Hyppää pääsisältöön

Jenny Lehtinen: "Kuvittelin pärjääväni ilman unta"

Vaakakapinan Kapinajohtaja Jenny Lehtinen
Vaakakapinan Kapinajohtaja Jenny Lehtinen Kuva: Yle kapinajohtajan kuulumiset

Olen elämässäni pääsääntöisesti ajatellut, ettei haittaa jos en nuku tarpeeksi. Olen ollut aina se tyyppi, joka ei ole koskaan potenut lasten kanssa hirveää kroonista väsymystä - siitäkään huolimatta, että kaikki kolme lastani heräilivät ensimmäisinä elinvuosinaan öisin todella tiheään. Olen se tyyppi, joka voi kännykkäpelin takia laittaa kellon soimaan kahden tunnin välein läpi yön, jotta saa maksimaalisen hyödyn vuorokauden ajaksi lunastamastaan palvelusta. Olen ajatellut, että ei haittaa jos vähän heräilee. Tai ei nuku lainkaan.

Nyt Vaakakapina-helmikuun ajan olen päättänyt tarkastella kunnolla omaa kykyäni levätä. Olen yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan, hylännyt älylaitteet ennen sänkyyn siirtymistä ja muutenkin yrittänyt keskittyä konsteihin, joilla voisin taata itselleni hyvän yöunen.

Helppoa se ei ole ollut, vaikka ohjeita on joka lähtöön. Esimerkiksi: Juo lämmintä maitoa, lemmiskele iltapuhteeksi, tuuleta huone tai lue. Niin ja toki laita ne älylaitteet pois tuntia, jopa paria tuntia ennen nukkumaanmenoa. Minulle ongelmia on tuottanut esimerkiksi se, että en hyvällä tahdollakaan keksi tekemistä illaksi ellen saa roikkua netissä viimeisiin hetkiin saakka. Salaa itseltäni huomaan välillä nipistäväni hyvän siivun yöunistakin, jotta voin ihastella satunnaisten tuttavuuksien päivän leipomuksia. Jollain voi olla jotain järjettömän merkityksellistä asiaa somessa kello 23.30 - eikö totta?

Uni on merkittävin uusvanha hyvinvointitrendi ja samalla jotain, minkä tutkimukset kailottavat meidän kadottaneen. Ja kyllä, minä olen käsi pystyssä juuri siinä jengissä, joka ei nuku enää edes seitsemää tuntia yössä. Työsarkaa siis riittää.

Silti arjen häsläämisen keskellä kannattaa muistaa, että lepo ja jaksaminen on paljon muutakin kuin vain yöunet. Tänä suorittamisen aikakautena ilmoille kailotettu lausahdus “kuuntele itseäsi” on usein vain sanahelinää. Jotain, joka on helppo heittää ilmoille, mutta käytännössä hyvin vaikeaa ottaa oikeasti osaksi omaa toimintaa. Koen oppineeni viimeisen 10 kuukauden aikana kuuntelemaan itseäni, ainakin jonkin verran: huomaan ja ymmärrän jo paljon paremmin, missä on mennyt pieleen silloin, kun elämä alkaa taas kyntää isolla auralla.

Itselleni kaikkein järkyttävin havainto on ollut se, ettei itsensä kuunteleminen riitä. Ei riitä, että tietää, mistä on kysymys. Seuraava askel on paljon vaikeampi: pitää oikeasti paitsi hyväksyä tilanne, myös alkaa toimia sen vaatimalla tavalla. Ja nimenomaan tilanteen vaatimalla tavalla.

Omalla kohdallani isosti silmiä avaavia asioita tapahtui viime syksynä. Olin jo päässyt hyvään rytmiin treenaamisen ja syömisen suhteen ja löytänyt jonkinlaisen tasapainon, sen minulle aiemmin haasteellisen yöllisen levon kanssa. Huomasin väsyväni ja uupuvani, mutta kuvittelin, että tilanteen ymmärtäminen, siis itseni kuunteleminen riittää. Ajattelin, että ok, nyt väsyttää, mutta että suomalainen menee vaikka läpi harmaan kiven ja sitä rataa.

Mutta eihän se niin mennyt. Lopulta uuvahdin oikein kunnolla. Kroppa petti parista kohtaa ja lopulta putosivat muutoksen hanskatkin. Opin tuosta episodista kuitenkin pari asiaa:

  • Elämänmuutos ei todellakaan ole nousujohteinen käyrä ylöspäin. Se on edestakaisin hinaamista, välillä kaikista tavoitteista luopumista, askelia taaksepäin ja suunnanvaihdoksen hyväksymistä.
  • Jos ja kun tarpeeksi ajoissa myöntää itselleen jaksamisen olevan syystä tai toisesta heikoissa kantimissa ja antaa itselleen luvan hellittää, homma todennäköisesti selkiytyy paljon nopeammin, kuin itseään eteenpäin väkisin äärimmilleen puskemalla.

Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että jos olisin suonut itselleni levon vähän aiemmin, olisin myös päässyt takaisin tolpilleni huomattavasti nopeammin, ja kaiken kaikkiaan voinut koko ajan paremmin.

Mutta sitähän tämä on. Opettelua. Tällä hetkellä yritän opetella sitä ns. oikeaa unirytmiä, tunnustella, miltä riittävän pitkät yöunet saavat arjen näyttämään ja ennen kaikkea, opettelen menemään sänkyyn ilman luuria. Suosittelen sitä samaa teillekin Vaakakapinalaiset!

Lopeta laihdutus, aloita elämä! Liity kapinajohtaja Jennyn joukkoihin Facebookissa. Vaakakapina laajentuu vuoden 2017 aikana verkosta niin televisioon kuin radioonkin.

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina