Hyppää pääsisältöön

Kun ensi kertaa kuulin avaruusmusiikkia… Avaruusromua 29.1.2017

avaruus, käsitelty kuva
avaruus, käsitelty kuva Kuva: Yle avaruus, käsitelty kuva

Se ei ollut elektronista musiikkia. Se oli kuoromusiikkia, vaikka ei se siltä kuulostanut. Se kuulosti elektroniselta musiikilta. Se kuulosti avaruusmusiikilta.

Se oli ääntä, joka ympäröi kuulijansa ja täytti koko tilan. Se oli suggestiivista, jollakin tapaa inhimillistä ja elävää äänimattoa. Se ei kuulostanut mitenkään maanpäälliseltä musiikilta. Ja sitä paitsi, se soi Kuun pinnalla. Se soi Stanley Kubrickin elokuvassa 2001 Avaruusseikkailu. Se oli György Ligetin kuoromusiikkia, vaikka tuolloin en sitä vielä tiennyt.

Olin samoihin aikoihin lukenut Jan Maegaardin kirjaa Musiikin modernismi. Kirjassa kuvailtiin erästä säveltäjää, joka oli musiikissaan uhrannut detaljien yksittäiset ominaisuudet ja säveltänyt kompleksikasta, hälynomaista massaa, jonka sointiväriä muunnellaan alituisesti, usein sinänsä huomaamattomien muutosten avulla.

Tuo säveltäjä oli nimeltään György Ligeti. Pian minulle selvisi, että kyseessä oli sama henkilö, sen Kuun maisemassa soineen avaruusmusiikin säveltäjä.

György Ligetin Lux Aeterna on eräs 1900-luvun tärkeimmistä sävellyksistä, jos minulta kysytään. Ligeti sävelsi teoksen sekakuorolle vuonna 1966 ja se tuli tunnetuksi paria vuotta myöhemmin Stanley Kubrickin elokuvassa 2001 Avaruusseikkailu.

Helsingin Kamarikuoro esittää tämän Ligetin sävellyksen sekä Temppeliaukion kirkossa että Nykytaiteen museo Kiasmassa, osana Musica Nova Helsinki 2017 -nykymusiikkifestivaalin ohjelmistoa, helmikuun alussa 2017.

Musica Nova Helsinki 2017 -festivaalin teemana on Open Spaces eli avoimuudesta, tilasta ja avaruudesta on kyse. Ja musiikista.

Ajatus musiikin ja avaruuden ajatuksellisesta yhteydestä ei ole uusi. Kun esimerkiksi Ligeti, Stockhausen ja Varese tekivät 1950-luvulla elektronisia teoksiaan, puhuttiin avaruuden äänistä, avaruusmusiikista. Ja kun 1960-luvulla kuultiin ensimmäisiä Moog-syntesoijilla tehtyjä ääniä, puhuttiin niin ikään avaruuden äänistä tai ”avaruusajan musiikista”. Tai kun pitkätukkaiset rockmuusikot tekivät 1970-luvulla progressiivista musiikkiaan syntesoijilla ja sähkökitaroilla, puhuttiin taas avaruusmusiikista tai kosmisesta musiikista. Ja kun nykysäveltäjä Steve Reich sävelsi 1980-luvun lopulla teoksen sähkökitaralle, kyllä siinäkin mentiin jossakin korkealla maanpinnan yläpuolella.

Kolmiosainen sävellys on nimeltään Electric Counterpoint, ja se on omalla sarallaan yhtä olennainen teos kuin tuo edellä mainittu Ligetin kuoroteos.

Electric Counterpoint on levytetty monesti ja esitetty vielä useammin. Tämäkin teos kuullaan Musica Nova Helsinki 2017 -festivaalilla, jossa sen esittää sähkökitaralla hollantilainen Aart Strootman.

”1900-luku mursi klassisen fysiikan kuvan eksaktin tarkasta maailmasta, jossa kaikki on kohdallaan ja ainakin periaatteessa aivan tarkasti mitattavissa ja ennustettavissa”. Näin kirjoittaa Esko Valtaoja, Veli Kujalan Hyperorganism - albumin kansivihkosessa. Valtaoja on avaruustähtitieteen professori ja Kujala on harmonikkataitelija ja säveltäjä.

”Yhtä aikaa fysiikan kanssa taide ja musiikki vapauttivat itsensä perinteisistä, kahlitsevista säännöistä”, kirjoittaa Valtaoja. Hän sanoo, että uusi vapaus synnytti uuden musiikin ja sen uskomattoman rikkauden, mahdollisuuden leikkiä vapaasti kaikilla kuviteltavissa - ja tekniikan kehittymisen kautta myös toistettavissa - olevilla äänillä, soinnuilla, rytmeillä ja hiljaisuudella”.

Esko Valtaoja toteaa maailman olevan luonteeltaan improvisoitu, osin sattumanvarainen esitys. Ei ehkä ole sattumaa, että Veli Kujala on säveltänyt teoksen nimeltä Hyperchromatic Counterpoint. Eikä sattumaa ehkä ole sekään, että teoksen ensimmäinen osa on nimeltään Wer Krümel isst, wird reich (joka murusia syö, se rikastuu).

Tuo reich-sana saattaa hyvinkin viitata erääseen samannimiseen tunnettuun amerikkalaissäveltäjään. Kuten myös teoksen tyyli ja sen nimessä oleva sana counterpoint. Myös tämä sävellys on mahdollista kuulla, säveltäjän itsensä esittämänä, Musica Nova Helsinki 2017 -festivaalin konsertissa.

Tässä Veli Kujala Tulkinnanvaraista -tapahtumassa ja Hyperchromatic Counterpoint -sarjan neljäs ja viides osa:

Veli Kujala soittaa mikroaskelharmonikkaa. Se on harmonikka, jolla voi soittaa sävelten välisiä ääniä. Omituinen peli, kuten Veli Kujalan soitosta voi kuulla. Ja kun omituisista soittimista puhutaan, eräs noin perinteisessä mielessä omituisimmista soittimista on metronomi. Ehkä siksi, että se ei ole soitin ollenkaan.

Metronomi on kaikille soittajille ja säveltäjille tuttu keksintö. Se on se nakuttava mekaaninen laite, joka jakaa aikaa halutun mittaisiin jaksoihin. Se antaa musiikille tahdin. Se määrittelee sen, kuinka hitaasti tai nopeasti musiikkia soitetaan. Tai se auttaa musiikin opiskelijaa pysymään oikeassa tahdissa.

Metronomi patentoitiin melko tarkalleen kaksi sataa vuotta sitten, vuonna 1816, mutta soittimen siitä teki György Ligeti vuonna 1962. Hän teki sävellyksen sadalle metronomille. Teos sai nimekseen runollisesti Poème Symphonique.

Kun sävellys ensiesitettiin Hollannissa vuonna 1963 säveltäjä Ligeti pyysi konsertin järjestäjiä hankkimaan sata metronomia. Myöhemmin hän muisteli hiukan ihmetelleensä sitä, ettei kukaan missään vaiheessa kysynyt häneltä, että mitä ihmettä hän tekee sadalla metronomilla. Mihin hän niitä tarvitsee?

Asia selvisi konsertissa, jossa lavalla ei ollutkaan sinfoniaorkesteria. Ei yhtään soittajaa eikä yhtään soitinta, vaan sata metronomia, jotka olivat yhtaikaa sekä soittajia että instrumentteja. Ja musiikki, se oli jotakin mitä kukaan ei ollut koskaan kuullut.

Tämäkin sävellys esitetään osana Musica Nova Helsinki 2017 -festivaalin ohjelmistoa.

AVARUUSROMUA 29.1.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
GYÖRGY LIGETI / KAMMERCHOR STUTTGART: Lux aeterna (Lux aeterna)
STEVE REICH / SEPPO SIIRALA: Electric Counterpoint (Electric Counterpoint)
VELI KUJALA: Hyperchromatic Counterpoint - Part I (Hyperorganism)
GYÖRGY LIGETI: Poème Symphonique, Kreisversion - osa - (Poème Symphonique für 100 Metronome)

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua