Hyppää pääsisältöön

Erkki-Sven Tüür saa ansaitusti huipputulkinnan

Äkkiseltään voisi luulla, että RSO:lla riittäisi tärkeämpääkin levytettävää kuin virolaisen Erkki-Sven Tüürin konsertot, vaikkapa kotimainen nykymusiikki. Mutta ei se niin ole. Tüür on kansainvälisesti niin merkittävä säveltäjä ja RSO solisteineen soittaa hänen musiikkiaan niin hyvin, että uusi levytys on perusteltu. Hyvän musiikin tekeminen hyvin on aina tarpeen.

Erkki-Sven Tüür / RSO / Lintu
Erkki-Sven Tüür / RSO / Lintu Uudet levyt

Levyllä on klarinettikonsertto Peregrinus Ecstaticus, kaksoiskonsertto Noesis klarinetille ja viululle, sekä välipalana valituslaulu Le poids des vies non vécues orkesterille. Klarinetisti Christoffer Sundqvistilla siis riittää tehtävää, ja seurana piipahtaa kukas muu kuin Pekka Kuusisto. Molemmat solistit ovat poikkeuksellisen kovassa vedossa. Sundqvistin huikea sointikontrolli kuuluu esimerkiksi vaativien glissandojen dynamiikassa ja vuodottomuudessa sekä äärimmäisen ylärekisterin kirkkaudessa. Pekka Kuusisto puolestaan soittaa vaihteeksi erittäin kauniilla, välillä suorastaan romanttiseen hehkuun yltävällä äänellä, ja tuntuu aivan erityisesti nauttivan konserton rytmisistä elementeistä sekä vaativasta yhteissoitosta klarinetin kanssa. Noesis-konserton hitaan osan huikaisevan korkea alku on suomalaisen instrumenttiosaamisen komeimpia tyylinäytteitä aikoihin.

Teoksena klarinettikonsertto Peregrinus Ecstaticus tuntui vetoavammalta ja henkilökohtaisemmalta, jopa paatokselliselta, kun taas Noesis on selkeä, hallittu ja solistisesti näyttävä. Kummassakin kuuluvat Tüürin hyveet - hän säveltää plastisesti soivaa, kirkasrakenteista musiikkia, jonka intensiteetti on korkea ja tapahtumisen suunta selvä. Hannu Linnulle ja Radion sinfoniaorkesterille lienee ollut palkitseva kokemus työstää partituurit huippukuntoon.

Levyn ainoa vika on tekninen ja ulkokohtainen esittelyteksti, joka ikään kuin tyrkkii kuulijaa etäämmälle Tüürin ymmärrettävistä ja musikaalisista sointimaailmoista. Tekstiä tavatessa tuli taas ikävä vanhaa kunnon Jouni Kaipaista, joka osasi luodata teoksia sekä syvältä että matalalta.

Erkki-Sven Tüür: Peregrinus Ecstaticus; Noesis; Le poids des vies non vécues. - Christoffer Sundqvist, klarinetti, ja Pekka Kuusisto, viulu, sekä Radion sinfoniaorkesteri/Hannu Lintu. (Ondine, ODE 1287-2)

Kuuntele Uudet levyt 17.2.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.