Hyppää pääsisältöön

No Direction Home: Bob Dylan

Kooste kuvista Martin Scorsesen dokumenttielokuvasta (trailerista) No Direction Home: Bob Dylan.
Kooste kuvista Martin Scorsesen dokumenttielokuvasta (trailerista) No Direction Home: Bob Dylan. No Direction Home,Bob Dylan,Teemalauantai,Martin Scorsese

Martin Scorsesen Dylan-dokumentti on tarinoiden ja vaikutteiden runsaudensarvi.

“Synnyin vuoden 1941 keväällä. Euroopassa riehui toinen maailmansota ja pian siihen liittyisi myös Yhdysvallat. Maailmaa oltiin räjäyttämässä kappaleiksi, ja kaaos tunki nyrkkiään kaikkien uusien tulokkaiden kasvoihin. Jos ihminen syntyi noihin aikoihin tai oli jo elossa, hän tunsi entisen maailman väistyvän ja uuden tulevan tilalle. Aivan kuin kellot olisi käännetty takaisin hetkeen, jolloin eKr. muuttui jKr:ksi.” –Bob Dylan

Martin Scorsesen perusteellinen, definitiivinen dokumenttielokuva No Direction Home: Bob Dylan (USA 2005) on tarinoiden, muistojen, musiikillisten vaikutteiden ja kertojanäänten runsaudensarvi, jolla on pituutta yli kolme ja puoli tuntia. Silti siihen on mahtunut vain kolmasosa Bob Dylanin elämästä, tarkemmin viisi ratkaisevaa vuotta 1961–1966.

Suurta kertomusta kuljettaa Bob Dylan itse, ja se alkaa pikkukaupunkilaispojan maailmaa järisyttäneistä ensikosketuksista musiikkiin. Mukana ovat Dylanin varhaisvaiheet, muutto Hibbingistä Minnesotasta New Yorkiin, ensiesiintymiset Greenwich Villagen folkklubeilla, levytyssopimus ja läpimurto, nousu nuoren sukupolven profeetaksi, julkisuus ja palvonta, siirtyminen kantaaottavasta folkista monitulkintaiseen rockiin, fanien hämmennys, rocktähteys.

Elokuva päättyy vuoteen 1966 ja moottoripyöräonnettomuuteen, jonka seurauksena Dylan vetäytyi pitkäksi aikaa julkisuudesta.

Taiteilijan muotoutumisen ja aikakauden tarinaa on kertomassa poikkeuksellisen avomielisen Dylanin lisäksi suuri joukko Dylanin lähipiiriä ja kollegoja, muun muassa Joan Baez, Allen Ginsberg, Suze Rotolo, Dave Van Ronk ja Pete Seeger. Haastatteluja tehtiin vuosikausia, ja moni avainhenkilöistä kuoli ennen elokuvan valmistumista.

Mukana on yltäkylläisesti musiikkia, sekä Dylanin omaa että häneen syvästi vaikuttanutta: countrya, bluesia, folkia, rockia... Ainutlaatuisia arkistojen aarteita.

Erityisen vahvasti nousevat esiin Murray Lernerin ja D.A. Pennebakerin taltioimat dramaattiset esiintymiset Newportin Folk Festivalilla 1965 ja Englannin-kiertueella 1966. Dylan siirtyi akustisesta folkista sähköiseen rockiin, ja osa faneista piti häntä folkin ja sukupolvensa pettäneenä Juudaksena.

“Folkmusiikin näyttämö oli ollut paratiisi, joka minun oli jätettävä siten kuin Aatami joutui jättämään yrttitarhan. Liian täydellinen. (...) Edessäni avautui omituinen maailma, ukkospilven kaltainen maailma rosoisine salamoineen. Moni ymmärsi sen väärin eikä kyennyt koskaan korjaamaan käsityksiään. Minä taas painuin suoraan sekaan. Se oli apposen avoin maailma. Varmaa oli ainoastaan se, että ellei se ollut Jumalan johtama, ei sen johtaja ollut paholainenkaan.”–Bob Dylan

Pennebaker teki Dylanin vuotta aiemmalla, akustisella Englannin-kiertueella kuvatusta materiaalista elokuvan Don’t Look Back, jota pidetään yhä yhtenä kaikkien aikojen parhaista musiikkidokumenteista.

Bob Dylan
Bob Dylan Bob Dylan,Teemalauantai,Nobelin kirjallisuuspalkinto

Sitaatit Bob Dylanin teoksesta Muistelmat – Osa 1 (2005), suomennos Erkki Jukarainen.

Dokumenttielokuvan ensiesitys Ylessä oli Dylan-viikonlopun Teemalauantaissa 28.1.2017. Uusinta Teemalla 28.12.2018 klo 12. Areenassa vuoden 2018 loppuun.

Kommentit

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa