Hyppää pääsisältöön

Kommentti: Skam puhuu homoudesta tavalla, jota nykymaailma tarvitsee

Homous harvoin johtaa vanhempien menettämiseen tai elämän silpoutumiseen, vaikka tv-viihde usein näin väittääkin. Onneksi on Skam.

Isakin ja Evenin rakkaustarina on Skamin kolmannen tuotantokauden keskiössä. // Kuva: Promokuva

Norjalainen teinidraamaSkam räjähti maailmanlaajuiseen suosioon viimeistään sarjan kolmannen tuotantokauden myötä joulukuussa 2016. Eikä ihme. Sarjan nerokas sosiaalisen median käyttö, oivaltavat musiikkivalinnat ja realistinen kerronta tekevät siitä suorastaan vallankumouksellisen.

Sarja onnistuu kuitenkin yhdessä asiassa parhaiten: se käsittelee homoseksuaalisuutta nykymaailman silmin.

Helsingin Sanomat otsikoi taannoin sarjaa kattavasti käsittelevän juttunsa sanoin “Skam käsittelee rohkeasti homoutta ja mielenterveyttä, ja siksi siitä on tullut kansainvälinen hitti --”.

Mutta Skam ei ole rohkea, se on aito. Homous ei ole sarjoissa uusi teema, eikä siihen syventyminen ole välttämättä rohkeaa. Se on nykyaikaa ja yksinkertaisesti todellisuutta.

Brittiläinen hittisarja Skins, joka on toiminut myös Skamin inspiraationa, käsitteli jo aikanaan monipuolisesti kaikenlaista seksuaalisuutta. Se toi seksin ja seksuaalisuuden rohkealla tavalla osaksi teinielämää.

Homohahmot ovat sarjoissa nykyisin enemmänkin sääntö, kuin poikkeus. Suosikkihahmot ovat kamppailleet oman seksuaalisuuden löytämisen kanssa aina Orange Is The New Blackistä ja Gleestä Salkkareihin. 2000-luvun alussa nähtiin LGBT-elämään keskittyvät sarjat L-Koodi ja Queer as Folk.

Skamin tapa käsitellä homoutta on kuitenkin ennennäkemätön.

Kun kommenttikentissä pääroolissa on peppuseksin kummastelu, on tärkeää osoittaa, että homous ja seksuaalisuus on paljon muutakin.

Sen kolmas tuotantokausi kertoo kahden pojan välisen rakkaustarinan. Sarja ei idolisoi, eikä todista riipaisevan romanssin avulla kaikkien oikeutta rakkauteen. Päähenkilö Isak ei joudu tv:stä tuttuihin hetkiin, joissa hänen elämänsä murskataan seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

Isakin vanhemmat eivät hylkää häntä, eikä asiasta jouduta edes riitelemään. Hän ei joudu kuuntelemaan, kun kaverit pilkkaavat homoseksuaaleja tietämättä Isakin tunteista. Hän ei ole homoseksuaalisuuttaan salaava ylimaskuliinisen urheiluyhteisön keulakuva, jonka imago ja maine ovat vaakalaudalla.

Koko kauden aikana ainoa, joka suhtautuu Isakin seksuaalisuuteen negatiivisesti, onkin Isak itse. Häntä ei liitetä viihdeteollisuudesta tuttuun muottiin, eikä hän halua olla osa tuota stereotypiaa.

Kliseiden sijaan sarja keskittyy välittämään sen, miltä oman seksuaalisuuden kyseenalaistaminen ja löytäminen tuntuu. Kohtaukset, joissa Isak istuu yksin sängyllä omissa ajatuksissaan, testailee nettitestin avulla kuinka homo hän on ja käy Grindrissä, ovat aitoa kosketuspintaa.

Oman seksuaalisuuden löytäminen ei ole dramaattista saippuaoopperaa, vaikka oman pään sisällä se saattaa siltä tuntua. Itsensä ja omat tunteensa joutuu kohtaamaan juuri silloin, kun on yksin.

Sarja kertookin tämän päivän todellisuuden.

Vaikka oman itsensä löytäminen voi tuntua maailmanlopulta, ei se sitä ole. Todennäköisesti kaverisi ovat onnellisia puolestasi, eikä uutinen ehkä edes ole kovin uusi, saati iso. Vanhemmille arvokkaampaa on heidän lapsensa avoimuus, luottamus ja onnellisuus kuin se, keneen he rakastuvat.

Draaman keskellä on helppo unohtaa, että monille ihmisille tärkeintä on heidän läheistensä onnellisuus.

Miksi Isakin kaltaiset hahmot sitten ovat edelleen tärkeitä?

Viimeaikainen keskustelu esimerkiksi 16-vuotiaan Tuure Boeliuksen valinnasta vuoden homoksi osoittaa, että homoseksuaalisuus nähdään edelleen ennen kaikkea seksin kautta. Valintana, elämäntyylinä ja muoti-ilmiönä. Näiden keskustelijoiden mukaan homoudessa ei ole mitään pahaa, mutta samalla tällaisen jatkuvan itsensä jalustalle nostamisen on loputtava. Yhteiskunnan ei tule kannustaa tällaiseen käyttäytymismalliin – varsinkaan nuoria. 

Tosielämän isakit elävät maassa, jossa aikuiset ihmiset tekevät lastensuojeluun ilmoituksia siksi, että nuori uskaltaa olla oma itsensä ja rohkea esikuva muille nuorille. Kun kommenttikentissä pääroolissa on peppuseksin kummastelu, on tärkeää osoittaa, että homous ja seksuaalisuus on paljon muutakin. Niin tv:ssä kuin tosielämässä.

Skamin kolmas kausi on tähän aikaan enemmän kuin tervetullut. Tällainen nuorille suunnattu viihde opettaa, millainen maailma on ja miten monenlaisia ihmisiä maailmaan mahtuu. Homous ei ole ainoa Skamin murtama stereotypia: sarja osoittaa myös esimerkiksi, että musliminainen voi olla älykäs feministi.

Skamin kolmas kausi jatkaa kahden ensimmäisen kauden tärkeää opetusta. Ongelmat kasvavat oman pään sisällä yllättävän suuriin mittasuhteisiin. Ne kuitenkin selviävät – niin Skamissa kuin tosielämässä – yllättävän helpolla: kun vain avaa suunsa ja puhuu asioista ystävilleen.

Skam-sarjaa voi seurata Yle Areenasta.

Lue myös:

Skam on parasta nuortendraamaa pitkiin aikoihin – tässä viisi syytä siihen, miksi sarjaa kannattaa katsoa

Neljäs kausi lähestyy: äänestä Skamin parasta hahmoa!