Hyppää pääsisältöön

Maria Jyrkäksen elämänmuutos alkoi vapaapäivästä

Maria Jyrkäksen valokuva
Maria Jyrkäksen valokuva Kuva: Yle maria jyrkäs

Kesällä 2010 radiojuontaja Maria Jyrkäs oli yksin kotona, kun mies ja syksyllä koulun aloittava poika olivat reissussa. Takana oli todella raskas elämänvaihe lapsettomuushoitoineen ja Maria järjesteli poikansa huonetta, kun jokin napsahti.

- Siinä lattialla hikisenä ruuvatessani tuli ns. törmäys päin seinää. Olin jo pitkään voinut suunnattoman huonosti ja tajusin, etten voi jatkaa näin, Maria muistelee.

Jyrkäksen rasitteena oli jo pidemmän aikaa ollut ylipainon lisäksi väsymystä, jaksamattomuutta ja henkistä pahoinvointia. Tuona hetkenä, hikisenä kesäpäivänä lattialla, Maria alkoi oivaltaa, että jonkin oli muututtava.

- Olin niin loppu, ettei minulla ollut ajatuksia siitä, miten selviän. Tajusin kuitenkin, että se mitä voin järjestää, on enemmän aikaa itselleni.

Syksyllä Maria aloitti osittaisen hoitovapaan ja kun lapsi aloitti koulun, hänellä oli yksi kokonainen vapaapäivä viikossa vain itselleen. Sosiaalisessa mediassa surffaamisen sijasta Marialla oli muita suunnitelmia.

Tajusin, että se mitä voin järjestää on enemmän aikaa itselleni.

- Aika nopeasti keksin kodin lähellä olevan kuntokeskuksen ja ajattelin, että vaikka en muuta sinä vapaapäivänä tekisikään, siellä voisin käydä. Olin ylipainoinen, mutta ajattelin, ettei se voi estää mua liikkumasta. Olin väsynyt ja rasittunut, mutta liikunta ei tuntunut pahalta. Ajattelin silloin, että vaikka en muuhun pysty niin tähän pystyn.

Tavoitteena ei Marialla tässä vaiheessa ollut pudottaa painoa vaan löytää joku tapa voida paremmin ja purkaa stressiä.

Yhdestä muutoksesta lähti liikkeelle vyöry

Hyvin nopeasti uuden harrastuksen tukemana myötätunto itseä kohtaan alkoi kasvaa ja Maria huomasi, että pärjää ja ansaitsee hyviä asioita itselleen.

- Parin kuukauden jälkeen alkoi tuntua siltä, että minä en olekaan menetetty tapaus. Sain myös lepoa työstä ja henkiset voimavarani alkoivat palautua lapsettomuushoitojen päätyttyä. Olin kuin nuupahtanut huonekasvi, joka oli saanut hieman vettä. Mieliala nousi todella nopeasti. Tuli mukavia päiviä ja huomasin rohkeuteni lisääntyvän.

Muutos oli kuin kuorisi sipulia, kerros kerrokselta löytyi uusia asioita ja takaisin kuoria ei enää voinut liimata.

Maria korostaa myös sitä, että pakottaminen ei toimi.

- Painonpudotus ei tarkoita aina liikkumista. Oma onnistumiseni johtui siitä, että tavoitteenani ei ollutkaan laihtua. Hain liikkumisesta lähinnä helpotusta huonoon olooni. Kohdallani ylipaino oli yksi oire piippuun ajamisesta, summaa Maria.

Maria ei myöskään enää ahminut ja alkoi pohtia syömistään liikkumisen näkökulmasta - miten syödä, jotta jaksaisi liikkua mahdollisimman hyvin.

- Kaikki tuli siinä matkan varrella. Tulokset alkoivat näkyä konkreettisesti jaksamisena ja parempana olona. Oman elämän hallinnan tunne kasvoi, kun huomasin voivani itse ohjata elämäni suuntaa.

Kun Maria alkoi pitkästä aikaa rankkojen vuosien jälkeen voimaan paremmin, hänestä tuntui mahdottomalta palata addiktiiviseen syömiseen ja huonovointiseen elämäntapaan. Samoihin aikoihin tuli myös olo, että on aika vaihtaa työtä.

- Siitä alkoi vyöry ja asiat muuttuivat nopeasti. Elokuussa oli ensimmäinen jumppatunti, maaliskuussa hain uutta työtä ja jo toukokuussa aloitin uusissa hommissa. Samaan aikaan aloitin myös lenkkeilyn ja se vasta tuntui hienolta, kun kokeilujen jälkeen juokseminen tuntui hyvältä ja huomasin kunnon kohoavan hitaasti mutta varmasti. Juoksin sitten myös muutaman puolimaratonin, Maria summaa.

Uusi nainen, uusi elämä

Vuosi sen hikisen kesäpäivän jälkeen Marian ylipaino oli kadonnut ja yli kolmekymmentä kiloa kevyempi Maria riemastui sovituskopissa mahduttuaan lähes viisi vaatekokoa pienempiin vaatteisiin.

- Kaikkien menetettyjen vuosien edestä aloin pukeutua hyvin naisellisesti ja aloin käyttää korkokenkiä. Tuntui, että pystyn mihin vaan ja jaksan mitä vaan.

Normaalipainon saavuttamisen ja työpaikan vaihdon jälkeen elämä jatkui muutoin ennallaan ja Maria nautti työstään. Kaikkien lapsettomuushoitojen jälkeen Maria tuli muutaman kerran spontaanisti raskaaksi, mutta raskaudet päättyivät keskenmenoihin.

- Keskenmenot olivat todella suuria suruja, mutta en turvautunut missään vaiheessa vanhoihin selviytymiskeinoihini, en alkanut ahmia, palannut itsevihaan tai muutenkaan reagoinut tuhoisasti. Tuohon aikaan minulla oli elämäni suurimmat surut, mutta ne oli helpompi kestää kun oli henkisesti muuten ok. Jos ne olisivat tulleet vastaan aikaisemmin, en tiedä olisinko selvinnyt, Maria pohtii.


Keskenmenot olivat todella suuria suruja, mutta en turvautunut missään vaiheessa vanhoihin selviytymiskeinoihin, en alkanut ahmia, palannut itsevihaan tai muutenkaan reagoinut tuhoisasti.

Suru nosti pintaan myös muita asioita, kuten esimerkiksi avioliiton ongelmat.

- Sitten vielä isäni kuoli ja jotenkin tajusin siinä, että ei ole kenellekään oikein jatkaa elämää ja avioliittoa näin.

Vuonna 2014 Maria erosi. Eron jälkeen Marialla oli vuoden pituinen jakso, jolloin hän ei jaksanut harrastaa liikuntaa lainkaan.

- Nautin elämästäni, tapasin ihmisiä ja olin rauhassa. Painoa ei kertynyt pahemmin takaisin, vaikka en sitä ihan varmuudella kyllä tiedä, vaaka jäi erossa ex-miehelleni, Maria huikkaa humoristisesti.

Aiemmin varovainen Maria päätti ajaa jopa moottoripyöräkortin.

- Se repäisy ihmetytti monia, mutta minussa se herätti riemun tunteita.

Kadonnut naiseus löytyi tasapainosta

Jälkeenpäin aiempaa elämäänsä pohtineena Maria ymmärsi naiseutensa olleen vuosia piilossa jossain syvällä pinnan alla.

- En tuntenut naiseuttani yhtään, olin iso, mutta kuitenkin todella huomaamaton. Yritin suorittaa ja hakea huomiota ja hyväksyntää ulkoapäin. Naisena minua ei nähty koskaan. En myöskään millään tavalla halunnut pitää huolta itsestäni, en halunnut antautua viehättävänä pidettäväksi.

En tuntenut naiseuttani yhtään, olin iso, mutta olin tosi huomaamaton.

Vasta viime vuosina Maria on uskaltanut tuoda naiseutensa esille.

- Uskalsin pitkän ajan jälkeen olla naisellisempi ja persoonallisempi. Se meni jopa vähän överiksi, yhdessä vaiheessa pukeuduin minihameisiin ja olin supernaisellinen.

Maria kertoo nauttivansa huomiosta, jota nykyisin saa. Hän ei kuitenkaan elä sitä varten.

- En luhistu jos en ole jonkun mielestä nätti, nauraa Maria.

Jälkikäteen moni asia kirkastui

Aiemmin Maria ei olisi kyennyt erittelemään syitä huonovointisuuteensa. Pitkään jatkunut outo tunne siitä, että jokin on vialla häiritsi Mariaa, mutta siihenkin syyt löytyivät vasta, kun muutos oli jo pitkällä.

- Olin sietämättömän kiukkuinen koko ajan. Oli semmoinen tunne, että tämä en ole minä. Minulla oli sellainen sitku-ajattelu, että: “sit kun oon minä”, mutta enhän minä silloin tiennyt, että mitä siihen minän löytymiseen vaaditaan.

Nuoruudesta asti koettu häpeä painoi Mariaa aiemmin, mutta nyt sekin on poissa.

- Häpesin itseäni koko ajan. En puhunut suruista ja olin muutenkin jopa ujo. Nyt puhun avoimesti myös vaikeuksista ja uskallan luottaa siihen, että ystävät ja läheiset kyllä kantavat vaikeiden vaiheiden yli.

Maria on pohtinut asiaa myös poikansa näkökulmasta.

Haluan opettaa lapselleni sen, että aikuisella on oikeus tavoitella onnea elämässään.

- Haluan opettaa lapselleni sen, että aikuisella on oikeus tavoitella onnea elämässään. Näyttää, että on rohkeutta uskaltaa toimia toisin. Pelkuruutta olisi jäädä tilanteeseen, jossa ei voi hyvin, se olisi väärin kaikille.

Maria muistuttaa, että ei ole valmista kaavaa hyvinvointiin. Se piste, josta muutos alkaa on jokaiselle erilainen.

- Anna aikaa ja mieti, mistä juuri sinä nautit. Jos kohtelee itseään huonosti ja tulee aina viimeisenä omassa elämässään nautinnon aiheita on aika vähän. Siksi olisi hyvä, että löytäisi jotain, mistä oikeasti nauttii, sellaisen asian, josta käynnistyy itsearvostus. Rakastuminen toimii joillain, mutta ei se sitäkään vaadi. Aika kuluu joka tapauksessa. Yhtä hyvin voi käyttää ajan siihen, että yrittää nauttia omasta elämästään. Kun on päässyt maistamaan jotain parempaa, ei halua laittaa itseään enää sellaisiin olosuhteisiin missä voi huonosti.

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina