Hyppää pääsisältöön

Yhteinen laivareissu - eli sukellusvenheellä maaliman ympäri

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
M. Kajohan se. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Yhteinen laivareissu

Eli sukellusvenheellä maaliman ympäri

Yhteiset kokemukset kun lujittavat ystävyys- ym suhteita, niin ajattelin, että voisivat suomalaiset tehdä yhteisen laivamatkan.

Pitäisi olla verrattain iso paatti, että koko Suomen kansa mahtuisi siihen kerralla. Niin iso paatti tulisi kalliiksi, ja toisaalta, vaikka haluttaisiin yhteinen laivareissu meille kaikille, niin lienisi pakon toimesta saneltua, että kansa jaettaisiin silleesti kahtia, että ensin menisi reissulle puolet meistä - ja toinen puoli jäisi kotimiehiksi, ja sitten toisella kerralla päin vastoin.

Kun on maailmalla aina myrskyjä, niin viisainta olisi matkata sukellusveneellä.

Kokemuksesta tiedämme, että isohko sukellusvene kiersi jo vuosikymmeniä sitten maapallon noin kahdessa kuukaudessa, ajaen vähän yli kolmeakymppiä.

Mutta koska olisi kiva poiketa satamissa ja ottaa valokuvia itsen ja kaverien ruumiista ja maisemista, niin sopivas maalimanympärimatka-aika voisi olla puoli vuotta.

Silloin kumpikin sukellusveneellinen suomalaisia saisi kierrettyä maapallon vuoden aikana.

Suomen väestömäärä on nykyään käsittääkseni noin 5,5 miljoonaa. Yhteisen reissumme sukellusveneeseen pitäisi mahtua 50% väestöstä, eli 2 miljoonaa 750 tuhatta suomalaista.

Kun olen katsellut suurimpia nykyisiä sukellusveneitä valokuvista, niin kokoluokka on sellainen, että satamassa lilluva vene ja kannella seisovat ihmiset näyttävät siltä, kuin olisi vedessä lillumassa pätkä kuorma-auton mustaa sisärengasta, ja sen päällä olisi pienenpieniä muurahaisia kahdella jalalla seisomassa.

Suomalainen suursukellusvene olisi paljon mahtavampi! Se luultavasti näyttäisi siltä, kuin täyspitkän tankkiauton tankin päällä olisi pienenpieniä muurahaisia pasteerailemassa.

Norjalaiset ja ruotsalaiset kun käyttävät vitseissään suomalaishahmoista usein nimeä Pekka, niin sukellusveneen nimeksi voitaisiin meheväksi kostoksi laittaa Pekka. Tai jos suurvenettä ainan seuraisi pienempi huolto- ja pelastussukellusvene, niin nimi voisi olla Pekka ja Pätkä.

Jos pitäisi olla sen veneen nimen nais-nimi, niin en osaa sanoa, pitäisikö nimen olla Justiina vai joku muu. Mitä te arvelette?

Voimanlähteeksi tuskin kävisi muu kuin ydinreaktorisarja, jonsei sitten keksittäisi fuusioreaktoria ihan tätä rojektia varten.

Hyvä äänieristys pitäisi veneessä olla, kerta toiset tykkäävät karaoesta, ja toiset hiljaisuudesta tai oman radion kuuntelusta.

Kirjoja pitäisi olla isot määrät, ja grillihiiliä, suolaa, sinappia, makkaraa, ja onkia. Ja aurinkorasvaa, kun pysähdyttäisiin aina trooppisille atolleille uimaan ja valosta ja lämmöstä nauttimaan.

Hyvät vedenalaisikkunat kun olisi siinä 2,75 miljoonan matkustajan sukellusveneessä, niin voisi katsella kaikkia vedenalaisia vipeltäjiä, hienoja kaloja, ja kaiken maailman lonkeropäähattivatteja ja suur-malluaisia.

Ja niitä peloittavia syvänmerenkaloja, joilla on lyhty naaman edessä houkuttimena, ja hirveät hampaat. Huu! kuuluisi yhtä aikaa monituhatpaikkaisista näköalahyteistä, kun illistäisi sellainen irvihammaskala vedenalaismatkustajille. Huu!

Ja kuuluisi myös silloin yhtä aikaa monesta kurkusta Gulp! kun ajettaisiin Japanin rannikolla, ja näkyisi veden alla niitä japanilaisia rantarapuja, jotka on korkeampia kuin eka- ja tokaluokkalaiset lapset, ja ne sakset niillä 30 cm pitkät! Gulp-Gulp!

Mutta kun olisi kuitengin polen vuoden reissu se, eikä aina oltaisi mielenkiintoisissa merimaisemissa eikä trooppisissa satamissa, joissa on paljon katsottavaa ja tekemistä, niin pitäisi keksiä laivamatkan ajaksi ajanvietettä.

Monella olisi läppäri ja siinä Windowsin pasianssi, niin niille ehkä riittäisi se.

Jotkut toiset täyttäisivät sanaristikoita, opettelisivat soittamaan eri orkesteri- tai bändisoittimia ja pitäisivät konsertteja.

Ja jotkut urheilisivat isossa kuntosalissa.

Mutta mitä muuta tulee teille mieleen, että voisi olla ajanvietteenä siellä vedenalaisella (tai oikeastaan vedensisäisellä) maalimanympärimatkalla?

Ehdotuksia kaivataan!

Itse saattaisin otta jonkun kummallisen kielen (vaikka Navajo tai Xhosa) oppikirjoja ja äänitteitä ja saada maisemien ohella iloa uusista oppimuksista. Voisimyös opetella tietokoneohjelmia, intarsiapuuleikkausten tekoa tai pullon rakentamista pienoislaivan sisään, pala palalta.

Mutta pääidea olisi tukea yhteishenkeä suomalaisissa; sellaista, mitä tuntevat vaiokka jonkinkuoron jäsenet, tai moottoripyöräilijät, jotka kohdatessaan moikkaavat toisiaan.

Ja tiesittekö, että myös suurten matkustajakoneiden lentäjät tervehtivät toisiaan, silloin kun kohtaavat riittävän läheltä, vilauttamalla laskeutumisvaloja?

Kuulin asian radiosta. Vaikka ei kestä monta sekuntia se kohtaaminen, niin tutkasta näkevät lähestymisen, ja vilauttavat laskeutumisvaloja toveruuden merkiksi.

Sellaista yhteenkuuluvaisuutta lisäisivät yhteiset maalimanympärimatkat meille kyllä!

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Marjo Niemi: Avuton olo ja pari syytä sille

    Avuton olo ja pari syytä sille

    Viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut ihmisten ja myös itseni väsyvän siihen, että usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on kutistunut. Kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Riina Katajavuori: Mennään jo naapuriin

    Jemenissä tuoksuu jasmiini. Niin kuin juuri nyt Suomessakin.

    Tajusin olevani eri sukupolvea viimeistään silloin, kun päiväkoti-ikäinen kuopus opetti minulle, että hyvää päivää on somaliaksi Maalin wanaagsan, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

  • Juha Hurme: Puhe valmistuville

    Puheluonnos, jonka voit muokata itsellesi.

    Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme pitää puheen.

  • Kohtalon isku vyön alle!

    Kohtalon iskuja pikku-ukkojen näkymistä miettii Kajo

    Olin kotona, ja päässä sellainen olo kun päässä kotona on. Että hou, ham! Mitähän tekisin!

  • Kirjojen Suomi: Pietari K. kävi täällä

    Essee- ja podcast-sarja ajatteleville lukijoille

    Hukkuuko kaunokirjallisuus epävarman työelämän kiireisiin? Uudessa essee- ja podcast-sarjassa Pietari K. kävi täällä toimittaja ja pätkätyöläinen Pietari Kylmälä tutkii identiteettiään ja lukee puolestasi tolkuttomat kasat kotimaista kirjallisuutta sadan vuoden ajalta.