Mitä jos oma hevonen on liian vaikea?

Motivaation laskemisen taustalla voi joskus olla myös haastava hevonen. Hevoset ovat herkkiä eläimiä ja jokainen ratsastaja joutuu välillä vaikeiden tilanteiden eteen. Joskus vastoinkäymiset saattavat kuitenkin kasvaa ahdistavan suuriksi. Milloin kannattaa luovuttaa ja todeta, että oma ratsu on liian haastava?

Luitko jo sarjassa aikaisemmin ilmestyneet artikkelit:
Ratsastajan Motivaatio – Mitä sillä tarkoitetaan?
Ratsatuksen motivaatio hiipuu – Oletko kokeillut jo näitä vinkkejä?

Yleensä ensimmäinen merkki ongelmista on se, että ratsastaja alkaa jännittää ratsastamista. Myös hevonen voi alkaa reagoida, jos yhteistyö ei sen ja ratsastajan välillä suju. Esimerkiksi isoliikkeinen hevonen voi helposti kipeytyä, jos sitä ei ratsasteta tarpeeksi tai oikein.

Tiivis tuki estää ongelmien kasautumisen

– Tässä lähtisin ehdottomasti ennaltaehkäisyn kannalta, sanoo Master-ratsastuksenopettaja Jonna Enjala.

Valmentaja osaa auttaa sekä hevosen vaikeustason arvioinnissa, että ratsastajan taitotason riittävyydessä. Juuri ongelmien ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää, että heti hevosen ostohetkestä lähtien mukana olisi ainakin yksi luottohenkilö. Luottohenkilö voi olla valmentaja tai muu kokenut ratsastaja joka tuntee sekä ratsastajan että hevosen.

– Heti alussa kannattaa tehdä tarkka suunnitelma siitä, kuinka paljon apua tarvitsee, Enjala kertoo.

Joskus ratsastaja voi haluta haastavan hevosen, jos aikoo kilpailla sillä pitkälle tulevaisuuteen. Silloin ulkopuolisen avun tärkeys korostuu. Hyvä suunnitelma takaa yleensä sen, ettei pahoja ongelmia pääse syntymään. Suunnitelmassa kannattaa olla hyvin huolellinen. Mieti läpi tarkasti kuinka paljon hevonen tarvitsee liikuntaa. Mieti myös, kuka toinen voi ratsastaa hevosta ja mitä se mahdollisesti maksaa.

Pyydä rohkeasti apua

– Tärkeintä on ehdottomasti se, ettei kukaan jäisi yksin, sanoo Enjala.

Älä arkaile pyytää apua, jos hevonen alkaa syystä tai toisesta tuntua liian vaikealta. Usein tallitoveritkin ovat halukkaita neuvomaan, mutta yksittäiset vinkit eivät korvaa ammattilaisen apua. Yleensä paras apu löytyy valmentajalta tai muulta kokeneelta luottohenkilöltä. Motivaatio ratsastukseen katoaa usein silloin, kun tuntuu ettei saa mistään kiinni. Kun hevosen kanssa alkaa taas kokea pieniä onnistumisia, motivaatio yleensä palaa.

– Monesti pienet pulmat saattavat kasvaa valtaviin mittasuhteisiin, kun niiden kanssa kamppailee yksin. Kun ongelmiin pyytää apua, ne eivät äkkiä välttämättä enää tunnukaan niin suurilta, Enjala muistuttaa.

Jos hevosesta täytyy luopua

Ratsastaminen ei saa olla hengenvaarallista tai vahingollista hevoselle. Valmentaja näkee, jos haastetta on liikaa. Silloin täytyy alkaa miettiä, mihin oma jaksaminen ja voimavarat riittävät.

Joskus tilanne voi päätyä siihen, että hevonen täytyy vaihtaa. Tilannetta voi aluksi olla vaikea myöntää itselleen tai muille. Silloin kannattaa kuitenkin muistaa, että hevonen on elävä ja tunteva olento. Jokainen ratsu ansaitsee hyvän ja terveen elämän. Jos hevonen alkaa kohtuuttomasti kärsiä taitojen, rahan tai ajan puutteesta, on järkevintä luopua hevosesta.