Hyppää pääsisältöön

Lapsesta asti laihduttanut Mari: Synttärikutsuilla käytiin vuorotellen vaa'alla

Mari Kononen ja sitaattiteksti: Toivon löytäväni kultaisen keskitien
Mari Kononen ja sitaattiteksti: Toivon löytäväni kultaisen keskitien Kuva: Yle, Annukka Palmén-Väisänen ja Mari Kononen vaakakapina

Mari Kononen halusi laihtua ensimmäisen kerran 8-vuotiaana – heti sen jälkeen, kun naapurin tytön synttärikutsuilla perheen äiti oli pyytänyt jokaista tyttöä käymään vaa’alla. Mari painoi tuolloin kaksi kiloa enemmän kuin hänen paras kaverinsa.

Minä painoin 27 kiloa, paras kaverini 25 kiloa. Halusin laihtua sen kaksi kiloa, jotta painaisimme saman verran. En oikein edes ymmärtänyt, miksi meidän kaikkien piti vaa’alla käydä. Se oli kummallista.

Olen kolmannelta luokalta asti saanut kuulla, että minun pitäisi laihtua. Joka kerta se asia sanottiin terveydenhoitajan luona suoraan minulle, pienelle lapselle, mutta kertaakaan asiaa ei otettu puheeksi vanhempieni kanssa. Sydämestäni toivon, että tässä asiassa olisi menty eteenpäin. En halua, että kukaan lapsi joutuu terveydenhoitajan luona siihen tilanteeseen, mihin itse monta kertaa jouduin. Se oli noloa, pelottavaa ja hämmentävää.

“Vuorotyö on minulle todellinen haaste esimerkiksi syömisten suunnittelun kannalta.”

Olen nyt 29-vuotias ja kyllä, olen ylipainoinen. Olen ollut sitä koko aikuisikäni. Armeijassa ollessani laihduin paljon. Painoin vähimmillään 75 kiloa ja huomasin, miten paljon helpompaa juokseminen tai vaikkapa vaatteiden ostaminen oli. En kuitenkaan ollut tyytyväinen itseeni. Olin edelleen lihava – mielessäni kummitteli ajatus yläasteajoilta, jolloin sain kuulla, ettei minun mittaiseni nainen saisi painaa yli 60 kiloa. Nyt antaisin mitä vain, että painolukemani olisi se 75.

Tällä hetkellä elämääni määrittää pitkälti kiireinen kolmivuorotyö sairaalassa. Teen paljon ilta- ja yövuoroja. Ne ovat minulle todellinen haaste esimerkiksi syömisten suunnittelun kannalta. Toivoisin, että oppisin priorisoimaan omaa ajankäyttöäni ja saisin työkaluja epäsäännöllisen työn ja muun elämän yhdistämiseen. Nyt elämä on aika kiireistä ja väsyneenä työpäivän jälkeen tulee liian monesti sorruttua pikaruokaan. Palkitsen itseäni ruoalla, vaikka voisin tehdä paljon fiksumpia valintoja.

“Usein luullaan, että kaikki ylipainoiset ovat laiskoja sohvalla pötköttelijöitä. Ei se kyllä niin mene.”

Olen sosiaalinen ilopilleri. Minulla on mielestäni aika hyvä itsetunto ja pidän itseäni viehättävänä. Toki saatan joskus tuntea itseni huonommaksi usean hoikan naisen seurassa tai mietin uuden ihmisen tavatessani, kiinnittääkö hän huomiota kiloihini. Toisaalta luotan omaan persoonaani niin paljon, että ajattelen kilojeni unohtuvan.

Innostun helposti kaikesta uudesta. Ehkä se on toisaalta myös ongelmani. Olen monta kertaa innoissani aloittanut jonkinlaisen superdieetin, mutta en saa vietyä niitä loppuun. Innostukseni ja mielenkiintoni laantuu ja palaan pian takaisin entiseen. Ja sitten tunnen taas syyllisyyttä. Melkoinen kierre.

Usein luullaan, että kaikki ylipainoiset ovat laiskoja sohvalla pötköttelijöitä. Ei se kyllä niin mene. Toki sohva vetää minua puoleensa joskus enemmän kuin kuntosali, mutta työni on erittäin fyysistä ja käyn ryhmäliikuntatunneilla kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Ei siis voi millään mittareilla sanoa, ettenkö liikkuisi. Rakastan liikkumista ja haluaisin tehdä sitä enemmän. Tavoitteeni olisi saada liikuntaa viikkooni ainakin viitenä päivänä. Siihen olisin todella tyytyväinen.

“Olen nyt siinä tilanteessa, että minun on vaikea tehdä muutoksia ilman apua.”

Uskon, että järkevästi ja hyvin suunniteltu ruokavalio voi toimia, mutta olen myös tajunnut, ettei homma toimi ennen kuin pääkoppa on kunnossa. Minullakin on ollut personal trainerin tekemiä ruokavaliota, joita olen jaksanut noudattaa jonkin aikaa. Joka kerta homma on kuitenkin loppunut johonkin arjen haasteeseen.

Olen kuullut paljon hienoja tarinoita onnistumisista ja tiukoista ruokavalioista, mutta eihän kukaan voi loppuelämäänsä punnita kaikkia syömisiään. Enkä minä esimerkiksi halua ikinä muuttua ihmiseksi, joka ajattelee ruokaa pelkkänä polttoaineena. Toivon löytäväni sen kultaisen keskitien.

Olen nyt siinä tilanteessa, että minun on vaikea tehdä muutoksia ilman apua. Lähden itsekseni liikkeelle liian isosti ja toivon näkyviä tuloksia heti. Ajattelen, että jos teen liian pieniä muutoksia, ei se auta mitään.

Nykyään en mieti kilojani enää niinkään ulkonäöllisesti vaan pikemminkin terveyden näkökulmasta. On eri asia olla ylipainoinen kaksikymppisenä kuin kolmikymppisenä. Riskit kasvavat.

Mari sai neuvoja Vaakakapinan asiantuntija, personal trainer Timo Haikaraiselta. Lue, millaisia vinkkejä Timo antoi Marille ja muille vuorotyöläisille: Asia kerrallaan eteenpäin – vuorotyöläisen liikuntahaasteet

Timo Haikarainen ja Mari Kononen Vaakakapinan Vinkkejä muutokseen -kuvassa
Timo Haikarainen ja Mari Kononen Vaakakapinan Vinkkejä muutokseen -kuvassa mari kononen

Lopeta laihdutus, aloita elämä! Liity kapinajohtaja Jennyn joukkoihin Facebookissa. Vaakakapina laajentuu vuoden 2017 aikana verkosta niin televisioon kuin radioonkin.

Liikkuminen

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina