Hyppää pääsisältöön

Kansainvälisen tason esitys kotimaisista pianokvartetoista

Suomen Yleisradiolla on edelleen tapana tallentaa kantanauhoille kulttuurihistoriallisesti arvokasta musiikkia, joka muuten saattaisi jäädä tallentamatta. Muusikoilla puolestaan on yhä useammin tapana lunastaa kantanauhat myös kaupallisille levyille. Se parantaa musiikin saatavuutta, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Mainio esimerkki toimintamallista on pianisti Terhi Dostalin mestaroima projekti, jolla Ilmari Hannikaisen ja Helvi Leiviskän pianokvartetot on saatettu sekä kantanauhalle että levylle.

Terhi Dostal / Finnish Piano Quartets
Terhi Dostal / Finnish Piano Quartets Uudet levyt

Saksassa nykyään vaikuttava Dostal on verkostoitunut kansainväliseen kamarimusiikkiin ilmeisen hyvin, koska sai houkuteltua oivan porukan harjoittamaan ja levyttämään vaativaa mutta tuntematonta ohjelmistoa. Viulisti Nina Karmon ja alttoviulisti Luke Turrell vaikuttavat Saksassa, sellisti Roi Ruottinen Suomessa. Kaikilla on intensiivinen, romanttinen sointi, mutta myös rutkasti yhteissoittorutiinia. Niinpä nelikko soittaa yhteen paljon paremmin kuin vastaavat projektikokoonpanot yleensä. Puhtaus on ensiluokkaista, fraasien muotoilu yhtenäistä ja vetoavaa, ja Terhi Dostalin värikäs pianismi toimii yhtenäisen jousisoinnin vastapainona ja laajentajana juuri kuten pianokvartetoissa pitää. Mikä parasta muusikot tuntuvat löytäneen painokasta ilmaistavaa näistä nuoruudentöistä.

Sekä Ilmari Hannikainen että Helvi Leiviskä saivat pianokvartettonsa valmiiksi parikymppisinä. Molemmat teokset kelluttelevat keskieurooppalaisen romantiikan valtavirrassa, vaikka kansallinen ilmaisu ja impressionismi vilahtelevat jo taustalla. Leiviskän tyyli on ehkä aavistuksen persoonallisempi: valoisa impressionismi ja painokas kiihkeys vaihtelevat mielenkiintoisesti, ja pianon säestystekstuurit ovat välillä jopa rohkeita. Kumpikin teos on täysipainoista, kypsää musiikkia, ja ansaitsee paikkansa vähintään kotimaan kesäfestivaalien ohjelmistossa.

"Finnish piano quartets". Ilmari Hannikainen: Pianokvartetto fis-molli. Helvi Leiviskä: Pianokvartetto A-duuri. Armas Launis: Nocturne. - Nina Karmon, viulu, Luke Turrell, alttoviulu, Roi Ruottinen, sello, ja Terho Dostal, piano. (Telos, CD TLS 228)

Kuuntele Uudet levyt 27.1.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Live-Tetzlaff ei aivan vakuuta

    Levyarvostelu

    Viulisti Christian Tetzlaff on paitsi Ondine-yhtiön luottoartisti myös säännöllinen vieras Helsingin orkesterien solistina. Radion sinfoniaorkesterin solistina Tetzlaff kävi muun muassa viime lokakuussa, soittamassa Béla Bartókin kaksi viulukonserttoa. Nyt Ondine on julkaissut levyn, joka häveliäästi ilmaistuna perustuu noihin konserttiesityksiin, eli sisältää myös yleisöttömiä paikkauksia. Gramophone-lehden kollegat ennättivät kehua levyn maasta taivaisiin, mutta itse en ole yhtä vakuuttunut.

  • Sielun silitystä vaan ei myllerrystä

    Levyarvostelu

    Viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja pianisti Tuija Hakkila ovat Suomen parhaita periodimuusikoita, mutta nyt he ovat soveltaneet erityisosaamistaan Brahmsin kolmeen sonaattiin. Tarvitseeko romantiikan perusohjelmisto vanhan flyygelin mattaista sointia ja suolikielten pehmeyttä? Tämän levyn perusteella sanon, että ilman muuta tarvitsee.

  • Se oikea tapa laulaa englantilaista renessanssipolyfoniaa

    Levyarvostelu

    Renessanssin vokaalipolyfonia on musiikkina yhtä tarpeellista kuin raikas vesi juomana, mutta Iso-Britanniassa sitä levytetään yli kohtuuden. Brittiläisen Hyperion-yhtiön kuukausikirjekin esittelee viisi levyllistä vokaalipolyfoniaa. Moninaisuuden äärellä musiikinkuluttaja hämmentyy. Onko kaikille tarvetta, ja ovatko kaikki hyviä? Ei hätää - joukosta voi valita The Gesualdo Six -yhtyeen uutuuden English Motets, se riittää.

  • Uusiokadensseista särmää Mozartin pianokonsertoille

    Levyarvostelu

    Alba-yhtiön uutuuslevyllä tanskalaispianisti Katrine Gislinge soittaa kolme Mozartin pianokonserttoa yhdessä Stenhammar-jousikvartetin kanssa. Orkesteriosuudet sovitti jousikvartetille Mozart itse, joten siinä ei ole mitään erikoista. Mutta siinä on, että kadenssit konserttoihin on säveltänyt Gislingen puoliso Bent Sörensen. Onneksi Sörensenillä on sekä kokemusta että näkemystä oman musiikkinsa punomisesta vanhojen mestariteoksien lomaan. Siisti mutta hieman karuksi pelkistetty levy saa uusiokadensseista ihastuttavaa särmää.