Hyppää pääsisältöön

Red Nose Companyn Punainen viiva uskoo unelmien voimaan

Zin ja Mike, eli Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama Kiannon maisemissa.
Zin ja Mike, eli Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama Kiannon maisemissa. Kuva: Red Nose Company Punainen viiva,red nose company

Punainen viiva ilmestyi 108 vuotta sitten, vuonna 1909. Tammikuussa 2017 teos nähtiin ensimmäistä kertaa Kansallisteatterissa. Punaista viivaa, kuten mitään muutakaan Ilmari Kiannon teosta, ei ollut koskaan esitetty Kansallisteatterin ohjelmistossa.

Hämmentävän asiantilan kertoo ja samalla korjaa kaksi klovnia, nimeltään Mike ja Zin. Punanenät arvelevat, että Kiantoa tosin korpeasi, että häntä näytellään pienellä näyttämöllä, kun samaan aikaan ISOLLA näyttämöllä esitetään komeasti Minna Canthia!

Romaanin tarinaan limittyy kirjailijan elämä – ja jakamamme hetki teatterisalissa, jossa klovnit klassikkoromaania tutkailevat ja tulkitsevat.

Kiantoa korpeasi, että häntä näytellään pienellä näyttämöllä.
Zin (Timo Ruuskanen) Ilmari Kiannon luona kylässä.
Zin (Timo Ruuskanen) Ilmari Kiannon luona kylässä. Kuva: Red Nose Company Punainen viiva,red nose company

Otso Kauton Red Nose Companylle ohjaama Punainen viiva on kiertänyt Suomea vuoden ajan, mutta itse pääsin katsomaan sen vasta nyt. Kansallisteatterista starttasi tammikuun lopussa Punaisen viivan Suomi 100 -kiertue, joka vie esityksen ympäri Suomea ja Tuhkolmaan saakka.

Punainen viiva lähtee liikkeelle samasta tilanteesta kuin saman tiimin edellinen hitti, Juoksuhaudantie. On punainen esirippu, on kaksi klovnia ja muutama soitin. Tuukka Vasaman Mike ja Timo Ruuskasen Zin vievät tarinaa milloin Ilmari Iki-Kiannon Turjanlinnaan Suomussalmelle, Kekkosen kanssa saunaan, karhun talvipesään tai Topin ja Riikan köyhään tölliin, Korpiloukkoon.

Punainen viiva ei ole samalla tavalla hillitön naurattaja kuin Juoksuhaudantie, se on jo aiheeltaan isompi, ankarampi.

Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama ovat Zin ja Mike.
Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama ovat Zin ja Mike. Kuva: Red Nose Company/ Tero Ahonen Punainen viiva,red nose company

Tämä on teatteria politiikasta, ajanjaksosta jolloin järjestettiin Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit. ”Soli-sali-rattien” puhujat kiertävät salomaita ja herättävät köyhässä kansassa toivon paremmasta. Niinpä myös Korpiloukon Topi ja Riika vakuuttuvat, että punaisen viivan vetäminen äänestyslappuun auttaisi heidänkin niukkaa ja tiukkaa eloaan.

Mutta eihän se helpota, ei hetkessä. Riikaa alkaa kaduttaa äänestäminen. Ehkä se oli jumalaton teko, josta seurasi jumalan kosto. Sillä vaalien jälkeen viidestä lapsesta kolme kuolee.

Hurmaavia ovat, nämä klovnit!

Karun tarinan äärellä Mike ja Zin onnistuvat olemaan paitsi vakavia ja tosissaan, myös höpsöjä, itseironisia, kevyitä. He huvittavat ja huvittuvat, improvisoivat, soittavat Iggy ”Iki” Popia, reagoivat yleisön reaktioihin. Hurmaavia ovat, nämä klovnit!

Teatterissa oli mukanani pian 12-vuotias poikani, joka tykkäsi kovasti – ikäsuositus on 13-vuotiaasta ylöspäin. Hän antoi klovneille täydet viisi tähteä viidestä. Ennen esitystä kävimme yhdessä läpi Punaisen viivan tapahtumia ja taustaa, ja hyvin poika pysyi kärryillä. Vain muutama vitsi piti myöhemmin selittää: kuten sanan ”salolainen” kaksoismerkitys, tai se, mikä on piritori ja kuka on Aulis Sallinen.

Esityksen jälkeen katsojat saivat ottaa fanikuvia Zinin ja Miken kanssa.
Esityksen jälkeen katsojat saivat ottaa fanikuvia Zinin ja Miken kanssa. Esityksen jälkeen katsojat saivat ottaa fanikuvia Zinin ja Miken kanssa. Kuva: Tuula Viitaniemi Punainen viiva,red nose company
Mikä sinun haaveesi voisi olla sadan vuoden päästä totta?

Esitys päättyy kehotukseen haaveilla. Sata vuotta sitten nälkämaan perukoilla Topi ja Riika haaveilivat, että äänestämällä elämä helpottaisi. Ei helpottanut, ei heti. Mutta nyt, sata vuotta myöhemmin, suurin osa heidän unelmistaan on toteutunut.

Mistä sellaisesta sinä voisit unelmoida nyt, joka olisi sadan vuoden päästä totta, kysyvät klovnit.

Minä tajusin haaveilevani äärimmäisestä asiasta: että vielä sadan vuoden kuluttua tämä pieni pallomme olisi elinkelpoinen, kaunis ja vihreä.

Mike ja Zin, eli Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen esittävät Punaista viivaa.
Mike ja Zin, eli Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen esittävät Punaista viivaa. Kuva: Red Nose Company Punainen viiva,red nose company

Red Nose Company ja Quo Vadis: Punainen viiva. Teksti Ilmari Kianto ja työryhmä. Ohjaus Otso Kautto. Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen, valosuunnittelu Antti Kujala. Näyttämöllä Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen)
Ensi-ilta Teatteri Avoimissa Ovissa 22.1.2016
Suomen kiertue jatkuu 2.2. Pieksämäellä. Tässä linkki esityskalenteriin.

Aiheeseen liittyvät linkit:

Näihin kuviin Ilmari Kiannon Punainen viiva tiivistyy klovnien käsissä!

RedNoseCompanyn klovnit Aamu-tv:ssä

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.