Hyppää pääsisältöön

Kirjailija Niina Repo: Tärkeimmät suomalaiset kirjat kirjoitetaan joka vuosi uudestaan

Niina Repo
Niina Repo Kuva: Yle/Jyrki Valkama teeman kulttuuri

Palkittu kirjailija Niina Repo debytoi televisiojuontajana Ylen uudessa kirjallisuusohjelmassa. Pilkun jälkeen juhlistaa Suomen itsenäisyyden vuosien kirjoja ja kirjailijoita sadan vuoden ajalta hersyvien vieraiden ja mielenkiintoisten teosvalintojen kanssa. Kukin kymmenestä jaksosta käsittelee omaa teemaansa.

Teksti: Pauliina Grym

Sarjan ensimmäisessä jaksossa käsitellään hulluutta. Revon vieraana ovat rap-artisti Paleface sekä kirjailijat Monika Fagerholm ja Mike Pohjola. Nelikko keskusteli lukemistaan Maiju Lassilan Liika viisaasta (1915), Anja Kaurasen Syysprinssistä (1996) ja Juha Hurmeen Hullusta (2012). Eläväisten vieraiden kanssa harhauduttiin ennen pitkää sujuvasti myös kirjallisuuden raamien ulkopuolelle.

– Kun kuvasimme Hulluus-jaksoa, tajusin, mikä tässä koko elämisen touhussa on parasta: ihmiset! Hassut, älykkäät, huumorintajuiset ihmiset, sellaiset, jotka eivät ota itseään turhan vakavasti. Jos haluat viettää joskus herkullisen hetken, etsi kirjailija ja ala jutella hänen kanssaan mielenheilahduksista, Maiju Lassilasta ja vaikkapa siitä, onko yhteiskunta aivan terve, kehottaa Repo. 

Sarjaa tehdessään monenlaisiin kirjoihin tarttunut turkulaistunut tamperelainen kertoo yllättyneensä siitä, millaisin ottein Suomen itsenäisyyden alun vuosien teoksissa käsiteltiin nuoren valtion asukkaiden koettelemuksia.

– Traagisia asioita, kuten köyhyyttä ja hulluutta, oli useissa opuksissa kuvattu hersyvän leppoisasti ja veijarimaisen virkeästi, kertoo Repo.

Vuosiluvut ja automerkit ja verhojen väri vaihtuvat, mutta ihmisten kokemusta esimerkiksi sorrosta, rakkaudesta ja vihasta ei ajan hammas murra.

Parhaat kirjat kestävät aikaa. Päähenkilöiden kokemukset odottavat lukijaansa niiden kansien välissä aina yhtä tuoreina.

– Vuosiluvut ja automerkit ja verhojen väri vaihtuvat, mutta ihmisten kokemusta esimerkiksi sorrosta, rakkaudesta ja vihasta ei ajan hammas murra. Se on kaunokirjallisuuden voima, Repo sanoo.

Pilkun jälkeen -ohjelmassa käsitellään suomalaisia teoksia Mika Waltarin vähemmän tunnetusta Jumalaa paossa -esikoisteoksesta (1925) Eeva Kilven eläinten oikeuksien pamflettiin Animaliaan (1987) ja esimerkiksi Pajtim Statovcin Tiranan sydämeen (2016). Viime vuosien julkaisuista mukana ovat muun muassa Sofi Oksasen Puhdistus (2008), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013) ja Tommi Kinnusen Neljäntienristeys (2014).

Kaunokirjallisuus Suomea rakentamassa

Kirjoilla ja kirjailijoilla on tärkeä rooli siinä, miten Suomi itsenäistyi ja miten Suomesta tuli hyvinvointivaltio, uskoo Repo.

– Tarinat, joiden keskellä elämme, joita itsestämme, toisistamme ja yhteiskunnastamme kerromme, merkitsevät jos eivät nyt aivan kaikkea niin melkein kaikkea. Tarinat luovat todellisuutta ja heijastelevat sitä. Kaunokirjallisuus on sekä järkeen että tunteisiin vetoava keino kertoa meidän kaikkien, tuhansien erilaisten ihmisten, kokemukset. Kirjoissa avataan sodan jälkeiset solmut. Nälkävuosien armottomuus näyttäytyy. Poliittiset vainot ja sisällissota ovat totta, kuten myös tuhannet ja tuhannet rakkaustarinat. En osaa edes kuvitella, mitä Suomi ja suomalaiset olisivat ilman omia pieniä ja suuria, vanhoja ja uusia tarinoitaan, ilman kirjailijoita, jotka näitä tarinoita ovat kertoneet, sanoo Repo.

Pilkun jälkeen -ohjelman kuvaukset
Pilkun jälkeen -ohjelman kuvaukset Kuva: Yle studiokuvaus
Pilkun jälkeen -ohjelman kuvaukset
Pilkun jälkeen -ohjelman kuvaukset Kuva: Yle studiokuvaus
Pilkun jälkeen -ohjelman kuvaukset
Pilkun jälkeen -ohjelman kuvaukset Kuva: Yle studiokuvaus
Debyyttiromaani käänsi Revon elämän raiteet

Niina Revon oma esikoinen, Pimeä huone ilmestyi vuonna 1993 ja nuori, vasta 22-vuotias, kirjailija palkittiin useaan otteeseen.

– Pimeä huone oli elämäni ensimmäinen suuri onnistuminen kirjoittajana ja avasi ovet uralle, jolla olen edelleen. Kirjojen kirjoittaminen ja kirjat ovat olleet osa elämääni siitä päivästä asti, kun 17-vuotiaana kello viisi aamulla, mustatukkaisena ja pääkallokoru korvassa heiluen aloin kirjoittaa Pimeää huonetta. Vuosiin on mahtunut paljon, mutta päivä päivältä arvostan elämänvalintaani enemmän.

Nyt nuoruuden kiihkossa kirjoitettu kirja herättää kirjailijassa lämpimiä tunteita, iloa, jopa huvitusta. 

– Viimeksi kun avasin opuksen ja selailin sitä, huomasin, että sen nuori päähenkilö Raakkel, tuo Tsernobylin ja kylmän sodan lapsi ja tekojäseniin ihastunut villikko, rukoilee paljon. Nykyisten kirjojeni päähenkilöt harvoin kutsuvat tuskissaankaan Jumalaa, toisin kuin tämä nuori, sympaattisen epätoivoinen neito. 

Paljon on muuttunut myös elinympäristö siitä, kun kirjailija oli teini.

– Esimerkiksi tekniikan ottamaa seitsemän peninkulman loikkaa en Pimeä huoneen kirjoittamisen aikoina osannut edes kuvitella. Ei ollut kännykkää, omaa tietokonetta, ei pilvipalveluja saati somea!

Tulevaisuudenkin kirjailijalla on palo sydämessä

Repo uskoo, että teknologia tulee jatkossa vaikuttamaan valtavasti siihen, millaisia multimediallisia kokemuksia kirjat ovat tulevaisuudessa. Jo nyt kirjan voi ostaa sohvaltaan muutamalla klikkauksella ja päästä lukemaan sitä heti. Tästä Repo iloitsee. Lisäksi omia tuntemuksiaan kirjoista voi jakaa helposti.

Muutos vaikuttaa toki myös kirjailijoihin itseensä. 

– Tulevaisuuden kirjailija on sekä valistuneen joukkorahoituksen että jonkinlaisen julkisen tuen ja toki oman kirjamyyntinsä ja tarinan tekemisensä avulla elävä sitkeä sissi, joka tekee työtään älyllisestä kiinnostuksesta ja omituisesta mielihyvästä. Kirjailija pitää yllä sydämen ja yhteisön sivistystä ja räväyttää aina välillä. Hän ravistelee rajoja ja kertoo sekä menneisyydestä että tulevaisuudesta. Eikä pelkää, ei mitään!


Repo on kirjoittanut jo yhteensä kuusi kirjaa, joista viimeisin, romaani Kompleksi, ilmestyi viime vuonna. Näiden lisäksi hänen ja Seita Parkkolan tekemiä nuortenromaaneja on julkaistu viisi. Seuraava oma teos on jo työn alla.

– Kirjoitan parhaillaan uutta romaania nimeltä Vyöry ja toivon, että tämän kaikki upea ja kiinnostava, jotka elämässäni tapahtuu, heijastuisi kiinnostavalla tavalla myös kirjoittamani romaanin kansien väliin.

Nauravainen ja iloinen Repo asuu Turussa aviomiehensä Mikko Koukin ja kahden pojan kanssa. Kirjojen lisäksi hän on kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksen yhdessä miehensä ja Aku Louhimiehen kanssa. Kirjoittamisen maisterin päivätyökin liittyy kirjoittamiseen: Repo on Turun yliopiston luovan kirjoittamisen opettaja. Nainen siis suorastaan elää ja hengittää kirjallisuutta ja kirjoittamista.

Mutta mikä on Revolle itselleen Se Suomalainen Kirja?


– Minä katson sitä Suomalaista Kirjaa – tai oikeastaan sen kirjoittajaa - silmiin joka vuosi tavatessani suomalaisia esikoiskirjailijoita legendaarisessa E-80-esikoiskirjailijaseminaarissa, jossa toimin tutorina. Tärkeimmät suomalaiset kirjat kirjoitetaan joka vuosi, joka kerta uudestaan, lausuu Repo.

– Minulle on tärkeintä, että kirjallisuus elää ja voi hyvin ja että on ihmisiä, jotka kirjoja intohimolla ja vastoin järkeä ja materiaalista hyvinvointia kirjoittavat.

Niina Revon teokset ja palkinnot

Romaanit ja muu aikuisille suunnattu tuotanto:

  • Kompleksi, romaani, Siltala 2016
  • Vuosaari, elokuvakäsikirjoitus (yhdessä Koukin ja Louhimiehen kanssa) Elokuvan ensi-ilta 2012
  • Arpi, lyhytproosateos (Laura Malmivaaran valokuvat), WSOY 2008
  • Luonnevika ja muita kirjoituksia (kolumnikirja yhdessä Mikko Koukin kanssa), WSOY 2007
  • Kaksi, romaani, WSOY 2002
  • Miehen kuolema, romaani, WSOY 2000
  • Varjo, romaani, WSOY 1995
  • Pimeä huone, romaani, WSOY 1993


Nuortenromaanit (kirjoitettu Seita Parkkolan kanssa):

  • Susitosi, WSOY 2001
  • Ruttolinna, WSOY 2002
  • Jalostamo, WSOY 2004
  • Lupaus, Rajat Express I, WSOY 2007
  • Loisto, Rajat Express osa II, WSOY 2008


Palkinnot ja ehdokkuudet

  • Vuosaari -elokuva sai useita kansainvälisiä palkintoja sekä kahdeksan Jussi-ehdokkuutta 2012
  • Runeberg- palkintoehdokkuus teoksesta Arpi 2008
  • Finlandia Junior -palkintoehdokkuus yhdessä Seita Parkkolan kanssa kirjasta Ruttolinna 2002
  • Kirjallisuuden Koskenkorvapalkinto teoksesta Varjo 1995
  • Nuoren turkulaisen taiteilijan Aboa -palkinto 1995

Kritiikin punnukset 1/2 -kiloa vuoden debyytistä 1994
Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1993
Tampereen Kaupungin tunnustuspalkinto 1993

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi? Haastattelussa Anu Kaaja

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

Kirjojen Suomi