Hyppää pääsisältöön

Yhteinen laivareissu - eli sukellusvenheellä maaliman ympäri

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
M. Kajohan se. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Yhteinen laivareissu

Eli sukellusvenheellä maaliman ympäri

Yhteiset kokemukset kun lujittavat ystävyys- ym suhteita, niin ajattelin, että voisivat suomalaiset tehdä yhteisen laivamatkan.

Pitäisi olla verrattain iso paatti, että koko Suomen kansa mahtuisi siihen kerralla. Niin iso paatti tulisi kalliiksi, ja toisaalta, vaikka haluttaisiin yhteinen laivareissu meille kaikille, niin lienisi pakon toimesta saneltua, että kansa jaettaisiin silleesti kahtia, että ensin menisi reissulle puolet meistä - ja toinen puoli jäisi kotimiehiksi, ja sitten toisella kerralla päin vastoin.

Kun on maailmalla aina myrskyjä, niin viisainta olisi matkata sukellusveneellä.

Kokemuksesta tiedämme, että isohko sukellusvene kiersi jo vuosikymmeniä sitten maapallon noin kahdessa kuukaudessa, ajaen vähän yli kolmeakymppiä.

Mutta koska olisi kiva poiketa satamissa ja ottaa valokuvia itsen ja kaverien ruumiista ja maisemista, niin sopivas maalimanympärimatka-aika voisi olla puoli vuotta.

Silloin kumpikin sukellusveneellinen suomalaisia saisi kierrettyä maapallon vuoden aikana.

Suomen väestömäärä on nykyään käsittääkseni noin 5,5 miljoonaa. Yhteisen reissumme sukellusveneeseen pitäisi mahtua 50% väestöstä, eli 2 miljoonaa 750 tuhatta suomalaista.

Kun olen katsellut suurimpia nykyisiä sukellusveneitä valokuvista, niin kokoluokka on sellainen, että satamassa lilluva vene ja kannella seisovat ihmiset näyttävät siltä, kuin olisi vedessä lillumassa pätkä kuorma-auton mustaa sisärengasta, ja sen päällä olisi pienenpieniä muurahaisia kahdella jalalla seisomassa.

Suomalainen suursukellusvene olisi paljon mahtavampi! Se luultavasti näyttäisi siltä, kuin täyspitkän tankkiauton tankin päällä olisi pienenpieniä muurahaisia pasteerailemassa.

Norjalaiset ja ruotsalaiset kun käyttävät vitseissään suomalaishahmoista usein nimeä Pekka, niin sukellusveneen nimeksi voitaisiin meheväksi kostoksi laittaa Pekka. Tai jos suurvenettä ainan seuraisi pienempi huolto- ja pelastussukellusvene, niin nimi voisi olla Pekka ja Pätkä.

Jos pitäisi olla sen veneen nimen nais-nimi, niin en osaa sanoa, pitäisikö nimen olla Justiina vai joku muu. Mitä te arvelette?

Voimanlähteeksi tuskin kävisi muu kuin ydinreaktorisarja, jonsei sitten keksittäisi fuusioreaktoria ihan tätä rojektia varten.

Hyvä äänieristys pitäisi veneessä olla, kerta toiset tykkäävät karaoesta, ja toiset hiljaisuudesta tai oman radion kuuntelusta.

Kirjoja pitäisi olla isot määrät, ja grillihiiliä, suolaa, sinappia, makkaraa, ja onkia. Ja aurinkorasvaa, kun pysähdyttäisiin aina trooppisille atolleille uimaan ja valosta ja lämmöstä nauttimaan.

Hyvät vedenalaisikkunat kun olisi siinä 2,75 miljoonan matkustajan sukellusveneessä, niin voisi katsella kaikkia vedenalaisia vipeltäjiä, hienoja kaloja, ja kaiken maailman lonkeropäähattivatteja ja suur-malluaisia.

Ja niitä peloittavia syvänmerenkaloja, joilla on lyhty naaman edessä houkuttimena, ja hirveät hampaat. Huu! kuuluisi yhtä aikaa monituhatpaikkaisista näköalahyteistä, kun illistäisi sellainen irvihammaskala vedenalaismatkustajille. Huu!

Ja kuuluisi myös silloin yhtä aikaa monesta kurkusta Gulp! kun ajettaisiin Japanin rannikolla, ja näkyisi veden alla niitä japanilaisia rantarapuja, jotka on korkeampia kuin eka- ja tokaluokkalaiset lapset, ja ne sakset niillä 30 cm pitkät! Gulp-Gulp!

Mutta kun olisi kuitengin polen vuoden reissu se, eikä aina oltaisi mielenkiintoisissa merimaisemissa eikä trooppisissa satamissa, joissa on paljon katsottavaa ja tekemistä, niin pitäisi keksiä laivamatkan ajaksi ajanvietettä.

Monella olisi läppäri ja siinä Windowsin pasianssi, niin niille ehkä riittäisi se.

Jotkut toiset täyttäisivät sanaristikoita, opettelisivat soittamaan eri orkesteri- tai bändisoittimia ja pitäisivät konsertteja.

Ja jotkut urheilisivat isossa kuntosalissa.

Mutta mitä muuta tulee teille mieleen, että voisi olla ajanvietteenä siellä vedenalaisella (tai oikeastaan vedensisäisellä) maalimanympärimatkalla?

Ehdotuksia kaivataan!

Itse saattaisin otta jonkun kummallisen kielen (vaikka Navajo tai Xhosa) oppikirjoja ja äänitteitä ja saada maisemien ohella iloa uusista oppimuksista. Voisimyös opetella tietokoneohjelmia, intarsiapuuleikkausten tekoa tai pullon rakentamista pienoislaivan sisään, pala palalta.

Mutta pääidea olisi tukea yhteishenkeä suomalaisissa; sellaista, mitä tuntevat vaiokka jonkinkuoron jäsenet, tai moottoripyöräilijät, jotka kohdatessaan moikkaavat toisiaan.

Ja tiesittekö, että myös suurten matkustajakoneiden lentäjät tervehtivät toisiaan, silloin kun kohtaavat riittävän läheltä, vilauttamalla laskeutumisvaloja?

Kuulin asian radiosta. Vaikka ei kestä monta sekuntia se kohtaaminen, niin tutkasta näkevät lähestymisen, ja vilauttavat laskeutumisvaloja toveruuden merkiksi.

Sellaista yhteenkuuluvaisuutta lisäisivät yhteiset maalimanympärimatkat meille kyllä!

  • Mikähän tuli päähän yhtäkkiä, kun...

    Askartelua ja presidentillinen kirje

    Teillä on varmaan siellä Linnassa vielä tiskit menossa. Jos on teillä joskus siellä sinkeä rahatilanne, niin varmaan voisi tienata vähäsen tekemällä astianpesukonemyrkkymainoksen Linnanjuhlien presidentillisistä tiskeistä.

  • Joululomaisia ajatteita

    Mielen mietteitä ties mistä, ja muusta.

    Jos sanoisi sieraimiaan nenä-sieraimiksi, niin äkkiä joku irvailisi, että onko sulla kropassasi sieraimia paljonkin jossain muualla kuin nenässä. Mutta kun joku puhuu polvilumpiosta, sille ei irvailla siitä, vaikka ihmisellä ei tietääkseni ole polvilumpion lisäksi muita lumpioita, kuten ei ole hänellä aivolumpiota tai maha- .

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Riina Katajavuori: Dari, hindi, urdu ja suomi

    Monikielisyys on yleisempää kuin arvaammekaan.

    Meillä Suomessa lisääntyy sellaisten lasten määrä, jotka elävät sujuvasti monikielisessä maailmassa ja tulevat toimeen useilla eri kielillä, vaikka eivät ehkä osaa mitään näistä kielistä täydellisesti. Monikielisyys on yleisempää kuin tulemme äkkiseltään ajatelleeksi, pohtii kirjailija Riina Katajavuori.

  • Mikähän tuli päähän yhtäkkiä, kun...

    Askartelua ja presidentillinen kirje

    Teillä on varmaan siellä Linnassa vielä tiskit menossa. Jos on teillä joskus siellä sinkeä rahatilanne, niin varmaan voisi tienata vähäsen tekemällä astianpesukonemyrkkymainoksen Linnanjuhlien presidentillisistä tiskeistä.

  • Joululomaisia ajatteita

    Mielen mietteitä ties mistä, ja muusta.

    Jos sanoisi sieraimiaan nenä-sieraimiksi, niin äkkiä joku irvailisi, että onko sulla kropassasi sieraimia paljonkin jossain muualla kuin nenässä. Mutta kun joku puhuu polvilumpiosta, sille ei irvailla siitä, vaikka ihmisellä ei tietääkseni ole polvilumpion lisäksi muita lumpioita, kuten ei ole hänellä aivolumpiota tai maha- .

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Juha Hurme: Sensaatio!

    Sensaatio!

    Kaarlo Uskela (1878-1922) on kotimaisen kirjallisuuden puuttuva rengas. Puuttuva rengas minkä välillä? No, sanokaamme Minna Canthin, Algot Untolan, Maria Jotunin, Runar Schildtin, Elmer Diktoniuksen ja Pentti Haanpään välillä aaltoilevassa mentaaliavaruuden tyhjiössä. Suunnilleen sillä seudulla.

  • Riina Katajavuori: Varokaa nakuja lapsia!

    Voiko lastenkirjoissa nakuilla?

    Mikko Maitomies on riemastuttava kirja, jota sukupolvet toisensa jälkeen jaksavat lukea. Mutta pelkään pahoin, että tänä päivänä se jäisi julkaisematta. Syy on paljas kuin Mikon peppu, kirjailija Riina Katajavuori pohtii kolumnissaan.

  • Otso Kantokorpi: Haluan takaisin kirjamessuille!

    Toisinaan uudistus on vakavasti tarpeen.

    Olen osallistunut Helsingin Kirjamessuille alusta saakka useassa roolissa, kustantajana, kirjailijana ja paneelikeskustelijana. Viime vuosina olen yrittänyt vältellä tapahtumaa, kirjoittaa kolumnisti Otso Kantokorpi.

  • Antti Heikkinen: Oi, Tuntematon!

    Tuntematon sotilas herättää voimakkaita mielipiteitä.

    Parin viikon kuluttua Suomi on täynnä kriitikkoja. Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas herättää kansassa enemmän voimakkaita kuin ympäripyöreitä mielipiteitä, kirjoittaa kirjailija Antti Heikkinen.