Hyppää pääsisältöön

Teeman Elävä arkisto: "Ihmiset ovat minun huumeeni" - Vivica Bandlerin syntymästä 100 vuotta

Vivica Bandler prinssinä koulun juhlassa, kuvausvuosi 1930.
Vivica Bandler prinssinä koulun juhlassa, kuvausvuosi 1930. Kuva: Vivica Bandlerin arkisto / SLS Vivica Bandler

Rakkaus, erotiikka, ystävyys ja häpeilemätön suora puhe. Ne olivat tärkeitä asioita suomalaisen ja pohjoismaisen teatterin merkittävälle vaikuttajalle Vivica Bandlerille (1917-2004). Teemalla nähdään kaksi tyyliltään erilaista henkilökuvaa tästä omaperäisestä kulttuuripersoonasta. Tiistaina 7., perjantaina 10. ja sunnuntaina 12.2.

Bandler mainitsi usein olevansa yhtä vanha kuin Suomi. "Se tosin itsenäistyi nopeammin kuin minä", hän muisti lisätä.

Vivica syntyi varakkaaseen aatelisperheeseen. Isä Erik von Frenckell oli kansanedustaja ja kaupunginjohtaja, jonka vaikutti merkittävästi mm. vuoden 1952 olympialaisten saamiseen Helsinkiin.

Perheeseen oli toivottu poikaa, mikä heijastui Vivican lapsuuteen ja kasvatukseen. Hän valmistui agronomiksi ja hoiti suvun omistamaa Saaren kartanon tilaa Tammelassa.

Vivica Bandlerin teatteriura alkoi harrastajapuolelta. Hänen rämäpäistä rohkeuttaan kuvaa se, että hän vei ohjaamansa Tammelan maalaisharrastajien tulkinnan Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä esitettäväksi monen viikon ajaksi Pariisiin.

Vuonna 1955 hän osti helsinkiläisen Lilla Teaternin ja kehitti siitä nopeasti Euroopankin mittapuun mukaan merkittävän avantgarde-näyttämön. Myöhemmin hän johti menestyksellä Oslon ja Tukholman kaupunginteattereita sekä Tampereen Teatterikesää.

Vivica Bandler ohjaa televisionäytelmää vuonna 1985.
Vivica Bandler ohjaa tv-näytelmää vuonna 1985. Vivica Bandler ohjaa televisionäytelmää vuonna 1985. Kuva: Seppo Sarkkinen / Yle Vivica Bandler
Missä on koti? Toisen sylissä

Illan ensimmäinen ohjelma Erotic Vivica on Mia Halmeen ohjaama mainio lyhytelokuva vuodelta 1999. Siinä liikutaan rakkauden, ystävyyden, erotiikan ja seksinkin hieman hämärärajaisessa maastossa.

Heti alkuun yli 80-vuotias Bandler toteaa: "Että asettuisi elämään hiljaa ja säädyllisesti iän mukaan.. En ole oppinut".

Elokuva sisältää muutaman kuumottavan humoristisen tarinan muun muassa aviomiehen spermanäytteestä. Ja siitä, miten nuorten tyttöjen ompeluseurassa ei koskaan ommeltu ja ainoa miespuolinen jäsen sai tarkistaa, mitä oli kauniiden hameiden alla.

Bandlerin varsinaiseksi sanomaksi nousee kuitenkin intohimoinen kiinnostus ihmisiä kohtaan ja rakastava ystävyys: "Olen ajatellut, että mun huumeeni ovat toiset ihmiset. Sitä paitsi elän siinä onnellisessa ajatuksessa, että ihmiset eivät ole pahoja sisimmässään."

Bandlerilla oli rakkaussuhteita sekä miesten että naisten kanssa, mutta aivan avoimesti tästä ei näissä 90-luvun ohjelmissa puhuta.

Erotic Vivica päättyy huokauksenkaltaiseen aforismiin: "Missä on koti? Toisen sylissä."

Kun tietää, mitä on kaataa puita ja levittää paskaa pellolle, pysyy edes vähän järjissään

Vuonna 1993 Vivica Bandler saapuu nuoren toimittajan Maarit Tastulan vieraaksi Yhden illan pysäkki -keskusteluohjelmassa. Nyt käydään tarkemmin läpi Bandlerin aatelista lapsuutta ja myös katsotaan harvinaisia 20- ja 30-lukujen kotielokuvia Helsingin Huvilakadun talosta ja Tammelan kartanosta.

Bandlerin traumaksi nousee toisen silmän näön menettäminen lapsena sekä ankara ja ymmärtämätön kasvatus - vanhemmat olivat "jumalasta seuraavat tai ehkä jopa edellä".

Bandler kertoo myös työstään maataloudessa, ja pysähtyy hetkeksi pohtimaan mm. sikojen seksielämää. Hän löytää yhteyksiä maanviljelyn ja teatterin välillä, ja kiteyttää ruumiillisen työn merkityksen: "Kun tietää, mitä on kaataa puita ja levittää paskaa pellolle, pysyy edes vähän järjissään."

Sodan kauheudet Bandler koki lääkintälottana hoitaessaan haavoittuneita. Hän kertoo, että ronskit puheet ja tapa kiroilla raskaasti ovat perua noilta ajoilta: "Kiroilu on muuri pelkoa vastaan, kun oikein kiroilee niin pelko vähenee."

Vivica Bandler prinssinä koulun juhlassa, kuvausvuosi 1930.
Vivica von Frenckell vuonna 1930 prinssiksi pukeutuneena koulun Lucia-juhlassa. Vivica Bandler prinssinä koulun juhlassa, kuvausvuosi 1930. Kuva: Vivica Bandlerin arkisto / SLS Vivica Bandler
Vivica Bandler
Vivica Bandler vuonna 1995. Vivica Bandler Kuva: Yle / Ari-Pekka Keränen Vivica Bandler,img_2010_00283376
Ihminen on kuin itikan paska Atlantin valtameressä

Yhden illan pysäkki -ohjelmassa käsitellään myös teatteria, yhteiskuntaa ja kansainvälisyyttä. Sodan jälkeen Bandler matkusteli laajasti Euroopassa ja onpa hänen Huvilakadun kodissaan vieraillut keskustelemassa maailmankuulu näytelmäkirjailija Bertolt Brechtkin.

Loppupuolella ohjelman toiseksi vieraaksi tulee näyttelijä ja teatteriohjaaja Kaisa Korhonen, jonka Bandler oli 60-luvun puolivälissä ottanut Lilla Teaterniin töihin.

Ystävykset ja teatteriohjaajat pohtivat jotain, mitä he kutsuvat perussuruksi. Heitä yhdistää huoli yhteiskunnasta, intohimo, toivo ja kaipaus paremmasta. Surullista on se, että niin vähän hyvää pääsee toteutumaan.

Loppuaforismiksi kiteytyy: "Ihminen on kuin itikan paska Atlantin valtameressä."

Viva Vivica! -valokuvanäyttely on avoinna Teatterikorkeakoulun tiloissa Helsingissä ja 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetään myös keskustelutilaisuuksia.

Lue lisää:

Teatteriohjaaja Vivica Bandler vuonna 1979 Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa

Vivica Bandler – agronomista teatteriohjaajaksi

Vivica Bandler (1917–2004) oli suomalaisen teatterin uudistaja kahdella kielellä. Legendaarisen Lilla Teaternin johtajuuden jälkeen Helsingissä hänen työnsä jatkui Oslossa ja Tukholmassa. Teatterinjohtaja ja -ohjaaja kertoo haastatteluissa elämästään ja teatteriuransa käännekohdista.

Lue lisää:

Vivica Bandler 1997

Yle Arkivet: Vivica Bandler brann för teater och social kultur

Teaterregissören Vivica Bandler (1917–2004) var en en modig förnyare av teatern. Bandler menade att kultur är det enda som lönar sig. Och enligt henne var ingenting omöjligt.

Kommentit

Yle Teema