
Kukaan ei ole täydellinen, mutta elokuvantekijänä Billy Wilder oli varsin lähellä.
Teemalauantaissa 11.2. nähdään Wilderin tuore henkilökuva ja film noir -klassikko Nainen ilman omaatuntoa.
Kerroin Ernst Lubitschille, että ohjaan aamulla ensimmäisen elokuvani ensimmäisen kohtauksen – tulee vellit housuun. Lubitsch vastasi: teen 70:ttä elokuvaani ja kakit on pöksyissä joka kerta!"
Käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja, tuottaja Billy Wilder (1906–2002) oli Hollywoodin 1930-luvun maahanmuuttaja ja pakolainen, joka muistetaan erityisesti komedioistaan. Tuore henkilökuva Billy Wilder – kukaan ei ole täydellinen (Billy Wilder: Nobody’s Perfect, 2016) lainaa nimensä Piukkojen paikkojen loppurepliikistä. Monet pitävät kyseistä elokuvaa maailman parhaana komediana. Repliikki löytyy myös Wilderin hautakivestä.
Wilderin muita täysosumia ohjaajana olivat muun muassa Auringonlaskun katu, Nainen vailla omaatuntoa, Poikamiesboksi ja Kaunis Sabrina. Kuudella Oscarilla palkittu Wilder on sanonut, että ”elokuvanteosta 80 prosenttia on kirjoittamista, loput 20 prosenttia ohjaamista – eli kamerapaikkojen miettimistä ja rahan haalimista hyviin näyttelijöihin”.

Clara ja Julia Kuperbergin ohjaama tv-dokumentti keskittyy Wilderin uraan elokuvantekijänä. Dokumentin asiantuntijoina ovat elokuvahistorioitsijat Tony Maietta, Joseph McBride ja Wilderin pitkäaikaisen käsikirjoittajaparin ”Izzy” Diamondin poika Paul Diamond.
Itävaltalaissyntyinen Samuel Wilder oli saanut jo lapsena äidiltään kutsumanimen ”Billy”, Buffalo Billin mukaan, ja hän käytti nimeä läpi elämänsä. Wilder aloitti 1920-luvun Berliinissä sanomalehtimiehenä, mutta pääsi jo nuorena käsikirjoittajaksi Berliinin UFA-elokuvastudioille. Hän osallistui muun muassa modernin kaupunkielokuvan Ihmisiä sunnuntaina tekoon.
Juutalainen Wilder pakeni heti natsien valtaannousun jälkeen vuonna 1933 Yhdysvaltoihin. Saapuessaan Hollywoodiin hän valitsi omalle tyylilleen sopivaksi työpaikakseen sofistikoituneena tunnetun Paramount Pictures -elokuvastudion. Paramountilla työskenteli myös Wilderin oppi-isäkseen nimeämä Ernst Lubitsch. Paramount oli elokuvatehdas, joka toi uuden elokuvan joka viikko ensi-iltaan. Tuotteliaalle käsikirjoittajalle se oli oikea paikka työskennellä ja kehittyä.
Äänielokuvan tulo 1930-luvulla sopi Billy Wilderille erinomaisesti. Kyynisen nokkelasta dialogistaan tunnettu Wilder oli kuitenkin epävarma englannin kielen taidostaan ja tarvitsi työparin. Näin oli koko hänen uransa ajan. Wilder työskenteli toisen käsikirjoittajan Charles Brackettin kanssa vuosien ajan. Heidän yhteisen taipaleensa huipentuma oli Ernst Lubitschin ohjaama menestyselokuva Ninotchka (1939). Wilder halusi kuitenkin ohjata itse. Nopeaälyinen Wilder ymmärsi elokuvamaailman tuotantorakenteita ja realiteetteja: elokuvan pitää tuottaa rahaa, se ei saa ylittää budjettia, ja sen täytyy kiinnostaa massoja.

Wilder debytoi vuonna 1942 pitkän elokuva ohjaajana Ginger Rogers -komediassa Kadettiheila. Pedofiliaankin vihjailevasta elokuvasta tuli menestys. Ennen Wilderiä Hollywoodissa oli ainoastaan kaksi käsikirjoittajaa, joista oli tullut omia tekstejään ohjaavia ohjaajia. Harvinaisen uravaihdoksen olivat aiemmin kyenneet tekemään vain Preston Sturges ja John Huston. Wilderin toisen ohjauksen lajityyppinä oli draama: Tie Kairoon -elokuvan päärooliin sotamarsalkka Rommeliksi hän onnistui saamaan ohjaajalegenda Erich von Stroheimin.
Wilderin läpimurtoelokuva oli Nainen ilman omaatuntoa. Se on synkkä film noir, jonka aiheena ovat aviorikos ja seksuaalivietin motivoima murha.

Wilder ei pelännyt elokuvissaan vaikeitakaan aiheita, ja hän piti yleisön shokeeraamisesta. Hänen draamojaan leimaa henkilöhahmojen idealisoimaton ja illuusioton, kyyninenkin käsittely. Tämä lienee perua saksalaisesta 1920–30-lukujen elokuvasta, jossa oli Hollywoodin valtavirrasta poiketen tapana käsitellä ihmisyyden pimeitä puolia.
Tätä tyyliä noudatteli myös Wilderin seuraava elokuva, alkoholismista kertova Tuhlattuja päiviä. Hollywoodissa oli ollut aiemmin tapana esittää alkoholismi lähinnä hassujen hiprakassa olevien hahmojen kautta, mutta Wilder halusi näyttää muuta. Amerikan alkoholivalmistajat hermostuivat, mutta elokuva voitti neljä Oscaria, joista kaksi Wilderille itselleen. Wilder sai uransa aikana kuusi Oscaria ja keräsi peräti 21 Oscar-ehdokkuutta.
Heti sodan jälkeen Wilder ohjasi keskitysleirien kauhuista kertovan dokumenttielokuvan Death Mills. Hän olisi myöhemmin halunnut ohjata myös Schindlerin listan juutalaisvainoissa tuhotun sukunsa muistoksi, mutta Steven Spielberg ehti edelle.
Wilderin parhaana elokuvana on usein pidetty Auringonlaskun katua, joka käsitteli Hollywoodin elokuvamaailman pimeitä puolia. Siihen päättyi Wilderin yhteistyö käsikirjoittaja Charles Brackettin kanssa. Wilder oli yhä epävarma kielitaidostaan ja tarvitsi työparin, joka toimisi energisenä vastavoimana ja ideoiden pallottelukumppanina. Uudeksi työpariksi tuli I.A.L. ”Izzy” Diamond. Heidän yhteistyönsä tuotti 12 elokuvaa, joista suurin osa on komediaklassikoita. Ensin vuorossa oli Kaunis Sabrina, sitten seksittömäksi seksikomediaksi luonnehdittu Marilyn Monroen läpimurtoelokuva Kesäleski, ja huipentumina Piukat paikat ja Poikamiesboksi.
Wilder teki vielä lukuisia elokuvia, kuten Irma la Douce – pikku pariisitar ja dekkaritarina Sherlock Holmesin yksityiselämä . Hän kuoli 95-vuotiaana vuonna 2002.

Teemalauantain päättää Billy Wilderin läpimurto-ohjaus, trilleri Nainen ilman omaatuntoa (Double Indemnity, 1944). Tuottoisaa murhajuonta suunnittelevia rakastavaisia näyttelevät Barbara Stanwyck ja Fred MacMurray. Rikosdraaman kolmas pyörä on Edward G. Robinson.
Billy Wilder laati käsikirjoituksen elokuvaan yhdessä Raymond Chandlerin kanssa, James M. Cainin romaanin pohjalta. Hän valitsi miespääosaan "harmittoman mukavista” rooleista tunnetun MacMurrayn. Naispääosassa blondattu Stanwyck rakensi ikimuistoisesti vaarallisen "femme fatalen” perustyypin.
Elokuvan päähenkilö on vakuutuskauppias Walter Neff, joka hullaantuu pahemman kerran erään asiakkaansa vaimoon. Tämä haluaa hankkia salaa miehelleen henkivakuutuksen. Neff haistaa heti murhajuonen mutta on jo itse naisen pauloissa niin että lähtee epäröimättä mukaan.
Aviovaimon tarjoamat houkutukset ovat Neffille kuitenkin vain lisämauste. Häntä motivoi vielä enemmän oma ahneus. Juuri liiallinen ahneus sekä pienten yksityiskohtien arvaamattomuus saavat kaksikon sotkeutumaan juonissaan. He punoutuvat yhä syvemmälle uusien juonien ja rikosten verkkoon, ja kun se alkaa kiristyä heidän ympärilleen, ahneus muuttuu petollisuudeksi.
Kun elokuvan tarina ja dialogi ovat Chandlerin, Wilderin ja Cainin käsialaa, sitä leimaavat läpeensä kyyninen ote ja nopea, tiukka sanailu. Wilder on ohjannut elokuvan samanlaisella otteella, joten lopputuloksena on amerikkalaisen rikoselokuvan suuri klassikko.
Teemalauantai 11.2.2017: Billy Wilder
- Klo 21.00 Billy Wilder – kukaan ei ole täydellinen (Billy Wilder: Nobody’s Perfect), USA/Ranska 2016. Tv-dokumentti, ohjaus Clara ja Julia Kuperberg.
- Klo 21.55 Nainen ilman omaatuntoa (Double Indemnity), USA 1944. Ohjaus Billy Wilder. Pääosissa Barbara Stanwyck, Fred MacMurray, Edward G. Robinson.
Dokumentti Areenassa 90 vrk. Elokuva uusitaan Teemalla lauantaina 18.2. kello 10.00. Se on katsottavissa Areenassa vain suoratoistona.