Hyppää pääsisältöön

Kun rahaa jaetaan, taiteellista laatua pitää voida arvioida!

vos-järjestelmä, kitara, raha, taiteen tuki, vos-uudistus
vos-järjestelmä, kitara, raha, taiteen tuki, vos-uudistus Kuva: Yle / Mikko Lehtola vos-järjestelmä, musiikki, raha, taiteen tuki, vos-uudistus

Keskustelu taiteen julkisesta tukemisesta lämpenee jälleen, kun tukemisen pelisääntöjä mietitään uudelleen. KulttuuriCocktail selvitti, mitä asioita pitää huomioida, jos taiteellisen laadun arviointi kytketään tuen saamisen ehtoihin.

Taiteen valtionosuusuudistusta pohtiva työryhmä on viime syksystä lähtien miettinyt, miten henkilötyövuosiin perustuvaa vos-järjestelmää voisi uudistaa. On pohdittu muun muassa sitä, miten taiteellista laatua voisi arvioida. Tällä hetkellä valtionosuuksia maksetaan sen perusteella paljonko laitoksessa on henkilökuntaa.

KulttuuriCocktail selvitti, mitä asioita taiteellisen laadun arvioinnissa pitäisi huomioida. Haastateltavina ovat vos-uudistustyöryhmässä mukana oleva Tero Saarinen Companyn toiminnanjohtaja Iiris Autio, Helsingin Barokkiorkesterin toiminnanjohtaja Kerttu Piirto, Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas, Aalto-yliopiston dekaani Anna Valtonen, Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tutkija Sakarias Sokka sekä kriitikko Otso Kantokorpi.

V e r t a i s a r v i o i n t i

Kaikki haastateltavat ovat sitä mieltä, että taiteellisen laadun arvioinnin pitää perustua jonkinlaiseen vertaisarviointiin. Iiris Autio peräänkuuluttaa vertaisarvioinnissa laaja-alaisuutta. Aution mukaan on tärkeää, etteivät pelkästään taiteilijat arvioi toisiaan, vaan arvioinnissa hyödynnetään laaja-alaisempaa asiantuntijuutta.

- Keskustelu laadusta ja genremieltymyksistä tuppaa menemään Suomessa sekaisin. Pitäisi pystyä näkemään laatu tietyn lajityypin sisällä, vaikka ei olisikaan kyseisen genren ylin ystävä. Esimerkiksi tunnistamaan musikaalin laadukkuus, vaikkei itse tykkäisi musikaaleista lainkaan.

Keskustelu laadusta ja genremieltymyksistä tuppaa menemään Suomessa sekaisin.

Myös tutkija Sakarias Sokka puhuu vertaisarvioinnin laaja-alaisuuden ja näkökulmien moninaisuuden puolesta.

- Maailmalla on esimerkkejä siitä, että arviointiin on otettu mukaan myös alaa seuraavia ja tuntevia maallikkojäseniä. Silloin saadaan mukaan ihan erilaisia näkökulmia.

Laaja-alaisuudella voitaisiin välttää vertaisarvioinnin sudenkuopat, joita ovat kriitikko Otso Kantokorven mukaan koulukuntaerot, kavereiden suosiminen sekä henkilökemiakysymykset.

saksofoni, taiteen rahoitus, vos, valtionosuusjärjestelmä, uudistus
saksofoni, taiteen rahoitus, vos, valtionosuusjärjestelmä, uudistus Kuva: Yle / Mikko Lehtola saksofoni, taiteen rahoitus, vos, valtionosuusjärjestelmä, uudistus

Aalto-yliopistossa ryhdyttiin kolmisen vuotta sitten laatimaan taiteen arviointiin käytäntöjä ja työkaluja. Dekaani Anna Valtosen mukaan vertaisarviointi toteutuu heillä siten, että he kannustavat eri aloja etsimään oman alansa arvostetuimpia paikkoja tulla arvioiduiksi.

- Elokuva-alalla se on ehkä helpompaa kuin monella muulla alalla. Arvostetuista elokuvafestivaaleista ollaan aika yksimielisiä, esimerkiksi Cannes, Berliini ja Toronto.

Haasteena on löytää eri aloilta mielekkäitä vertaisryhmiä. Valtonen nostaa esimerkiksi muotoilun. Miten arvioidaan esimerkiksi iso muotoiluprojekti, jonka tarkoituksena on terveydenhuollon kehittäminen?

- Kyllä silloin yhtenä kriteerinä täytyy olla se, minkälainen vaikutus projektilla on yhteiskuntaan.

Toisena haasteena tällaisessa vertaisarviointimallissa Valtonen näkee sen, miten perinteikkäät foorumit pystyvät tunnistamaan täysin uudet ja nousevat kyvyt.

- Klassinen esimerkki tästä on 1800-luvun lopun Pariisin taidenäyttely, jonne impressionisteja ei kelpuutettu. Impressionistien arvo ymmärrettiin vasta myöhemmin.

I t s e a r v i o i n t i

Sekä Anna Valtonen että Iiris Autio korostavat, että eri alat pitää ottaa mukaan arvioimaan omaa toimintaansa, jolloin myös kunkin alan omat erityispiirteet tulevat paremmin huomioiduksi.

- Jos haluaa tehdä kokeellista, kantaaottavaa ja rajoja rikkovaa sisältöä, niin se pitää ottaa huomioon arvioinnissa. Esimerkiksi isoa kaupunginteatteria ja pientä kokeellista ryhmää ei voida arvioida samoilla kriteereillä, Autio painottaa.

Autio on stipendiaattina taidejohtamiseen erikoistuneessa DeVos-instituutissa Yhdysvalloissa ja hän haluaisi ottaa sieltä mallia Suomeen. Siellä käytössä olevan arviointimallin mukaan taidelaitoksia ja niiden vaikuttavuutta arvioidaan suhteessa toimijoiden omaan missioon ja tavoitteisiin. Taiteellisen laadun ja kunnianhimon lisäksi huomiota kiinnitetään laitosten kustannustehokkuuteen, johtamiseen, markkinointiin ja viestintään.

Jos haluaa tehdä kokeellista, kantaaottavaa ja rajoja rikkovaa sisältöä, niin se pitää ottaa huomioon arvioinnissa.

V a i k u t t a v u u s a r v i o i n t i

Itse- ja vertaisarvioinnin ohella keskusteluun nousee myös toiminnan vaikuttavuus: mikä vaikutus toiminnalla on yhteiskuntaan, miten hyvin organisaatio on johdettu sekä miten se saa itse hankittua ulkopuolista rahoitusta ja lipputuloja.

Kriitikko Otso Kantokorven mukaan vaikuttavuuden arviointi on olennainen seikka, kun puhutaan taiteellisen laadun arvioinnista.

- On olennaista, muuttaako taide kulttuuria johonkin suuntaan. Taiteellinen laatu ei saa jäädä pelkästään estetiikan tasolle, vaan on pystyttävä arvioimaan teosten syvää vaikuttavuutta.

Sakarias Sokka muistuttaa, että kulttuuripolitiikan vaikuttavuuspuhe on usein aika epämääräistä. Ongelmana on konkreettisten tavoitteiden puute.

- Kun tavoitteet eivät ole täsmällisiä, niiden saavuttamista on vaikea seurata ja myös toiminnan vaikuttavuuden hahmottaminen hämärtyy.


Mikä merkitys johtamisen laadulla on taiteelliseen tekemiseen?

Iiris Aution mukaan johtamisen tärkeyteen on Suomessa vasta havahduttu viime vuosina. Taidelaitosten johtamiseen erikoistunut hyvä ammattijohtaja saa myönteisen kehityksen liikkeelle koko organisaatioon, joka vaikuttaa myös taiteelliseen laatuun.

- Suomessa johtamisen taso ei ole joka paikassa sillä tasolla, kuin se voisi olla. Jos taiteellisesta kunnianhimosta ja tasosta lähdetään luistamaan, heijastuu se ajan myötä myös talouteen ja kaikkeen toimintaan.

Johtamisen laadun seurannan puolesta puhuu myös Sakarias Sokka.

- Kaikkialla missä raha liikkuu, pitää olla läpinäkyvyyttä. On kaikille tasapuolista, kun on selkeät pelimerkit, joiden mukaan toimitaan.

nainen, raha, vos-uudistus, valtionosuus, teatteri, taide
nainen, raha, vos-uudistus, valtionosuus, teatteri, taide Kuva: Yle / Mikko Lehtola nainen, raha, vos-uudistus, valtionosuus, teatteri, taide

Voiko taiteellista laatua mitata sen mukaan paljonko yleisöä esityksissä käy?

Taloustutkija Pasi Holm on ehdottanut, että julkinen raha pitää suunnata sinne, minne ihmiset oikeasti haluavat mennä.

Otso Kantokorpi nostaa esiin pelkästään kävijämääriin pohtautuvan ajattelun ongelmallisuuden Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnissaan.

- On helppoa ajatella tai kuvitella, että tämä olisi taiteiden julkisen tuen muodoista ehkä se kaikista demokraattisin. Mutta samalla olisi myös petollista ajatella näin. Se nimittäin jähmettäisi taiteen. Se kaventaisi tarjontaa näivettämällä ne idut, joista kehittyy tulevaisuuden taide. Kaikki se, mitä emme vielä tiedä haluavamme ja mitä emme osaa vielä kuvitellakaan.

Tampere-taloa johtava Paulina Ahokas on Kantokorven kanssa osin samoilla linjoilla. Kävijämäärät voivat olla yksi mittari, mutta niille ei saa antaa liian suurta painoarvoa, koska sillä tavalla ei tehdä mielenkiintoisia ja taidekenttää uudistavia esityksiä.

Miten luoda laadun arviointijärjestelmä, joka kohtelee erilaisia toimijoita mahdollisimman tasapuolisesti, muttei ole liian kallis ja syö byrokratiallaan tukieuroja?

Henkilötyövuosiin perustuva valtionosuuksien jakaminen on ollut suhteellisen helppo ratkaisu jakaa rahaa eri toimijoille, kun toimijoita on ollut rajallinen määrä. Vapaan kentän kasvaessa malli on kuitenkin tullut tiensä päähän. Vaikka kyseessä on Otso Kantokorven sanoin herkkä ja vereslihainen alue, tahtoa järjestelmän muuttamiseksi alkaa olla.

Kerttu Piirto kokee, että taiteellisen laadun arviointi on ollut Suomessa jonkinlainen tabu, mutta syksyn aikana käydyissä keskusteluissa on jotakin nytkähtänyt tässä mielessä eteenpäin. Hän on optimisti, että toimiva järjestelmä laadun arviointiin pystytään luomaan, vaikka muutos ei varmasti tule olemaan helppo.

- Koko taide-elämän kannalta on aivan keskeistä ja olennaisen tärkeää, että laatua voidaan arvioida.

J Ä L K I H U O M I O:

Tutkija Sakarias Sokan mukaan on silmiin pistävää, että vos-uudistustyössä ei ole puhuttu juurikaan kuvataiteilijoiden asemasta, vaikka he ovat taiteilijoista kaikkein huonoimmassa asemassa. Otso Kantokorven mukaan tukijärjestelmää pitäisikin muuttaa niin, että kuvataiteilijoiden aseman parantaminen sidottaisiin museoiden saamaan tukeen. Hän nostaa esiin Viron mallin, jossa galleriat eivät saa ottaa taiteilijoilta vuokraa, jos ne saavat julkista tukea.

Valtionosuuksia saavat museot, teatterit ja orkesterit löytyvät täältä.

Kommentit