Hyppää pääsisältöön

Pianisti Juho Lepistö: "Aluksi suurin kiinnostuksen kohteeni oli isoisän vanha matkaharmooni."

Pianisti Juho Lepistö.
Pianisti Juho Lepistö. Kuva: Yle/Laila Kangas juho lepistö

Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa opiskeleva Juho Lepistö tavattiin Kantapöydän opiskelijatreffeillä 8.2.2017. Juhon elämään mahtuu musiikin lisäksi myös muuta: "Olen aina ollut innokas penkkiurheilija. Seuraan lähes kaikkea urheilua aktiivisesti", hän tunnustaa.

Kuka?

Olen Juho Lepistö, 21-vuotias pianisti. Synnyin Limingassa 7. toukokuuta 1995.

Musiikki on ollut elämässäni läsnä aina, kun pienestä pitäen olen kuunnellut äidin ja siskojeni musisointia ja myöhemmin tietysti soittanut itsekin.

Vietin koko lapsuuteni ja nuoruuteni Limingassa, jossa kävin peruskoulun. Ylioppilaaksi kirjoitin keväällä 2014 Oulun Madetojan musiikkilukiosta.

Musiikkiopinnot?

Olen ollut kiinnostunut soittamisesta jo alle kouluikäisestä saakka. Aluksi suurin kiinnostuksen kohteeni oli isoisäni vanha matkaharmooni, jonka äitini oli häneltä saanut. Kaksi vuotta vanhempi siskoni toimi ensimmäisenä ”opettajanani”. Hänen kanssaan soitimme paljon yhdessä. Musiikkiopistossa aloitin pianotunnit vasta yhdeksänvuotiaana.

En soita muita instrumentteja tällä hetkellä. Haluaisin kovasti kokeilla cembaloa, ja toivonkin että jonain päivänä uskaltaudun.

Limingan seudun musiikkiopistossa olin onnekas kun sain opiskella Eeva Havulehdon ja Hannu Hirvelän oppilaana. Heiltä sain korvaamattoman tärkeitä neuvoja ja tukea matkalla ammattiopintoihin. Sibelius-Akatemiassa aloitin syksyllä 2014 Tuija Hakkilan ja Ilmo Rannan johdolla. Tärkeitä kehityksessäni ovat tietysti olleet myös lukuisat opettajat mestarikursseilta vuosien varrelta.

Tällä hetkellä käynnissä on kolmas vuoteni Sibelius-Akatemiassa, joten toivon saavani musiikin kandidaatin paperit tämän vuoden puolella.

Pianisti Juho Lepistö soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 8.2.2017.
Pianisti Juho Lepistö soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 8.2.2017. Kuva: Yle juho lepistö

Lempisäveltäjä? Lempiteos?

Lempisäveltäjää tai -musiikkia on vaikea nimetä, koska eri tunnetiloissa erilainen musiikki koskettaa. Jos jonkun kuitenkin haluaisin nimetä, sanoisin Robert Schumann. Hänen musiikkinsa tuntuu niin aidolta. Vielä vaikeampi on nimetä yksittäistä lempiteosta. Voisin nimetä lukuisia pianoteoksia, kuten vaikkapa Beethovenin myöhäiset pianosonaatit tai Rahmaninovin pianokonsertot.

Orkesterimusiikin puolelta viimeaikainen suosikkini on ollut Tshaikovskin kuudes sinfonia. Kuuntelen kuitenkin musiikkia hyvin monipuolisesti laidasta laitaan enkä halua rajoittua pelkästään klassisen musiikin kuunteluun.

Idolit?

Idolikseni voisin nimetä moniakin. Esimerkiksi ihailen jo aiemmin mainitsemiani opettajia. Ei liene myöskään yllätys, että pianistina nimeän yhdeksi idolikseni jo edesmenneen Vladimir Horowitzin.

Entä muuta?

Elämääni mahtuu musiikin lisäksi muutakin. Olen aina ollut innokas penkkiurheilija. Seuraan lähes kaikkea urheilua aktiivisesti. Tykkään tietysti myös itse harrastaa liikuntaa.

Siitä mikä minusta tulee isona, en ole ollenkaan varma. Musiikki ja soittaminen tietysti kiinnostavat paljon, mutta olen kiinnostunut monista muistakin aloista, yhtenä esimerkkinä vaikkapa psykologia. Tällä hetkellä haluan kuitenkin antaa kaikkeni pianon soittoon enkä toistaiseksi mieti vakavissani muita vaihtoehtoja.

Musiikkiesitys videolla on Aarre Merikannon Melody op. 20. Toimittajina ovat Vesa Kytöoja ja Janne Koskinen. Ohjaus Harri Anttila.

Lisää ohjelmasta

  • Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

    Levyarvio

    Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

  • Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

    Levyarvio

    Hans Werner Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

  • Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

    Levyarvio

    Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia.