Hyppää pääsisältöön

Glanert pitää Brahmsista

Detlev Glanert on saksalainen viisikymppinen säveltäjä, joka tuntee sielunveljeyttä Johannes Brahmsin kanssa siinä määrin, että on muun muassa sovittanut ja täydentänyt Brahmsin Neljä vakavaa laulua sekä säveltänyt omalaatuisen Brahms-kunnianosoituksen nimeltä Weites Land (Kaukainen maa). Kun näihin teoksiin yhdistetään Luciano Berion orkesterisovitus Brahmsin ensimmäisestä klarinettisonaatista, tuloksena on oudolla tavalla ilmaisuvoimainen Brahms-tribuuttilevy.

Brahms / Glanert / HKO
Brahms / Glanert / HKO Uudet levyt

Glanertin Brahms-versiointi ei ole pelkkää tyylinmukaista sovittamista, mutta hän ei myöskään tuo omaa persoonaansa etualalle ironisoimalla tai kommentoimalla Brahmsia. Glanert tuntuu jakavan Brahmsin kanssa pohjoissaksalaisen, romanttisen ja raskasmielisen sielunmaiseman, ja kokee siksi tarvetta jakaa oma musiikillinen ilmaisunsa Brahmsin teosten kanssa. Neljään vakavaan lauluun Glanert on säveltänyt välisoittoja Brahmsin henkeä kunnioittaen, ja muissakin kohden teos eroaa Brahmsista vain häivähdyksittäin. Läpisävelletty mutta yhtä Brahms-henkinen Weites Land pakottaa kuulijan yhtä lailla höristämään korviaan ja pohtimaan, onko 1800-luvun ja 2000-luvun musiikki-ilmaisulla muuta kuin pinnallista eroa, kun musiikin henki pysyy samana.

Pienistä eroista suuren samanhenkisyyden keskellä syntyy levylle hämmästyttävän voimakas jännite. Glanert manaa Brahmsia 2000-luvulle kuin shamaani esi-isää, ja kuulija kokee olevansa mysteerin äärellä. Berion klarinettisonaattisovituksessa kokemus on vaimeampi mutta silti läsnä.

Unkarilaissyntyinen Michael Nagy laulaa Neljä vakavaa laulua asianmukaisen vakavasti. Komean äänen auktoriteettia haittaa, että sekaan pujahtelee intonaatioltaan kelvottomia hukkasäveliä, kenties vokaalin sijoittumisen ja osumatarkkuuden lipeämisen yhteisvaikutuksesta. Sen sijaan Kari Kriikku pilleineen hoitaa tonttinsa rikkeettömästi ja ilmaisuvoimaisesti, kuten tapansa on.

Olari Elts johtaa levyllä Helsingin kaupunginorkesteria, jonka kokoonpano on rajattu Brahmsin ajalle ominaiseksi. Sovitusten modernius kuuluu siinä, että tekstuuri on ajoittain äärimmäisen haurasta ja paljastavaa. HKO:n puhaltimet ja etenkin kontrafagotti selviytyvät loisteliaasti, mutta korkeiden jousten nykymusiikkieleet eivät aina osu kohdalleen. Rytmistä epävarmuutta kuuluu myös, esimerkiksi Vakavien laulujen kolmannen preludin valssitaitteessa.

Levyn kokonaisvaltainen viehätys ei moisesta himmene. Nykymusiikkia on erittäin vaikuttavaa kuulla tämän levyn tavalla, eli eräänlaisena Brahmsin päälle asetettuna kopiona tai värisuotimena.

Johannes Brahms (sov. Detlev Glanert): Neljä vakavaa laulua. Glanert: Weites Land. Brahms (sov. Luciano Berio): Klarinettisonaatti nro 1. - Michael Nagy, baritoni, ja Kari Kriikku, klarinetti, sekä HKO/Olari Elts. (Ondine, ODE 1263-2)

Kuuntele Uudet levyt 27.1.2017, toimittajana Kare Eskola.

Kommentit