Päätoimittajayhdistyksen Arno Ahosniemi: "Journalismissa virhe myönnetään ja oikaistaan"

Vuonna 2016 sana "valemedia" nousi julkiseen keskusteluun. Valemedioiden levittämien tekaistujen uutisten uskottiin vaikuttaneen suuriin poliittiisiin muutoksiin, kuten Englannin Brexit-äänestykseen ja Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Miten perinteinen journalismi eroaa valemedioista?

Viime vuoden maaliskuussa iso joukko suomalaismedian päätoimittajia julkaisi avoimen kirjeen, jossa he korostivat sitoutumistaan journalismin eettisiin sääntöihin ja periaatteisiin:

"Otamme jatkossakin vastuun julkaisemistamme uutisista ja niiden oikeellisuudesta, ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja niiden korjaamisesta. "

Mediaksi itseään nimittävät tahot myrkyttävät yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteiskunnan ilmapiirin johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan valheellisilla viesteillään. Hyvän maun ja soveliaisuuden rajat on jo aikaa sitten ylitetty.― Päätoimittajien kannanotto, maaliskuu 2016

Kirjeen ensimmäisen allekirjoittajan, Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtajan Arno Ahosniemen mukaan journalistinen media erottuu valemediasta juuri siinä, kuinka se suhtautuu virheisiin.

– Keskeisintä on se, että myönnämme virheen ja julkaisemme sen varsin näyttävästi. Erotumme valemediasta siten, että pyrimme suhtautumaan nöyrästi tähän, Ahosniemi sanoo.

Päätoimittajayhdistyksen puheenjohtaja Arno Ahosniemi: "Journalistinen media suhtautuu virheisiin nöyrästi." Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemi. Kuva: Alma Media/Tiina Somerpuro Arno Ahosniemi,Kauppalehti,päätoimittajat,journalismi

Median virheet punnitaan Julkisen sanan neuvostossa

Virheet ja eettiset toimintatavat arvioidaan Julkisen sanan neuvostossa (JSN), johon kuka tahansa voi tehdä kantelun. Neuvostoon voi vedota, mikäli kokee, että hyvää journalistista tapaa on rikottu. Myös asiavirheestä voi kannella neuvostoon, mutta ensin pitää pyytää virheen korjausta tiedotusvälineeltä.

Mikäli neuvosto ottaa kantelun käsittelyyn, se tekee päätöksen alan omiin eettisiin sääntöihin, Journalistin ohjeisiin perustuen.

Ahosniemen mukaan laatujulkaisu paitsi myöntää ja oikaisee JSN:n osoittaman virheeen, niin myös selvittää mikä toimituksen prosessissa on mahdollisesti pielessä.

JSN:n rangaistus on niin kutsuttu langettava päätös, joka pitää julkaista samassa julkaisussa, jossa virhekin on tehty. Media on siis asettanut itse itselleen häpeärangaistuksen uhan. Tätä kutsutaan itsesääntelyksi.

Ahosniemi on toiminut Kauppalehden päätoimittajana reilut neljä vuotta, tammikuusta 2013 lähtien. Tänä aikana lehti on saanut kolme langettavaa päätöstä.

Miltä tällainen häpeärangaistus tuntuu?

– Kirjoitamme taloudesta ja aiheista, joista ei yleensä niin paljon kannella verrattuna esimerkiksi iltapäivälehtien uutisointiin. Ja suurimmaksi osaksi emme ole saaneet langettavia päätöksiä, joten silloin kun se osuu kohdalle, on se aina vakava asia, ja me kunnioitamme sitä.

Yksi langettava tuli virheen korjauksesta: sähköautojen määrästä kerrottiin Kauppalehden artikkelissa vanhentunut tieto eikä sitä korjattu. JSN totesi jutusta, että uutinen oli lähes sanasta sanaan sama kuin maahantuojan kaksi kuukautta vanha tiedote.

Toisessa tapauksessa Kauppalehden artikkelissa levitettiin JSN:n mukaan "väärää ja vahingollista tietoa" hammastahnan sisältämistä myrkyistä. Viime syksynä lehti sai langettavan myös piilomainonnasta. Kauppalehden blogitekstin kirjoittajalla oli bisneskytky kirjoituksessaan.

Vakava paikka, kun langettava osuu kohdalle.

Suhtautuvatko lehden talousjohto ja omistajat langettavaan päätökseen samalla tavalla kuin journalistit?
– Kaikki suhtautuvat siihen aika vakavasti. Itsesääntely Suomessa, jota JSN edustaa, on tavattoman arvokas ja tärkeä asia toimialalle ja sananvapaudelle. Koko meidän toimintamme perustuu Journalistin ohjeisiin. Väittäisin, että yhtiön johdossa tai sen omistajissa ei kukaan kyllä kyseenalaista niitä arvoja, Ahosniemi sanoo.

Yleisimmät kantelut Julkisen sanan neuvostolle vuonna 2016

• Virheiden korjaaminen
• Samanaikainen kuuleminen
• Piilomainonta

Samanaikaisesta kuulemisesta sanotaan Journalistin ohjeissa näin:

Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

Mitkä eettiset seikat aiheuttavat eniten pohdintaa käytännön työssä?

– Kun eletään sähköisessä maailmassa, samanaikainen kuuleminen on yleinen ja tyypillinen virhe, Ahosniemi myöntää.

Myös virheiden korjaaminen näkyy toimituksen arjessa. Ahosniemen mukaan yleisö on aiempaa valppaampaa.

– Lukijat menevät itse netissä toimittajan lähteille ja voivat tehdä jatkoselvityksiä, joita toimittajat eivät ole tehneet.

Yleisö on aiempaa valppaampaa.

Myös piilomainontaongelma on tiedostettava jatkuvasti. Ahosniemen mukaan ongelman lähteenä ovat tyypillisesti blogit ja muu digitaalinen aineisto.

Hän uskoo, että natiivimainonta (tai advertoriaalit) eli journalismin muotoa tai työtapoja lainaava mainonta lisääntyy entisestään lähivuosina. Ahosniemi haluaa kuitenkin korostaa, että ilmiö itsessään ei ole mediatoimialan kannalta kielteinen.

– Natiivimainonnasta on hienoja esimerkkejä maailmalta, mutta on tärkeää, että myös se erottuu journalistisesta materiaalista. Ei ole ilmoittajienkaan etu, että lukijaa viilataan linssiin, Ahosniemi sanoo.

Ylen Sipilä-kohu nosti päätoimittajan aseman esiin

Yle Uutisten päätoimittajan Atte Jääskeläisen ympärillä käyty kohu joulukuussa 2016 on puhututtanut luonnollisesti myös kaupallisessa mediassa.

Ahosniemi on päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja ja pystyy asettumaan Jääskeläisen asemaaan.

– Sananvapaus tarkoittaa sitä, että kustantaja eli päätoimittaja päättää, ja toimittajat ovat lojaaleja ja noudattavat tätä linjaa, Ahosniemi sanoo.

– Alma Media on Kauppalehden kustantaja, ja olen päätoimittajana saanut tehtävän vastata tästä sisällöstä ja linjata mitä uutisoimme, hän sanoo.

Toisaalta näitä kustantajan linjauksia pitää avata yleisölle entistä avoimemmin.

– Yle-kohu osoitti, että median pitää paremmin pystyä avaamaan prosessejaan yleisölle. Väitän, että suomalainen yleisö ei kovin syvällisesti tiedä mitä se journalistinen harkinta tarkoittaa, miten toimitusten työprosessit toimivat, Ahosniemi sanoo.

Jos estäisin jutun julkaisun, sitä ei moraalimme kestäisi.

Päätoimittajan journalistinen harkinta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Ahosniemi patisti päälliköitään tekemään näyttävän jutun Tampereella käynnistyneestä yritysvakoilutapauksesta, joka on todennäköisesti ennakkotapauksena merkittävä. Ahosniemi ei muista hyllyttäneensä yhtään artikkelia.

Päätoimittaja tarjoaa toimitukselle myös tuulensuojaa.

– Päätoimittajan keskeinen tehtävä on taata toimituksen henkilökunnalle työrauha ja torjua ulkopuolelta tuleva painostus. Esimerkiksi joululomalla erään merkittävän suomalaisen yhtiön toimitusjohtaja otti minuun yhteyttä ja pyysi poistamaan eräässä uutisessamme olevia tietoja. Soittaja totesi, että niitä ei olisi pitänyt julkaista eräisiin liikesalaisuuksien liittyen.

Ahosniemi kertoo soittaneensa lomaltaan sijaiselleen ja jutun kirjoittanneelle toimittajalle. Hän päätyi siihen, että “juttu oli kohdillaan”.

– Vastasin toimitusjohtajalle, että emme olisi hoitaneet tehtäväämme oikein, jos olisimme jättäneet tiedot uutisoimatta. Sanoin, että jos olisin estänyt tämän jutun julkaisun, kenenkään moraali Kauppalehden toimituksessa ei sitä kestäisi, Ahosniemi kertoo.