Kare Eskola
Yle
Levyn esipuheessa Capucon korostaa, että uuden musiikin työstäminen on etuoikeus. Ei tarvitse miettiä, mitä ammoin kuollut säveltäjä mahtoi tarkoittaa, vaan voi kysyä elävältä säveltäjältä suoraan, ja lisäksi saa tietää, paljonko tulkinnassa on vapautta. Oma lukunsa on se, että uudesta teoksesta alkaa esitysten ja levytysten myötä syntyä laveampi tulkintatraditio, joka erkaantuu säveltäjän läsnäolosta. Tämäkään auktorisoitu levy ei siis lukitse näiden kolmen konserton tulkintaa.
Mikä hämmästyttävintä, levy on koostettu konserttitaltioinneista. Kenties studiosessioihin ei ole ollut varaa, mutta eipä ole ollut tarvettakaan, niin hallittua on Capuconin soitto. Turha rouhiminen loistaa poissaolollaan, ja Capucon soittaa yhtä kauniisti sekä jäntevät iskut että laveat linjat. Konsertot tuntuvat ihastuttavan tunteikkailta, helposti lähestyttäviltä ja välillä jopa hauskoilta. Rihmin Gedicht des Mahlers on levyn teoksista myöhäisromanttisin, Dusapinin Elévation pursuaa salaperäistä energiaa, ja Mantovanin Jeux d'eau virtaa, pisaroi ja kimmeltää veden lailla. Kaikki kolme tuntuvat kuuluvan oman aikamme viulukonserttojen laatukärkeen, eikä liene tarpeen eritellä, miltä osin se on säveltäjän, miltä osin esittäjän ansio.
Orkestereilta levyn teokset vaativat täsmällisyyttä ja etenkin värisävyjen hallintaa, ja siinä suhteessa Wienin sinfonikot, Pariisin kansallisoopperan orkesteri ja Ranskan radion filharmoninen orkesteri osoittautuvat korkealuokkaisiksi.
Wolfgang Rihm: Gedicht des Malers. Pascal Dusapin: Elévation. Bruno Mantovani: Jeux d'eau. - Renaud Capucon, viulu, sekä Wienin sinfonikot, Pariisin kansallisoopperan orkesteri ja Ranskan radion FO/Philippe Jordan ja Myung-Whun Chung. (Erato, 0825646026876)
Kuuntele Uudet levyt 17.2.2017, toimittajana Kare Eskola.
