Sairaalaympäristössä vallitsee sääntöjä ja henkilökunnasta voi muodostua jopa stereotypioita. Nyt selvitetään sairaalasarja Sykkeen osuvuutta oikeaan työelämään. Terveydenhoitajana työskentelevä Heli Sipilä ruoti läpi Sykkeen stereotypioita ja väitteitä sairaanhoitajan työstä.
Väite: Sairaanhoitaja voi olla pätevä työssään, vaikka olisi yhtä tunteellinen kuin Marleena Ranta
Kyllähän rankkoja juttuja jää miettimään, ja se on jollain tavalla tervettäkin käydä asiat läpi päässä. En näe itseäni yhtä myötäelävänä kuin Marleena, mutta ikävimpiä tarinoita kantaa kyllä mielessään jonkin aikaa – märehtimään ei kuitenkaan saisi jäädä. Marleena on esimerkkitapaus ääritilanteesta, johon stressi voi johtaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että sairaanhoitajan täytyisi olla kylmä ja välinpitämätön, kuten ehkä Iiris Ketolan tapauksessa. Siksi toivonkin jokaisen alalle hakeutuvan tekevän oman työnsä tunteella, ja jossain määrin se onkin mielestäni avain hyvään hoitoon. Ammattitaitoa on kuitenkin myös se, että osaa pitää tietyn etäisyyden, ja liika itseensä ottaminen vahingoittaa sitä.
Kyllähän rankkoja juttuja jää miettimään.
Väite: Hyvä osastonhoitaja on kaikkien kaveri
Sanoisin ennemminkin, että hyvä osastonhoitaja toimii rauhallisesti ja järjellä, kuten jokaisen johtajan pitäisi tehdä. Sykkeessä pidänkin juuri siitä, miten organisoidusti Lenitan hahmo toimii esimerkiksi silloin, kun osastolle tuodaan potilaita. En kuitenkaan allekirjoita sitä, että Lenitan asemassa oleva ihminen voisi olla alaistensa ystävä siinä määrin, mitä sarjassa näytetään.
Omassa työssäni kohtaamat osastonhoitajat ja apulaisosastonhoitajat ovat joskus olleet ”kanaemoja”, mutta kuitenkin sen verran jämäköitä, että herättävät ympärillään kunnioitusta. Tokikin työkaverien kanssa voi ja kannattaa olla hyvää pataa, mutta asema vaatii tietynlaista tiukkuutta päätöksissä.
Väite: Johanna Alanko on stereotyyppinen tosielämän sairaanhoitaja
Kyllä ja ei. Ensimmäinen asia mihin kiinnitin Johannassa huomiota oli hinku turvalliseen ammattiin ja elämään – mieluiten lääkärimiehen kainalossa. Myönnettäköön, että olen tavannut paljon näitä asioita tavoittelevia ihmisiä jo ihan opiskeluaikoina, mutta mielestäni se ei ole leimaavin asia roolihahmossa, vaan Johannan halu kehittyä työssään – siksihän hän päätyi opiskelemaan lääkäriksi. Ei ole lainkaan harvinaista, että tällä alalla lähdetään täydentämään opintoja ja erikoistumaan.
Kokemukseni onkin, että ammatillinen halu kehittyä alalla on suuri. Tässä mielessä Johanna onkin stereotyyppinen sairaanhoitaja. Ehkä en ole törmännyt niin moneen tapaukseen, jossa sairaanhoitaja on lähtenyt lääkärin opintoihin, mutta enemmän nimenomaan oman ammattitaidon kehittämiseen omalla erikoisalalla. Toki tällainen kouluttautuminen vie aikaa, ja ehkä loppujen lopuksi Johannassa onkin realistisinta arjen ja opintojen yhteensovittamisen vaikeus.
Väite: Lääkärien päätöksiä kyseenalaistetaan tosielämässäkin paljon sairaanhoitajien toimesta
Sanotaan näin, että ei sairaanhoitajan kuuluisi lähtökohtaisesti kyseenalaistaa lääkärien ohjeita, kuten Sykkeessä välillä tapahtuu. Suomessa hoitajilla on tietenkin paljon enemmän vastuuta kuin monessa muussa maassa, mutta lopullisen päätöksen tekee kuitenkin lääkäri. Toki potilasta hoidetaan yhdessä, ja olen itsekin käynyt joskus keskustelemassa lääkärin kanssa potilaan hoitopäätöksen nähtyäni, jos olen niin tarpeelliseksi kokenut.
Teen tätä työtä kuitenkin niin tunteella.
EKSTRA: Kaikissa sairaanhoitajissa pitäisi olla vähän Lenitaa, Iiristä, Johannaa ja Marleenaa
Kyllä. Lenita taitaa organisoinnin, Johanna tietotaidon ja Iiris taasen osaa laittaa tarvittavat rajat ihmisille. Unohtamatta Marleenan empaattisuutta ja vaikka mainitsinkin aikaisemmin, etten ole aivan yhtä myötäelävä kuin hän, näen hänessä ehkä silti eniten itseäni. Teen tätä työtä kuitenkin niin tunteella, ehkä johtuen nuoresta iästäni. Tiivistäisin, että jokaisessa heistä korostuu erityisen paljon jokin hyvän sairaanhoitajan ominaisuus.
Lue lisää ohjelmasta ja sarjan sairaanhoitajista Sykkeen sivuilla.
