Hyppää pääsisältöön
Tyttäreni tässä-kertomusten esittelykuva.
Tyttäreni tässä-kertomusten esittelykuva. olen jossain

Jos äitini kirjoittaa tiedoksi "Olen jossain", niin minä kuvailen omaa paikkaani sanoilla "Tyttärenä tässä". Äiti sai Alzheimer-diagnoosin noin 8 vuotta sitten. Katselen omaisena tuota aikajanaa ainoan lapsen näkökulmasta. Arkielämä muistisairaan läheisen kanssa vaatii pitkää pinnaa ja voimia, mutta on välillä niin höpsöä dadaa, että voi vain todeta: "Nyt vaan on näin." Mutta se kyllä aika usein jo helpottaa. Kerään tähän hetkiä arjesta muistisairaan äitini kanssa.

Turvallisuus on vaikea asia

Muistisairaan vanhuksen kotiovi, jossa muistilappuja ja ohjeita.
Muistisairaan vanhuksen kotiovi, jossa muistilappuja ja ohjeita. Kuva: Yle / Tuula Rajavaara olen jossain

Kun ovikello soi, muistisairas äitini ryntää aina ovelle lukematta koskaan mitään varoituksia.

Muutama vuosi sitten soitin yksinasuvalle muistisairaalle äidilleni klo 12 kotiin. Äitini oli aivan poissa tolaltaan. Hänen oli vaikea puhua. Hän meni toiseen huoneeseen kuiskaamaan, että keittiöön on tullut istumaan mies. Sanoin, että mene takaisin keittiön ovelle ja sano kovalla äänellä: "Mene pois! Poliisit on kutsuttu!". Lopulta äitini meni keittiöön ja kuulin kuinka hän kuiskasi pyytämäni lauseen. Mies lähti ulos ovesta, eikä ollut saanut mukaansa todennäköisesti mitään.

Jo aiemmin eräs kaupustelija oli hoksannut äitini avuttomuuden ja kävi usein hänen luonaan nimenomaan puolilta päivin myymässä tavaroita, pikku eläimiä jne. Lopulta hän oli tullut suoraan istumaan keittiöön. Äitini oli sanonut "Mene pois" Mies oli sanonut: "En voi lähteä pois ennen kuin saan rahaa.” Äitini oli antanut 80 euroa eli kaikki kukkarostaan. Mies oli lähtenyt.

Soitin poliisille samana päivänä. Poliisi ei voinut auttaa: ”Niin, tämmöistä esiintyy… äitisi ei saisi avata ovea…” Vaikka tapetoisin koko kämpän sisältä varoitusjulisteilla, en pysty estämään äitiäni kiiruhtamasta iloisesti ovelle aina kun ovikello soi. Hän ei muista mitään varoituksia, kun kuulee kellon äänen. Lopputulos tässä uudessa tapauksessa olisi ollut toinen, ellen olisi sattunut soittamaan samaan aikaan äidilleni. Nyt olen laittanut ulko-oveen kyltin kameravalvonnasta. Jospa se edes hidastaisi pahoilla aikeilla liikkuvia.

Katso muut muistot

  • Paimenessa

    Hetkiä arjesta muistisairaan ihmisen kanssa.

    Pötköteltiin äitin kanssa joulupäivänä aamutirsoilla vierekkäin mun sängyssä. Äiti kysyi: "Pitikö siun käyvä lehmiä paimentamassa?"

  • Reklamaatio numero 495

    Hetkiä arjesta muistisairaan ihmisen kanssa.

    Valittamista ja tunteiden kuohua. Myivät äidille d-vitamiineja jatkuvana lähetyksenä, koska hän muisti oman osoitteensa ulkoa vuonna 2013.

  • Etäohjausta puhelimella

    Hetkiä arjesta muistisairaan ihmisen kanssa.

    Aina on jokin esine hukassa. Silmälasit. Ohjekartta. Avaimet. Tällä kertaa käsilaukku. Sitä etsitään ns. etäohjuksella.

Olen jossain

Olen jossain: tv-dokumentti

Televisiodokumentissa Olen jossain toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut usean vuoden ajan elämää muistisairautta sairastavan äitinsä kanssa. Yhdessä he yrittävät keksiä ratkaisuja yhä oudommaksi muuttuvan arjen hallitsemiseksi.

Olen jossain: pienoisdokumentit

Muistisairautta sairastavan Aili Rajavaaran ja hänen tyttärensä Tuulan arkielämää taltioivat pienoisdokumentit kertovat ajanjaksosta, joka sijoittuu vuoroin kotiin ja vuoroin intervalliosastolle. Yhdessä he yrittävät keksiä ratkaisuja yhä oudommaksi muuttuvan arjen hallitsemiseksi.

  • Olen jossain: tv-dokumentti

    Muistisairautta sairastavan Ailin arki on seikkailua

    Elämä ilman lähimuistia ei ole helppoa. Toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut elämää muistisairautta sairastavan äitinsä kanssa. Yhdessä he yrittävät keksiä miten hallita yhä oudommaksi muuttuvaa arkea.