Hyppää pääsisältöön

Hyvää kontratenori-Bachia - paitsi jos vertaa

Nykytyylinen kontratenori äänialana ei luultavasti ollut Johann Sebastian Bachin käytössä, kun hän pyöritti kantaattisirkusta Weimarissa ja Leipzigissa. Silti Bachin alttokantaatit sopivat mainiosti kontratenorien ohjelmistoon, ja niinpä kaikki parhaat kontratenorit levyttävät ne jossain vaiheessa. Niin on tehnyt myös Iestyn Davies yhdessä Arcangelo-yhtyeen kanssa. Harmi vain, että niin teki myös Andreas Scholl uransa huipulla 90-luvun lopulla.

Iestyn Davies / Bach
Iestyn Davies / Bach Uudet levyt

Iestyn Davies on pätevä kontratenori, mutta hänen äänensä ei kestä vertailua Scholliin, jonka Bach-tulkinnassa on yltäkylläisesti auktoriteettia, täyteläisyyttä ja legatoa. Daviesin ääni tuntuu vuotavan, etenkin hankalissa hypyissä ja vibraton laajetessa - mutta vain kun vertaa Schollin saumattomaan kiiltoon. Samoin Daviesin vokaalit ovat epäselvempiä ja konsonantit rosoisempia - mutta vain kun vertaa Schollin alkukieliseen sujuvuuteen. Lisäksi Daviesin muuten tasaisesta äänestä puuttuu voimaa alarekisteristä.

Harmillisinta on, että Davies laulaa kohtaloon tyytyvän "Ich habe genug" ja sisäistä rauhaa hehkuvan "Vergnügte Ruh" lähes samalla otteella. Kenties juuri äänikontrollin ansiosta Andreas Scholl pääsee Bachin kantaattien tunneilmaisuun syvemmälle myös tulkinnallisesti.

Orkesterien ja tuotannon puolelta ei löydy laatueroa, vain makuasioita. Daviesia säestävä Arcangelo-yhtye soittaa muhevasti, ja sointiherkku pääsee esiin kolmen kantaatin väleihin sijoitetuissa sinfonioissa. Schollin vanha levy on äänitetty etäisemmin, mutta Philippe Herreweghe ja Collegium Vocale kaivavat musiikista karaktäärit selvemmin esiin.

Jos haluaa Bachin alttokantaateista nimenomaan kontratenoriäänityksen, kannattaa etsiskellä Harmonia Mundin katalogista tuo Schollin tulkinta vuodelta 1998. Tällaistahan tämä musiikin laadunvalvonta on. Uusi tuote voisi muuten olla pätevä, mutta jos sama on jo tehty paremmin, uutuus näyttää huonommalta kuin onkaan.

J.S. Bach: Kantaatit BWV170, 54 ja 82 ym. - Iestyn Davies, kontratenori, ja Arcangelo/Jonathan Cohen. (Hyperion, CDA68111)

Kuuntele Uudet levyt 20.1.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.