Hyppää pääsisältöön

Äänityksellä voi yhä pilata levyn

Taidemusiikkilevyn äänitykseen vaadittava tekniikka on nykyään yleistä ja edullista, mutta äänitykseen vaadittavaa osaamista ei vieläkään voi ostaa verkkokaupasta. Siksi yhä joskus vastaan tulee äänityksellä pilattuja levyjä - sellaisia kuin tenori Markku Lautjärven ja kitaristi Patrik Kleemolan versio Schubertin laulusarjasta Die schöne Müllerin.

Schubert / Die schöne Mullerin
Schubert / Die schöne Mullerin Uudet levyt

Äänityksen on tehnyt harmonikkataiteilija Marko Valtonen Liedon valtuustosalissa, mutta osaaminen, kalusto tai molemmat ovat loppuneet harmillisesti kesken. Schubertin liedit ovat salonkimusiikkia, ja kitarasovitus tekee niistä vielä intiimimpiä, mutta Valtonen on äänittänyt kitaran kaukaa ja laulun vielä paljon kauempaa, kenties säätääkseen äänenvoimakkuuden balanssia. Niinpä musiikki pakenee elämyksellisen kuuntelun kaikkia yrityksiä - kitara ottaa kuulijaan etäisyyttä, mutta laulu sulkee ovenkin.

Levyn kuuntelu edellyttää asiallista äänitystä samoin kuin romaanin lukeminen edellyttää oikeinkirjoitusta. Jos edellytykset eivät ole kunnossa, huomiota on mahdoton kiinnittää itse asiaan. Sen pystyn sanomaan, että Schubertin ajan muotisoitin kitara sopii liedien salonkitunnelmaan ja Die schöne Müllerinin maalaiskuvastoon kenties jopa paremmin kuin iso Steinway konserttisalissa. Kleemolan sovittamina Schubertin tekstuurit eivät tunnu kitaralle tukalilta, ja sointimahdollisuuksia riittää hyödynnettäväksi - esimerkiksi Am Feierabendin tulikivenkatkuiset alkuakordit määrittelevät liedin tunnelman loistavasti. Tenori Markku Lautjärvestä en uskalla sanoa senkään vertaa, mutta olletikin hän laulaa terveesti ja pelkistetysti eikä ylitulkitse.

Yleensä Pilfink-yhtiö on vaalinut äänenlaatua esimerkillisesti, mutta ymmärrän kyllä miten tämän levyn tapainen lipsahdus voi tapahtua. Jos artistit itse vastaavat levyn tuotannosta master-nauhaan asti ja julkaisusta on jo alustavasti sovittu, yhtiön on helpointa päästää kehnokin master läpi. Laadunvalvonnan ulkoistaminen maksavalle asiakkaalle ei silti pitkän päälle vetele. Suosittelen kuulijoille tämän levyn hankkimatta jättämistä ja Marko Valtoselle äänityksen alkeisopintoja.

Franz Schubert (sov. Patrik Kleemola): Die Schöne Müllerin. - Markku Lautjärvi, tenori, ja Patrik Kleemola, kitara. (Pilfink, JJVCD-168)

Kuuntele Uudet levyt 20.1.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.