Hyppää pääsisältöön

Klarinetisti Iines Kiuru: "Minusta tulee toivottavasti orkesterimuusikko."

Klarinetisti Iines Kiuru.
Klarinetisti Iines Kiuru. Kuva: Yle/Laila Kangas iines kiuru

Klarinetisti Iines Kiuru inspiroituu muusikoista, jotka soittavat todella hyvin, mutta osaavat pitää jalat maassa. Hänen omana tavoitteenaan on orkesterimuusikon ammatti. Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Iines piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 1.2.2017.

Kuka? Mistä?

Olen Iines Kiuru, klarinetisti. Olen kotoisin Helsingistä, tosin asuin Tuusulassa kymmenisen vuotta ennen kuin palasin takaisin kaupunkiin opiskelemaan.

Perheessäni on harrastettu enemmän tanssia kuin musiikkia, itseäni lukuunottamatta. Meillä on kuitenkin ollut piano ja kitarakin kotona aina ja musiikkiluokalle menessä valitsin soittimekseni klarinetin.

Musiikkiopinnot?

Kävin muistaakseni vuoden (tai kaksi) pianotunneilla ennen klarinetinsoiton aloittamista. Soitinvalinta oli kompromissi, äitini olisi halunnut minulle harmonikan ja minä halusin sellon, mutta klarinetti miellytti molempia. Äitini laittoi minut Helsingissä musiikkiluokan pääsykokeisiin ja pääsin sisään.

Olin puolisen vuotta Oulunkylän alakoulun musiikkiluokalla, mutta muutimme sitten Tuusulaan. Siellä jatkoin musiikin parissa Keskisen Uudenmaan musiikkiopistossa. Kävin alakoulun loppuun ja yläkoulun Tuusulassa ja sitten päätin mennä Sibelius-lukioon Helsinkiin.

Aamut olivat matkojen takia todella aikaisia ja päivät pitkiä, mutta todella sen arvoista. Minulla ei ollut lähipiirissä ammattimuusikoita, joten en pitänyt sitä mahdollisena uravalintana. Lukiossa ympärillä olikin yhtäkkiä ihmisiä, jotka pyrkivät tulevaisuuteen muusikkona, joten se ei ollutkaan enää ihan mahdoton ajatus.

Klarinetisti Iines Kiuru Musiikkitalon kahvilassa Kantapöydän opiskelijatreffeillä 1.2.2017.
Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 1.2.2017. Klarinetisti Iines Kiuru Musiikkitalon kahvilassa Kantapöydän opiskelijatreffeillä 1.2.2017. Kuva: Yle/Laila Kangas iines kiuru

Lukion jälkeen menin Helsingin konservatorioon toisen asteen opintoihin. Se oli hyvä välipysäkki lukion ja yliopiston välissä. Opettajanani siellä oli Okko Kivikataja, joka opettaa minulle tällä hetkellä klarinettipedagogiikkaa. Pedituntini ovat konservatoriolla, eli suhteet siihen taloon ovat pysyneet auki.

Nyt opiskelen toista vuotta akatemialla ja opettajani on Olli Leppäniemi. Ensi vuodeksi olen hakemassa opiskelijavaihtoon eri pohjoismaihin.

Tärkeä paikkakunta?

Helsinki on minulle koti. Välillä kaupunki ja kaupunkilaiset kyllästyttävät niin silloin on hyvä mennä Tuusulaan äidin luokse käymään. Tuusula on ihan kiva, mutta ei siellä kovin kauan jaksa pyöriä.

Lempisäveltäjä?

En voi sanoa, että minulla olisi lempisäveltäjää. Tutustuin klassiseen musiikkiin melko myöhään, mutta muistan jo aluksi ihastuneeni Beethovenin sinfonioihin. Meillä oli kotona myös joku Best of Sibelius -levy, mitä tykkäsin kuunnella. Kaiken kaikkiaan kuuntelen eniten orkesterimusiikkia. Kuuntelen vapaa-ajalla aika vähän musiikkia, sillä korvat tarvitsevat lepoa. Joskus kokatessa tai siivotessa kuuntelen mielelläni soul-musiikkia.

Mikä sinua inspiroi?

Minua inspiroivat vastaantulleet musiikin ammattilaiset, jotka soittavat todella hyvin, mutta osaavat pitää jalat maassa.

Jääkö musiikin lisäksi aikaa muuhun?

Musiikin lisäksi joskus urheilen ja vietän iltaa ystävien kanssa. Pidän hyvistä elokuvista ja elokuvafestivaaleista. Käyn toisinaan taidenäyttelyissä. Olen vegaani, joten sitä myötä tulee seurattua vähän ilmasto- ja eläinoikeushommia, mutta oikeastaan enemmän herkkureseptejä.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee toivottavasti isona orkesterimuusikko. Jos en pääse sinne asti, niin keksin jotain muuta, jos tulee tarvetta. Jos olisi pakko vaihtaa alaa, saattaisin mennä opiskelemaan psykologiaa tai jotai ihmisten tutkimista.

Musiikkiesityksenä videolla kuullaan ensimmäinen osa Allegro tristamente Francis Poulencin klarinettisonaatista. Pianistina on Timo Koskinen. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Janne Koskinen. Ohjaus Harri Anttila.

  • Säveltäjä Sebastian Fagerlund Syyssonaatti-oopperasta: "Loistava idea."

    Säveltäjä kertoo Kansallisoopperan syksyn kantaesityksestä.

    Sebastian Fagerlundin uusi ooppera Syyssonaatti pohjautuu ruotsalaisen ohjaajalegendan Ingmar Bergmanin samannimiseen elokuvakäsikirjoitukseen. Kuuluisan pianistin ja hänen tyttärensä kohtaamisesta kertova elokuva on vuodelta 1978, ja nyt valmistunut ooppera on ensimmäinen Bergmanin elokuvaan perustuva kokoillan ooppera. Katso ooppera suorana Areenassa la 23.9.

  • Baritoni Samuli Takkula: "Toivon että minusta tulee isona oopperalaulaja."

    Tutustu baritoni Samuli Takkulaan.

    Baritoni Samuli Takkula on jo valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikiosastolta. Oopperalaulajan ammatti on kuitenkin vielä tavoitteena tällä kolmen lapsen isällä, jonka vaimo on myös kanttori sekä laulupedagogi. Kuka? Olen Samuli Takkula ja olen syntynyt Tampereella 1983.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.