Hyppää pääsisältöön

Graffiteja 20 000 vuoden takaa

Pispalan tikkutehdas
Tikkutehdas on suosittu galleria Tampereella Pispalan tikkutehdas Kuva: Yle / Jenni Stammeier hylätty talo

Graffitit ovat samaan aikaan sekä maailman vanhin että uusin taidemuoto. Kuvien tarkoitus on pysynyt kautta aikojen samana: halu jättää persoonallinen merkki itsestä.

Vanhimmat löydetyt graffitit ovat ajalta 20 000 eaa. Tekniikka on pysynyt tähän päivään asti hyvin samanlaisena. Sapluuna painetaan taustaa vasten ja väriaine suihkutetaan sen päälle. Luolaihmiselle sapluunaksi kelpasi oma käsi, ja väri oli luonnonpigmenttiä jota graffititaiteilija suihkutti suustaan. Nykygraffitit ovat usein spraymaalilla erilaisiin rakenteisiin tai kulkuneuvoihin maalattuja kuvan tavalla toimivia kirjainyhdistelmiä.

Pech Merlen luolamaalaus, jossa täplikkäitä eläimiä ja käden kuvia
Pech Merlen luolamaalaus, jossa täplikkäitä eläimiä ja käden kuvia Kuva: Wikimedia Commons /HTO Pech Merle,kalliomaalaus,käsi

Suhtautuminen graffiteihin vaihtelee. Osa ihmisistä pitää värikkäistä seinistä, silloista ja tunneleista enemmän kuin tylsän harmaista. Jotkut kannattavat ankaraa nollatoleranssia. Yhä useampien mielestä graffitit ovat osa urbaania kulttuuria. Graffitien ja tägien tekeminen ilman lupaa on laitonta useimmissa maissa, myös Suomessa.

Toisin kun luolamaalaukset, nykypäivän graffitit eivät ole pitkäikäisiä. Vaikka kuva olisi luvallisella paikalla, se peittyy pian uudella teoksella. Siksi piissien dokumentointi on tärkeä osa harrastusta.

Stop töhryille oli Helsingin kaupunginvaltuuston vuonna 1998 aloittama hanke, jonka tarkoituksena oli poistaa graffiti, tarrat, tägit, julisteet ja muu nk. katutaide katukuvasta. Hanke noudatti nollatoleranssia, eli sotketut seinät puhdistettiin välittömästi graffitien ilmestymisen jälkeen.

Hanke sai osakseen myös ankaraa arvostelua. Seitsemän kaupunginvaltuutettua teki 2008 aloitteen, jossa osa Stop töhryille -hankkeeseen varatusta rahasta käytettäisiin nuorisotyöhön. Aloitteessa arvosteltiin sitä, että Helsingin kaupunki ei ole tarjonnut graffitimaalareille myönteisiä ennalta ehkäiseviä tapoja ilmaista itseään.

Vuonna 2009 Helsingin Suvilahteen perustettiin laillinen seinä graffiteille. Siitä tuli heti hyvin suosittu. Sittemmin sallitut paikat graffiteille ovat lisääntyneet, graffitien arvostus on kasvanut, ja ne ovat päässeet myös gallerioiden ja museoiden seinille.

Graffiti muurissa
Graffiti muurissa Kuva: Felix Bardy graffitit (teokset),Lissabon

Graffititaiteilija ja Alppilan lukion abi Felix Bardy (18-v), miten Stop töhryille -kampanjan loppuminen ja myönteisempi suhtautuminen on vaikuttanut graffiteihin?

Graffitista on tullut yleisesti hyväksyttävää, mikä on hyvä asia, koska se on hieno taidemuoto. EGSillä oli oma näyttely Taidehallissa. Sekin kertoo jostain, tai jutut Ylen nettisivuilla.

Jos Stop-töhryille kampanja ei olisi loppunut, en olisi edes aloittanut maalaamista Helsingin Suvilahdessa 11-vuotiaana.

Miksi sinä maalaat graffiteja?

Maalaaminen on kivaa, graffiti on hieno taiteen muoto: saa tehdä melkein mitä vain. Tykkään tehdä isoja kuvia.

Voitko avata omia kuviasi, mikä on niiden viesti? Onko sitä?

Suhtaudun maalaamiseen enemmän kiinnostavan kuvan tekemisenä ja leikittelynä, miten monella eri tavalla sanan voi kirjoittaa kuin viestinä. Piississä on yleensä oma ”taiteilijanimeni” FKSU. Saatan heittää piissin taustaan joskus viestin, mieleen tulevan ajatuksen. Mutta olen tavallaan jumissa oman taiteilijanimen tekemisessä eri tavoin, etten ole aikoihin kokeillut muun tekemistä.

Julkiselle paikalle maalaamisessa kivaa on se, että ihmiset näkevät kuvan, ja maalatessa toteutuu ajatus tilataideteoksesta. Piissi valokuvataan, kun se on valmis ja minulle on oleellista myös se, millaiselle paikalle maalaan, millaisen valokuvan saan siitä talteen. Kuvaan nykyään pääasiassa filmille.

Mihin kiinnität huomiosi, kun katselet jonkun toisen tekemää piissiä? Osaatko antaa lukuohjeita?

Ajattelen piissejä graafisesti, isona kokonaisuutena. En metsästä niistä tiettyjä yksityiskohtia, ajattelen piissejä myös kokonaisfiiliksen kannalta. Kiinnitän huomiota väreihin, värien ei välttämättä tarvitse perinteisesti sopia yhteen, vaan yllättää.

Graffitin lukeminen ei todellisuudessa ole vaikeaa, pitää vain osata ajatella kirjaimia abstraktimmin. Ja tietenkin, silloin kun piississä on nk. sanoma, on oleellista, millaisia kirjaimia ja värejä tekijä on käyttänyt.

Piississä kirjallinen viesti kiinnostaa, jos sellainen on. Usein piissin teksti on vain tekijän nimi, joka ei tarkoita yleisesti mitään. Piissit ovat usein leikittelyä kirjainten kanssa ja tilan ottamista haltuun.

Kalasatama dokumentointi. Graffitiaita Sompasaaressa. Myös aidan edessä oleviin liikennemerkkeihin ja roska-astioihin on maalattu graffiteja.
Graffitiaitaa Sompasaaressa Kalasatama dokumentointi. Graffitiaita Sompasaaressa. Myös aidan edessä oleviin liikennemerkkeihin ja roska-astioihin on maalattu graffiteja. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Sakari Kiuru graffitit (katutaide),Sompasaari,Kalasatama,graffitiaita

Miten graffitien kieli on kehittynyt ajan saatossa? Osaatko lukea vuosikymmeniä vanhoja piissejä?

Vuosikymmeniä vanhoja piissejä on itse asiassa helpompi lukea, vanhoissa piisseissä tyyli on useimmiten yksinkertaisempaa. Uusissa piisseissä kokeillaan enemmän, kirjaimet ovat usein abstraktimpia, kokeilevampia.

Onko graffitien kieli globaalia? Oletko tehnyt niitä ulkomailla?

Graffitien kieli on kansainvälistä. Tyyli, se millaisia kirjaimia jne. maalataan on globaalia. Usein sanat – esimerkiksi graffitintekijän nimi, jonka hän on maalannut, on epäoleellisempi kuin se, miten se on maalattu. Kaksi eri maista olevaa tekijää voi hyvin maalata yhteisen teoksen.

Olen maalannut Berliinissä, Lissabonissa, Tallinnassa ja Tukholmassa. Kaikki paikat Tallinnaa lukuun ottamatta olivat ns. sallittuja paikkoja vilkkailla alueilla, joissa pyörii paljon ihmisiä katselemassa. Alueet eivät siis olleet syrjäisiä erillisiä paikkoja, vaan yhteistä kaupunkitilaa.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri