Hyppää pääsisältöön

Kysymyksiä lääkärille vuoden alkupuoleksi, tai vain insinöörille (vuoden alkupuoleksi)

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Kaakkoiskuva M. Kajon naamaosasta. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Kysymyksiä lääkärille vuoden alkupuoleksi, tai vain insinöörille (vuoden alkupuoleksi)

Mitä varten on menty sellaisia tansseja kuin passacaglia tai chaconne?

Ei ole tansseina mieltä niissä.

(Musiikkina kyllä, jos passacaglian tai chaconnen teki Bach tai Händel tai joku muu entisajan-hyvä.)

(Mutta ei välttämättä esmes Nile tai Rotten Sound.).

Ei olisi menty tansseina niitä! Ilottominta tanssea mitä voi pää miettiä, on se varmasti ollut kyllä! Naama jurottaen menty sitä hoveissa, pimpulahousuissa.

Jos ent. Neuvostoliitossa on Kalašnikovit (esim. Mihail Timofejevitš Kalašnikov, perh.) pyytäneet tutuiltaan, että tulkaa meille kylään, kun ollaan niin monesti oltu teillä!

Ja sitten ne pyydetyt tutut on kertoneet siitä muille, että „me mennään torstaina Kalašnikoveille teelle”, niin onkohan niille vinoiltu jotain että „Ottakaa kypärät ja luotiliivit varalta!”?

Ei pitäisi vinoilla, kun toiset vain menossa perhekylään tšaikalle, jota hyvää hyvyyttään olisi Kalašnikovit tarjonneet, etteivät olisi enää niim pahasti vierasvelkaa. Niin siitä niille vinoilla! Tyylitöntä. Ja omaperäisetöntä!

Ihan sama kuin että jos joku kertoisi, että myö mennään torstaina Atso Almiloille kylään, niin niiden tutunräähkät sanoisi, että „Pankaahan smokki tai muu hyvä puku päälle, ja muistakaa yskiä siinä alussa, ja sitten muistakaa taputtaa, vaikka ei vielä ole kuultu säveltäkään, ja sitten muistakaa yskiä vielä vähän lisää!”. Mitä on semmoiset pelleilyt toisten ammatista! Eikö mitään muuta tekemistä löydy kuin virnuilla jonninjoutavuussisällöitse? Ei! (Nähtävästi.)

Lapsuuteni aikana paternaalimummolassa oli ikkunalasit, jotka olivat vuosikymmenien aikana valuneet. Lasien toiset kohdat olivat ohuempia kuin toiset, paksummaksi valuneet kohdat.

Kun ikkunan läpi, nenä ruudussa katsoi ohi kulkevia naapureita, ja hiukan liikutti päätään ylös tai alas, niin vääristyivät ne naapurit hyvin irvokkaiksi, ja takaisin, vähemmän irvokkaiksi omiksi itsekseen, tietämättään. Se oli hienoa siinä ajassa!

Miten tautologi eroaa yleislääkäristä? (Kai silleen, että jos on jalka poikki niin se kuuluu enemmän yleislääkärille, koska ei ole tauti. Tautologi auttaa sitten esim. rapulaisia ja joilla sikotauti tms.)

Kun on hunsvotti, niin mitä se „huns” siinä tarkoittaa?

Pedaaliharppu voi maksaa jopa satatuhatta euroa. Pedaalien (polkimien) ansiosta sillä voi soittaa kaikissa sävellajeissa. Mutta kuka hullu jaksaa kuunnella kaikissa sävellajeissa! Hyvä jos yhdessä, monia lurituksia!

Pariisissa on monta rautatieasemaa. Huikentelevaisuutta! Punaviinin vallassa onkin tehty monta älytöntä kotkotusta.

Ei uskoisi, miten turvoksiin voi mennä nilkat suolaisesta ruuasta!!!!!

Jos kimarakutsukeskustelussa sanoo Ptolemaios niin voimallisesti, että sen keskustelukumppanin rintamukselle lennähtää itsen suusta kaurispateeta, niin mitä pitää sanoa, varsinkin jos se on nainen mutta itse ei?

Mitä tarkoittaa ukulelessä se lele-osa?

Mikä on votti?

Miten jokin muodostuu?

Sumiainen on kiva nimi. Enemmän sellaisia!!

Mihin ihmeeseen tarvitaan raglan hihat? Mikä ihme edes on "ragla"?!

Mitä järkeä on huonoissa keksinnöissä? (Esim. kompastuskivi.) Aivan saatanallista että joku käyttää aikaansa tuollaisiin keksintöihin. Sika!

Sellainen leipurin kangasnyytti, jossa on suutin koristeiden tai kermavaahdon pursottamista varten, näyttää „viritykseltä”. Ei herätä luottamusta asiakkaissa se. Siksi se konditorioissa pidetään piilossa, leipomon puolella. Petetäänkö asiakkaita myös muin tavoin?

Miten boršt-keitto kirjoitetaan venäjäksi?

Hirmu iso jätkä on se Bond-filmien Rautahammas-Veikko. Voisi soittaa hän kontrabassoa leuan alla kuin viulua.

Paganinin se joku kaprishomma (Op. 1) kuulostaisi tosi äreältä pikaröyryytykseltä!

Soitti Paganini kuulemma hienosti vaikeitakin kappaleita nuoteista suoraan ensinäkemältä, vaikka nuotit läväytettiin telineeseen ylösalaisin. (Kiusa se on pienikin kiusa!)

Jos olisi paikkakunta, joka olisi olemassa vain tiistaisin, perjantaisin, ja lauantaisin, ja joka kuukauden 9:s, 12:s ja 27:s päivä viikonpäivästä riippumatta, niin paljonko sen paikkakunnan iäkäs väestö saisi kansaneläkettä? Samanko kuin muut vain erinkö?

Ja missä ihmeessä em. paikkakunnan väestö piilisi niinä aikoina, jolloin paikkakuntaa ei ole olemassa?

Kuulostaa sepiteltyltä, että lehmillä olisi satakerta. Miten voi sattua juurikin niin tasaluku? Ja vielä ihmisten käyttämään kymmenjärjestelmään perustuva! Haiskahtaa petokselta!

Luulisi, että lehmillä olisi oma laskujärjestelmä, esim. lukuun kahdeksan pohjautuva oktaalijärjestelmä. (Kun lehmillä on jaloissaan yhteensä 8 varsinaista „varvasta”).

Ajatellaanpa, että asia on niin, että lehmät käyttävät oktaalijärjestelmää.

Oktaalijärjestelmän 100-kerta olisi meikäläisessä desimaalijärjestelmässä 64-kerta. Mutta oktaalijärjestelmän 64-kerta ei olisi desimaalijärjestelmässä 100-kerta, vaan 52-kerta. Ja heksadesimaalijärjestelmässä se olisi enää 34-kerta! Ja 36-järjestelmässä se olisi vaivainen 1G-kerta!

Jos kuvitellaan, selvyyden vuoksi, että lehmät käyttävät ohjelmoijillekin tuttua heksadesimaalijärjestelmää (siksi, kun, jos lehmien koipien „apuvarpaatkin” lasketaan, niin lehmillä on yhteensä 16 varvasta, ja heksadesimaalijärjestelmä on justiin sellainen 16-pohjainen homma).

Siltä pohjalta tuumattuna tuntuu satakerta sepitetyltä: heksadesimaalijärjestelmässä 100-kerta olisikin meikäläisen järjestelmän 256-kerta. (Ja oktaalijärjestelmässä se olisi 400-kerta.)

Hevosten käyttämässä 4-järjestelmässä (kun on vain 4 kavioa l. varvasta niillä) se olisi 10000-kerta, ja esim. 36-järjestelmässä 74-kerta. Nuita kun miettii, alkaa varmistua mielessään, siitä, että sattumalta justiin meidän 10-järjestelmään osuva tasaluku satakerta on aivan silkkaa sepitettä.

Mietinkin nyt, mikä kaikki muu koulussa opetettu onkin irvokasta, sepitettyä tuubaa!

Ja kuka korvaa, jos päähän onkin koulussa syötetty itsen päähän petatolkulla puhdasta sontaa! Kuka!!

Siellä piti istua vuosikaudet, tuubansyöttinä & pajunköyden nielijänä. Hävyttömää!

Sitten, eri murhe.

Onko tiellä potkukelkalla mennessään jalkankulkija vai potkukelkatti? Siis lain mukaan?

Jos on lain mukaan pelkkä jalankulkija, niin kuka korvaa, jos joku varastaa sen potkukelkan?!

Kun, jos menee valittamaan poliisille, että olin potkukelkalla, mutta naapurin Einari varasti sen. Että tässä kännykkävideo siitä.

Niin poliisi kahtoo, sanoo hmm, kahtoo lakikirjaa, ja sanoo, että ensin olit jalankulkija, ja myöhemmin yhtälailla jalankulkija, että lain mukaan ei oo varastettu mittään.

Ja sannoo sille konstaapelille, että näithän sinä itsekin että vei kelkan se sika! Niin poliisi kohauttaa olkapäitään ja sanoo „Elämä on.”

Niin mitä ilveilyä ja peliä lainsäätäjältä se semmoinen on! Ei pitäisi olla laki nuin. Pitäisi olla erin!

Toivoo: 1 monten p.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Marjo Niemi: Avuton olo ja pari syytä sille

    Avuton olo ja pari syytä sille

    Viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut ihmisten ja myös itseni väsyvän siihen, että usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on kutistunut. Kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Riina Katajavuori: Mennään jo naapuriin

    Jemenissä tuoksuu jasmiini. Niin kuin juuri nyt Suomessakin.

    Tajusin olevani eri sukupolvea viimeistään silloin, kun päiväkoti-ikäinen kuopus opetti minulle, että hyvää päivää on somaliaksi Maalin wanaagsan, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

  • Juha Hurme: Puhe valmistuville

    Puheluonnos, jonka voit muokata itsellesi.

    Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme pitää puheen.

  • Kohtalon isku vyön alle!

    Kohtalon iskuja pikku-ukkojen näkymistä miettii Kajo

    Olin kotona, ja päässä sellainen olo kun päässä kotona on. Että hou, ham! Mitähän tekisin!

  • Kirjojen Suomi: Pietari K. kävi täällä

    Essee- ja podcast-sarja ajatteleville lukijoille

    Hukkuuko kaunokirjallisuus epävarman työelämän kiireisiin? Uudessa essee- ja podcast-sarjassa Pietari K. kävi täällä toimittaja ja pätkätyöläinen Pietari Kylmälä tutkii identiteettiään ja lukee puolestasi tolkuttomat kasat kotimaista kirjallisuutta sadan vuoden ajalta.