Hyppää pääsisältöön

Laulaja Johanna Pakonen sairasti bulimiaa vuosia: “Opettelen edelleen kohtelemaan kehoani armollisemmin"

Johanna Pakonen katsoo suoraan kameraan ja hymyilee.
Johanna Pakonen katsoo suoraan kameraan ja hymyilee. Kuva: Yle, Tero Kyllönen vaakakapina

Ulkonäköpaineet ja syömishäiriö määrittivät Johanna Pakosen elämää vuosia. Nuori artisti oli altis julkisuuden ulkonäköpaineille ja paha olo purkautui bulimiana. Nykyään Johanna suhtautuu kehoonsa armollisemmin ja pitää huolen, ettei kukaan puhu hänen tyttärelleen laihduttamisesta tai ulkonäöstä.

“Äiti, sää oot ihana! Oot yhtä lämmin kuin tulivuori.” Viisivuotias Nelli kiepsahtaa Johannan syliin ja rutistaa lujaa. Sitten suukotellaan ja sovitaan, että äiti vastailee vähän aikaa tädin esittämiin kysymyksiin. Nelli voi katsella sillä aikaa piirrettyjä.

– Meillä halaillaan paljon, ja monesti Nelli saattaa samalla taputella mahaani ja kehua, miten ihanan pehmeä se on. Saa siinä sitten hiki hatussa yrittää jumpata, Johanna nauraa.

Tosiasiassa Johanna tykkää Nellin sanoista ja kantaa ylpeydellä lapsensa ihasteleman pehmeyden.

– Minähän olen onnistunut tässä hommassa. Lapsi tykkää minusta tällaisena kuin olen, Johanna miettii.

Laulaja Johanna Pakonen halaa tytärtään.
Laulaja Johanna Pakonen halaa tytärtään. Kuva: Yle, Tero Kyllönen johanna pakonen
“Treenasin kuin hullu ja halusin laihtua.”

Vielä reilu kymmenisen vuotta sitten Johanna Pakonen ei osannut suhtautua kehoonsa yhtä armollisesti. Kun ruoka ja liikunta ovat esiintyvälle artistille nykyään tapa pitää itsestä huolta, olivat tavoitteet aiemmin aivan toisaalla.

– Halusin laihtua.

– Se alkoi lukioikäisenä lentopallokentältä. Meillä oli peli menossa ja pojat huutelivat katsomosta ilkeyksiä. Se oli ensimmäinen kerta, kun muistan jonkun kommentoineen ulkonäköäni. Ja siitä se lähti – syömisten tarkkailu ja syömishäiriö, mikä paheni aloittaessani työt tällä alalla.

– Oli aivan älyttömät paineet. Olin itsekin nuori, vasta 26-vuotias, mutta siitä huolimatta alalle tuli koko ajan nuorempia, kauniimpia ja laihempia naisia. Laihuutta ihannoitiin ja kaikkien muotilehtien kansissa oli anorektikolta näyttäviä naisia. Ja minun piti mahtua vaatesponsoreilta saamiini nollakoon mallikappaleisiin. Kropassa ei voinut olla ylimääräistä.

Laulaja Johanna Pakosen kasvot sivuprofiilissa.
Laulaja Johanna Pakosen kasvot sivuprofiilissa. Kuva: Yle, Tero Kyllönen vaakakapina

Bulimiaa ja päivittäistä oksentelua. Ehkä myös ortoreksiaa. Ja samalla 300 työpäivän vuosia. Vuonna 2002 tangokuningattareksi valitun nuoren artistin työtahti oli kova ja paino aivan liian alhainen.

– En muista siitä ajasta juuri mitään. Treenasin kuin hullu ja halusin laihtua. Loppujen lopuksi painoin enää alle 50 kiloa, ja siitäkin huolimatta joku saattoi kommentoida pömpöttävää mahaani. Toisaalta osa kommentoi myös törröttäviä luitani, mutta ei kukaan kommentoinut sillä ajatuksella, että haluaisi auttaa.

Onnekseen Johanna ei salaillut sairastumistaan. Hän puhui ja oli avoin – pyysi kavereita vahtimaan, ettei vessan ovi kävisi heti syömisen jälkeen. Lopulta tilanne oli kuitenkin niin paha, ettei mikään pysynyt sisällä. Elimistö oli huonossa kunnossa, eikä se kyennyt vastaanottamaan enää mitään.

– Jossain vaiheessa palkkasin itselleni myös personal trainerin, jotta saisin lihaksia luiden päälle ja saisin ruokailurytmini kuntoon. Siinä kyllä onnistuinkin, mutta todellinen paranemiseni alkoi vasta, kun olin jo yli kolmekymppinen ja aloin odottaa lapsia.

– Tällä hetkellä osaan jo kohdella kehoani armollisemmin. Prosessi on pitkä ja opettelu vielä kesken, mutta hyvällä mallilla ollaan, Johanna pohtii.

“En puhu ulkonäköasioista Nellin kuullen.”

“Äiti, saanko porkkanoita?” Nelli tulee keittiöön ja toivoo naposteltavaa. Kahvipöydässä on suklaakeksejä, mutta niitä prinsessakorkkareilla hipsutteleva tyttö ei pyydä.

Johanna nappaa jääkaapista pussillisen miniporkkanoita ja Nelli valuttaa vesipullonsa täyteen. Lapsi on tyytyväinen herkkuihinsa ja taas halitaan ennen kuin prinsessa sipsuttaa takaisin piirrettyjen pariin.

Johanna Pakonen istuu pöydän ääressä. Kuva otettu yläviistosta.
Johanna Pakonen istuu pöydän ääressä. Kuva otettu yläviistosta. Kuva: Yle, Tero Kyllönen johanna pakonen

Johanna istahtaa takaisin kahvipöytään.

– Herkkuja voi olla ihan hyvin näkösällä. Nelli saattaa ottaa silloin tällöin esimerkiksi yhden tai kaksi karkkia, mutta se jää siihen. Yleensä hän pyytää mieluummin esimerkiksi porkkanoita tai vaikkapa kurkkua ja salaattia. Mitään erillistä karkkipäivää meillä ei ole.

– En minä ole häntä siihen opettanut, mutta kai se tulee luonnostaan. Hedelmiä ja vihanneksia on koko ajan näkyvillä ja helposti saatavilla. Kyllä lapsi siihen oppii.

Pakosen perheessä syödään joka päivä tavallista kotiruokaa, eikä äiti puhu ulkonäkö- tai laihdutusjuttuja lapsen kuullen.

– En puhu itse, enkä anna kenenkään muunkaan puhua. Nykyaika on niin raadollista, etten halua Nellin joutuvan vielä siihen maailmaan.

– Yhä nuoremmat haluavat olla langanlaihoja, eivätkä ymmärrä, miten käsiteltyjä esimerkiksi lehtien kansikuvat ovat. Se on järkyttävää.

Elämä on sellaista epäsäännöllisen säännöllistä, mutta nyt meillä on sentään joku rytmi arjessa.

Haastattelu soljuu Johannan ja Nellin Oulun kodissa arjen keskellä. Välillä mietitään, onko räkä ja lima sama asia. Välillä Nelli käy tarkistamassa, voisiko haastattelu jo loppua ja äiti vapautua tärkeämpiin juttuihin.

Nelli on ollut tänään kerhossa, Johanna on ehtinyt tehdä vähän toimistotöitä ja käydä salilla. Epäsäännöllisen työn ja keikkamatkojen vastapainoksi Johanna nauttii niistä hetkistä, kun he saavat olla kotona. Ympärillä on perhe, ystävät ja sukulaiset. Ja yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen arjessa on joku säännöllisyys.

– Edelleen meidän elämä on sellaista epäsäännöllisen säännöllistä, mutta nyt meillä on sentään joku rytmi arjessa. Siinä sitä opettelemista onkin ollut, Johanna nauraa.

– Ennen on nukuttu, kun nukuttaa. Nyt on opeteltu heräämään joka aamu samaan aikaan. Mutta se on asennoitumiskysymys. Kun olen nukkunut hyvät yöunet ja tiedän, että pääsen aamulla esimerkiksi treenaamaan tai minulla on hetki aikaa itselleni, on se tosi ihanaa.

Johanna Pakonen istuu kahvipöydässä ja hymyilee.
Johanna Pakonen istuu kahvipöydässä ja hymyilee. Kuva: Yle, Tero Kyllönen vaakakapina

Johanna treenaa kuntosalilla kolmesta viiteen kertaa viikossa. Yhteistreeni naapurissa asuvan serkun kanssa on tapa pitää pää kasassa ja saada pitkillä automatkoilla helposti jumittuva kroppa liikkeelle.

“En aja enää yötä myöten keikoilta kotiin.”

Myöhäiset keikka-ajat ja hotelliyöpymiset tuovat Johannan arkeen omat haasteensa. Liikunnan ja syömisten järjestäminen vaatii soveltamista ja nukkumisesta on huolehdittava huolella.

– Enää en aja yötä myöten keikoilta kotiin. Unen tarve on nykyään paljon isompi ja tarvitsen levon oikeaan aikaan. Nykyään ei enää onnistu, että ajan yön kotiin, nukun parin tuntia ja jaksaisin leikkiä Nellin kanssa koko päivän. On parempi nukkua yö hotellissa ja ajaa vasta aamupalan jälkeen kotiin.

– Kroppa kyllä ilmoittaa, jos se on ylikuormittunut. Esimerkiksi muutama päivä sitten minulla nousi lämpö ja olin yhden päivän totaalisesti poissa pelistä. Sitten kun sain levättyä yhden päivän, olin taas aivan kunnossa. Jo äänenkin toimivuuden kannalta minun on huolehdittava riittävästä unimäärästä.

“Liikunnan harrastamisen pitää olla mukavaa.”

Kello on pian puoli viisi ja päivällinen odottaa valmistusta. Tarjolla on tänäänkin ihan tavallista kotiruokaa – ehkä kanaa ja riisiä tai spagettia.

– Meillä mennään kyllä aikalailla normaalin ruokaympyrän mukaan. Minä yritän noudattaa sitä ajatusta, että kuluta enemmän kuin syöt.

– Meillähän on kaapit täynnä faneilta saatuja herkkuja, mutta ei minulla tee mieli syödä niitä jatkuvasti. Mieluummin otan vaikka omenan tai banaanin, kun niitä on tuossa pöydällä esillä.

– Aiemmin saatoin olla ennen isoja kuvauksia vaikka viikon lähes syömättä, jotta olin laihassa ja hyvässä kunnossa. Nyt ei auta vaikka olisin vuoden syömättä. Siksipä kannattaakin syödä hyvin, jumpata vähän enemmän ja juoda paljon vettä, Johanna nauraa iloisesti.

Johanna Pakonen istuu sohvalla ja hymyilee kameralle.
Johanna Pakonen istuu sohvalla ja hymyilee kameralle. Kuva: Yle, Tero Kyllönen johanna pakonen

Olohuoneen sohvan vieressä nököttää kuntopyörä. Se oli jossain vaiheessa ainoa kuntoilumuoto, mitä Johanna ehti harrastaa työnteon ohella.

– Edelleen se on käytössä. Jos ei muuta ehdi, niin vaikka parikymmentä minuuttia polkemista aamulla. Parempi kuin ei mitään, Johanna tuumaa.

Nelli kipuaa Johannan syliin ja tulee saattelemaan vieraita eteiseen. Parivaljakko muistuttaa kovasti toisiaan. Iloinen ja puhelias kaksikko toivoo löytävänsä yhteisen tanssi- tai jumppaharrastuksen.

– Liikunnan harrastamisen pitäisi olla mukavaa. Ei kaikkien tarvitse tykätä salitreenistä. Kun tekee sitä, mistä tykkää ja sen verran, että se on mukavaa, sen kyllä huomaa omassa päässä ja olossa, Johanna miettii.

– Äiti, voidaanko tehdä spagettia, Nelli toivoo.

Välipalasta on jo aikaa, eikä aikuisten jutut kiinnosta. Iloisen kaksikon arki jatkaa epäsäännöllisen säännöllistä pyörimistään.

Lue myös: "Hyvän välipalan rima on liian korkealla" - Ravitsemusasiantuntijan vinkit kiireisen arjen ruokailuun

Lopeta laihdutus, aloita elämä! Liity kapinajohtaja Jennyn joukkoihin Facebookissa. Vaakakapina laajentuu vuoden 2017 aikana verkosta niin televisioon kuin radioonkin.

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina