esimerkiksi ja sit sä kärsit siitä koko loppuelämäsi, et sä oot ollu niinku ystävä, niin siinä kohtaa mun mielestä moraalisaarnat ei paljoa auta. Sä et oo tehny siinä mitään väärin."

”Jukka”
"Mut on pelastanut se, että mul on hyviä ystäviä tuolla Keski-Euroopassa, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä, jolle tällaset asiat eivät merkitse. Mehän ollaan niin luterilaisia täällä tän asian kanssa, että epäonnistua ei saa."

Minna Lappalainen:
"En niin kuin kiistä sitä, ettenkö olisi aikaisemmin, silloin ihan alussa ettenkö olisi käyttäytynyt holtittomasti rahan kanssa. Olkoon nuoruuden typeryyttä tai miten sen niin kuin . . . Se sitten siinä kohtaa, kun niitä lapsiakin rupesi tuleen enemmän, niin se vastuu rupesi kasvaan."
"Siinä kohtaa kun ei meinannu olla ruokaa pöydässä, niin siinä kohtaa mä olin, että ihan sama, ei jaksa enää. Mieluummin tosiaan on se ruoka siinä pöydässä. Että kun sä käyt hakemassa tuolta kirkolta ja kaikkialta käyt hakemassa avun ja se ei kuitenkaan riitä. Et sä pärjää sillä koko kuukautta, jos sulla kaikki rahat mitä sulla olisi menee vaan laskuihin. Sä käyt hakemassa kaiken mahdollisen avun mitä sä saat, niin siltikään sä et pärjää. Jossainhan se niinku, en tiiä . . ."

Ossi Vallamo:
"Niin. Moni on sanonu, että tää o, tää o väärin, mut ei kukkaa voi sille mittää."