Hyppää pääsisältöön

Kansainvälisen tason esitys kotimaisista pianokvartetoista

Suomen Yleisradiolla on edelleen tapana tallentaa kantanauhoille kulttuurihistoriallisesti arvokasta musiikkia, joka muuten saattaisi jäädä tallentamatta. Muusikoilla puolestaan on yhä useammin tapana lunastaa kantanauhat myös kaupallisille levyille. Se parantaa musiikin saatavuutta, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Mainio esimerkki toimintamallista on pianisti Terhi Dostalin mestaroima projekti, jolla Ilmari Hannikaisen ja Helvi Leiviskän pianokvartetot on saatettu sekä kantanauhalle että levylle.

Terhi Dostal / Finnish Piano Quartets
Terhi Dostal / Finnish Piano Quartets Uudet levyt

Saksassa nykyään vaikuttava Dostal on verkostoitunut kansainväliseen kamarimusiikkiin ilmeisen hyvin, koska sai houkuteltua oivan porukan harjoittamaan ja levyttämään vaativaa mutta tuntematonta ohjelmistoa. Viulisti Nina Karmon ja alttoviulisti Luke Turrell vaikuttavat Saksassa, sellisti Roi Ruottinen Suomessa. Kaikilla on intensiivinen, romanttinen sointi, mutta myös rutkasti yhteissoittorutiinia. Niinpä nelikko soittaa yhteen paljon paremmin kuin vastaavat projektikokoonpanot yleensä. Puhtaus on ensiluokkaista, fraasien muotoilu yhtenäistä ja vetoavaa, ja Terhi Dostalin värikäs pianismi toimii yhtenäisen jousisoinnin vastapainona ja laajentajana juuri kuten pianokvartetoissa pitää. Mikä parasta muusikot tuntuvat löytäneen painokasta ilmaistavaa näistä nuoruudentöistä.

Sekä Ilmari Hannikainen että Helvi Leiviskä saivat pianokvartettonsa valmiiksi parikymppisinä. Molemmat teokset kelluttelevat keskieurooppalaisen romantiikan valtavirrassa, vaikka kansallinen ilmaisu ja impressionismi vilahtelevat jo taustalla. Leiviskän tyyli on ehkä aavistuksen persoonallisempi: valoisa impressionismi ja painokas kiihkeys vaihtelevat mielenkiintoisesti, ja pianon säestystekstuurit ovat välillä jopa rohkeita. Kumpikin teos on täysipainoista, kypsää musiikkia, ja ansaitsee paikkansa vähintään kotimaan kesäfestivaalien ohjelmistossa.

"Finnish piano quartets". Ilmari Hannikainen: Pianokvartetto fis-molli. Helvi Leiviskä: Pianokvartetto A-duuri. Armas Launis: Nocturne. - Nina Karmon, viulu, Luke Turrell, alttoviulu, Roi Ruottinen, sello, ja Terho Dostal, piano. (Telos, CD TLS 228)

Kuuntele Uudet levyt 27.1.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.

  • Sibeliuksen viulukonserton pianoreduktion väärinymmärrys

    Levyarvostelu

    Sibeliuksen viulukonsertto lienee viehättänyt Fritz Kreisleria, mutta samalla tuo vanhan ajan viiksekäs viuluviikari tunnusti tosiasiat. Orkesterin kanssa pääsee soittamaan harvoin kun taas pianisteja on kaikkialla, joten parasta laatia konsertosta reduktio viululle ja pianolle. Ja väliäkö sillä, että sellaisen oli Sibelius jo tehnyt - pätevänä pianistina Kreisler tiesi mitä halusi. Janit Lehtonen ja Aarrevaara ovat nyt levyttäneet Kreislerin reduktion, mutta minulle jää olo, etteivät he lainkaan ymmärrä Kreislerin aivoituksia.