Hyppää pääsisältöön

Kremer saarnaa Vainbergia

Säveltäjä Moisei Vainbergin musiikki on viime vuosina nostanut suosiotaan, ja on aikakin. Puolanjuutalaisen emigrantin musiikki jätettiin Neuvostoliitossa vaille virallista huomiota, eikä Shostakovitshin aikalainen ja kollega saanut jalansijaa ulkomailtakaan. Hiljattain alkanut levy-yhtiö Chandosin kokonaislevytyshanke on saanut musiikkimaailman hoksaamaan, että Vainberg ylsi liki Prokofjevin ja Shostakovitshin tasolle. Hänen tärkein puolestapuhujansa on silti Gidon Kremer, jonka Vainberg-levytykset saavat nyt jatkoa tuplalevyllisellä kamarisinfonioita.

Kremerata Baltica / Vainberg
Kremerata Baltica / Vainberg Uudet levyt

Vainbergin musiikki kuulostaa tasapainoiselta Shostakovitshilta, joka on vastikään vastaanottanut neuvostokansojen tunnustusmitalin, eli se ei kuulosta Shostakovitshilta lainkaan. Vainberg sai neuvostohankaluuksista oman osansa, ja joutui muokkaamaan tyyliään suoraviivaisemmaksi ja uusklassisemmaksi, mutta ehkä se oli vain hyvä. Etenkin neljässä kamarisinfoniassaan Vainberg pystyy punomaan elämän synkät ja valoisat puolet samaan musiikkiin ilman purevaa ironiaa tai ahdistavaa angstia. Kypsällä iällä sävellettyjen teosten teräväreunainen kauneus kielii elämänkokemuksesta, ei katkeruudesta.

Gidon Kremerin kamariorkesteri Kremerata Baltica on juuri oikea ryhmä soittamaan Vainbergin kamarisinfonioita, parempi kuin Chandosille levyttänyt Helsingborgin orkesteri. Kremeratan jousisto soi kuulaasti ja teräväpiirtoisesti, mutta soinnissa on pidäteltyä iskuvoimaa, joka päästetään valloilleen heti kun säveltäjä antaa mahdollisuuden. Kremer on myös löytänyt tyylinmukaisia solisteja kamarisinfonioiden obligato-osiin, samoin kuin pianokvintettoon, joka on kaivettu mukaan tuplalevyn täytteeksi.

Paikoin Kremerata Baltican kuulaus ja särmikkyys korostavat Vainbergin ilmaisun ekonomisuutta jopa liikaa. Muheva sointi tekisi musiikista lempeämpää, mutta toisaalta Kremerata kaivaa Vainbergistä hyvin esiin sen, mikä on olennaista. Kaunis grafiikanlehti ei vesiväreillä parane.

Moisei Vainberg: Kamarisinfoniat. - Kremerata Baltica/Gidon Kremer. (ECM New Series, ECM 2538/39)

Kuuntele Uudet levyt 20.1.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.