Guernica, ranta, Z-huone, saksalainen bunkkeri ovat Pariisin katakombien myyttisiä paikkoja. Kerrotaan, että maanalainen labyrintti olisi uusnatsien kohtauspaikka, ja että siellä kummittelee ja palvotaan saatanaa. Pariisin katakombit ovat olleet vuosisatojen ajan mysteerien ja haaveilun paikka. Suurin osa luolastosta on kiellettyä aluetta, mutta silti uteliaat tunkeutuvat maan alle seikkailemaan.
Jonotus katakombeihin kestää lähes kaksi tuntia, ja niihin päästäkseen täytyy laskeutua alas 130 porrasta. Lämpötila kahdenkymmenen metrin syvyydessä maan alla on 14 astetta. On hämärää ja lattia on paikoitellen liukas. Seinään ripustettu kyltti ilmoittaa, ettei museokierrosta suositella sydänpotilaille, klaustrofobisille tai herkille ihmisille.
Sisäänkäynnin yläpuolella lukee: Seis! Tästä alkaa kuoleman valtakunta. Varoitus ei pelota kävijöitä, sillä vuosittain yli 300 000 ihmistä vierailee Pariisin katakombien museossa.
Pimeässä manalassa kävijät voivat tyydyttää makaaberia uteliaisuuttaan. Turistit ottavat selfieitä pääkallojen ja luurankojen edessä, joita museossa on noin kuusi miljoonaa. Pariisin hautausmaat tyhjennettiin 1700- ja 1800-luvuilla, ja jäännökset siirrettiin silloin uuteen lepopaikkaan maanalaisiin kalkkikivilouhoksiin.
Katakombien museon kierroksen pituus on vajaat kaksi kilometriä. Yleisölle avoinna olevat käytävät ovat vain pieni osa Pariisin alla kulkevasta maanalaisesta labyrintistä. Yhteensä tunneleita on yli 250 kilometriä ja niihin pääsy kiellettiin yleisöltä jo vuonna 1955. Harva uskaltaisi liikkua suljetuissa osissa eksymisen pelon takia. Jotkut katakombien harrastajat onnistuvat kuitenkin tunkeutumaan laittomasti Pariisin maanalaisiin tunneleihin. Heitä kutsutaan katakombifriikeiksi. He eivät pelkää vaatteiden likaantumista eivätkä arastele pimeässä liikkumista.
Katakombifriikit matkustavat maan alla ajassa yli 200 vuotta taaksepäin. Osassa tunneliverkoston katukylteistä on kuninkaallinen merkki, ja useat katujen ja paikkojen nimistä ovat poistuneet käytöstä ja ihmisten muistista. Pariisin alla sijaitsee toinen Pariisi, joka on selvästi 1800-luvun kaupunki.
Maanalaisia tunneleita alettiin rakentaa Ludvig XVI vallan aikana, kun osa Pariisista oli vajoamassa maan alle. Vuosien 1774 ja 1778 välillä kokonaisia talorivistöjä useassa kaupunginosassa upposi maan syvyyksiin.
– Pariisi rakennettiin alun perin tyhjyyden päälle vanhojen maanalaisten kipsi- ja kalkkikivilouhosten yläpuolelle. Ensimmäiset louhokset tehtiin jo keskiajalla, jolloin ne olivat maaseudulla kaupungin lähellä. Kun Pariisi laajeni vuosisatojen kuluessa, louhosten olemassaolo unohdettiin ja talot rakennettiin näiden yläpuolelle, katakombien asiantuntija Gilles Thomas kertoo.
Vuodesta 1777 alkaen kuninkaallisten rakennusten arkkitehti Charles-Axel Guillaumot tutki vanhoja louhoksia Pariisissa ja sen lähiöissä. Hän kartoitti ja vahvisti tyhjiä tiloja katujen alla.
– Charles-Axel Guillaumot oli nero, hän todella pelasti Pariisin. Hän pystytti tukipylväitä talojen ja rakennusten alle. Hän esti sillä tavalla satoja traagisia romahduksia. Guillaumot ei pelkästään vahvistanut Pariisin maapohjia, vaan hän myös loi Pariisin alle arkkitehtonisen verkoston, joka on kaupungin maanalainen kopio, Gilles Thomas selittää.
Guillaumot oli myös vastuussa Les Innocents -hautausmaan tyhjentämisestä ja luiden siirtämisestä maanalaiseen louhokseen. Tämä Pariisin suurin hautausmaa Châteletin aukion lähellä kärsi tilanahtaudesta. Naapurustossa oli jatkuva löyhkä. Pohjavesi oli myös saastunut, ja hautausmaa oli selvä epidemiariski.
Vuosien 1786 ja 1814 välillä Pariisin kaikki hautausmaat tyhjennettiin, ja luita siirrettiin Montrougen laaksoon maanalaiseen louhokseen. Se on nykyään Pariisin katakombien museo.
– Katakombi-sanaa käytettiin Pariisissa jo vuonna 1782. Maanalainen labyrintti kiehtoi, koska se tuntui salaperäiseltä. Katakombit houkuttelivat nopeasti toimittajia, kirjailijoita ja jopa varkaita, Gilles Thomas selittää.
1700- ja 1800-luvuilla poppamiehet ansaitsivat rahaa katakombeissa järjestämillään paholaisnäytöksillä. Eräs roisto nimeltä César järjesti okkultismiseremonioita nykyisen Saint Annen psykiatrisen sairaalan alla. Hänellä oli hyvin uskottava juoni.
– Kun César lausui mystisiä loitsuja pimeässä maanalaisissa tunnelissa, hänen rikostoverinsa sytyttivät nuotioita, joiden loimussa he kiusasivat koiria ja vuohia ääntelemään kammottavasti. César päättyi lopulta Bastillen vankilaan, Gilles Thomas kertoo huvittuneena.
Yöjuhlia järjestettiin katakombeissa jo vuonna 1777. Maanalaisen labyrintin historioitsija löysi kirjeen, jonka matemaatikko Antoine Dupont kirjoitti 9. toukokuuta 1777: "On ihmisiä jotka avaavat katakombien kulkuaukot ja tulevat yöllä louhoksiin juhlimaan. Tiedän ainakin kolme nimeä ja heidän osoitteensa, jotka lähetin poliisiluutnantille."
– Vuonna 1830 suuri maanalainen hautausmaa suljettiin tilapäisesti yleisöltä, koska monet vierailijat eivät kunnioittaneet vainajien muistoa. Jotkut juhlivat siellä esimerkiksi hääyötä, katakombien asiantuntija tarkentaa.
Monet kirjailijat, esimerkiksi Honoré de Balzac, Alexandre Dumas, Emile Zola, Victor Hugo ja Gaston Leroux käyttivät katakombeja inspiraation lähteenä romaaneissaan. Yli kahdessa sadassa viidessäkymmenessä vuosien 1815 ja 2015 välillä kirjoitetussa teoksessa osa tapahtumista sijoittuu katakombeihin.
Pariisin maanalaiset labyrintit kiehtovat nykyään enemmän kuin koskaan, myös Hollywoodissa. Amerikkalainen kauhuelokuva <em>As Above, so Below</em> teki Pariisin katakombeista hyvin pelottavan paikan.
Uudessa kirjassaan Gilles Thomas mainitsee myös monia katakombien urbaanilegendoja. 1980-luvulla kerrottiin esimerkiksi, että Pariisin maanalainen labyrintti oli uusnatsien ja skinheadien kohtauspaikka.
– Urbaanilegendat uskottelevat meille, että Pariisin katakombit ovat täynnä salaseuroja, lahkoja tai huumeriippuvaisia ihmisiä. Huhujen mukaan siellä on myös omituisia elämiä, hirviöitä, saatananpalvontaa ja orgioita, luettelee historioitsija.
Huhujen ja valheiden levittäjät ovat joskus olleen myös toimittajia. Vuonna 1990 ranskalainen televisiokanava TF1 näytti saatanallisen rituaalien kuvia katakombi-jutussaan. Toimittaja kuitenkin paljastui huijariksi ja hänen raportissaan esiintyvät saatanapalvojat olivat näyttelijät. Valheen paljasti päivälehti Le Monde.
Kielloista huolimatta, Pariisin alla juhlitaan ja järjestetään tapahtumia. Vuonna 2004 poliisi löysi Trocaderon aukion alta 400 neliömetrin elokuvateatterin ja baarin, jossa oli sähköasennukset. Maanalaisissa tunneleissa vietetään joskus Halloweenia, joulua ja uudenvuoden bileitä. Siellä järjestetään myös taiteellisia esityksiä, maratoneja, kirpputoreja ja jopa lettuiltoja. Taide- ja kauppakorkeakoulut järjestävät siellä vuosittain tanssi-iltoja ja konsertteja.
– Myös poliisi järjestää bileitä katakombeissa. Vuonna 2000 komentaja Jean-Claude Saratte vietti eläkejuhlia Pariisin alla. Hän johti poliisiprikaattia, joka toimii katakombeissa, kertoo Gilles Thomas.
Kaikki juhlat katakombeissa ovat tietenkin laittomia, jollei juhlijoilla ole asianmukaista poikkeuslupaa. Laiton vierailija voi saada 60 euron sakon. La Santé -vankilan tai Cochin sairaalan alla kiinni jäänyt katakombifriikki voi saada 3500 euron sakon. Seinämaalauksen tekeminen spraymaalilla tunneleissa on yhtä rangaistavaa.
Se ei kuitenkaan pelota katakombien harrastajia. Pariisin alla voi todella tutustua ihmeellisiin paikkoihin. Maanalaisesta labyrintista löytyy muun muassa toisen maailmansodan jäänteitä, kuten pommisuojia, jotka ovat nykyään hylättyjä ja ruosteisia.
Montaignen lukion alla Luxemburgin puiston lähellä kuudennessa kaupunginosassa voi tutustua entisen Luftwaffen päämajan bunkkeriin. Vastarintaliikkeen jäsenillä oli myös oma bunkkeri Pariisin alla samassa kaupunginosassa.
– Val-de-Grâce -sotilassairaalan alueella löytyy maan alta entinen pommisuoja, jonka nimi on Z-huone. Se on suuri huone, jossa katto on erittäin korkealla. Siellä järjestettiin 1980-luvulla paljon juhlia, mutta nykyään Z-huone on hylätty, koska pääsystä sinne on tullut entistä vaikeampaa, Gilles Thomas tietää.
Ranta on legendaarinen paikka katakombeissa. Se sijaitsee Montsouris-alueen entisen panimon alla. 60-luvulle asti Filley-panimo tuotti oluensa maanalaisissa louhoksissa.
– Kun panimo suljettiin 70-luvulla, louhokset jähmetettiin betonin ja hiekan seoksella. Lattialta löytyy edelleen paljon hiekkaa, sen takia paikka sai nimekseen ranta, Gilles Thomas kertoo.
Louhoksen seinällä on fresko, joka muistuttaa japanilaisen taiteilijan Hokusain kuuluisaa Suurta Kanagawan Aaltoa. Rannan toisessa huoneessa on myös Pablo Picasson Guernican jäljennös.
– Kanawagan suuri aalto ja Guernica tehtiin 80-luvulla. Katakombien harrastajaryhmä The Rats maalasi niitä. Guernica on nykyään huonossa kunnossa, mutta Hokusain Kanawagan suuri aalto kunnostettiin vuonna 2010, katakombien asiantuntija mainitsee.
Vielä muutama vuosi sitten maanalaiset kävelijät pystyivät liikkumaan Montsouris-vesisäiliön alla. Tämän Pariisin juomavesisäiliö sijaitsee lähellä rantaa.
– Montsouris-vesisäiliö rakennettiin vuonna 1870, jolloin se oli maailman suurin vesisäiliö. Paikka on todella upea, säiliössä on 1800 pilaria ja se näyttää vesikatedraalilta. Valaistus antaa vaikutelman siitä, että vesi on kirkkaan sinivihreää. Mutta säiliön alla ei ole enää mahdollista liikkua turvallisuussyistä, historioitsija selventää.
Nykyään on yhä vaikeampi päästä salaa katakombeihin. 80-luvulla Pariisin maanalaisessa labyrintissa oli yli 200 salaista sisäänkäyntiä. Mutta nyt useimmat niistä on suljettu. Katakombifriikit tuntevat vielä kymmenkunta salaista sisäänkäyntiä maanalaisiin. Pariisin alla käy valitettavasti myös vandaaleja ja ilkivallan tekijöitä, jotka eivät kunnioita ollenkaan näitä historiallisia tunneleita.
– He hajottavat paikkoja, tekevät tageja ja töhryjä seinille ja roskaavat. Sotku on paikoin kamala, katakombien asiantuntija valittaa.
Gilles Thomas meni katakombeihin ensimmäistä kertaa 30 vuotta sitten. Hän vierailee tunneleissa edelleen lähes joka viikko, ja tuntee jokaisella kerralla samaa jännitystä.
– Olo on kuin aikakapselissa. Katakombeissa on täysin pimeää. Siellä on vaikea ennakoida etäisyyttä, vaikka olisikin taskulamppu. Hiljaisuus on myös todella vaikuttava, vesipisaran tippumisen voi kuulla kaukaa. Pidän eniten paikan arkkitehtuurisesta kauneudesta. Maanalaisten tunnelien kiviseinät ovat yhtä kauniita kuin linnojen ja kirkkojen ulkoseinät, joita rakennettiin 1700- ja 1800- luvuilla, Gilles Thomas kuvailee.
Videolinkki kierrokseen Pariisin katakombeissa.
Lähteet:
Gilles Thomas, Les catacombes Histoire du Paris souterrain
Kustantaja: Le Passage
Gilles Thomas, Alain Clement, L'Atlas du Paris souterrain
Kustantaja: Parigramme
