Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Pimeämpi historia

TV1 keskiviikkona 15.2.2017 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 18.2. klo 17.10 ja sunnuntaina 19.2. klo 9.05
Yle Areenassa vuoden ajan.

Kaikki alkoi siitä kun kirjailija Anneli Kanto lähti pahaa-aavistamattomana katsomaan kansalaissodasta ja Tampereen valtauksesta kertovaa näyttelyä.

Isossa kuvassa oli joukko totisia miehiä ja tekstissä kerrottiin, että tässä on Ilmajoen suojeluskuntalaisia Aleksanterin kirkon portailla Tampereen valtauksen jälkeen.

Anneli katsoi tarkemmin kuvaa ja hätkähti, tuossahan on paappa!

Toki Anneli oli tiennyt isoisän osallistuneen kansalaissotaan nimenomaan valkoisten puolella, mutta kuva jollakin tavalla konkretisoi asian eikä se jättänyt Annelia rauhaan. Häntä jäivät vaivaamaan isoisän kaltaisten nuorten miesten vaiheet kolme kuukautta kestäneessä, raa'assa sodassa.

Mitä heille tapahtui, mitä he ajattelivat, mitä pelkäsivät, minkä puolesta taistelivat. Syntyi kirja nimeltä Lahtarit, jossa sotaa käydään ihmisten ja myös hevosen näkökulmasta.

Nuoria miehiä joukkohaudoilla

Anneli sanoo, että sankarikirjallisuus ja sankarimyytti jättää varjoonsa monta muuta ääntä. Siksi hän on halunnut pohtia sitä, mitä paapan päässä liikkui, kun sota vei mukanaan.

Mitä nuorille, huolettomille miehille tapahtui, kun kolmen kuukauden päästä sotaan lähdöstä he löysivät itsensä tonkimasta teloittamiensa ihmisten taskuja Viipurin joukkohaudoilla. Tuliko heistä pahoja? Millaiset jäljet jäivät?

Annelin kanssa näitä kysymyksiä pohtivat historioitsija Teemu Keskisarja ja sarjakuvataitelija Hanneriina Moisseinen.

Kenen tarinaa historia kertoo?

Teemu Keskisarja on aina ollut kiinnostunut tavallisten ihmisten historiasta, mutta päätynyt tutkimaan pahiksia, koska tavallisten ihmisten teot on dokumentoitu vasta kun he ovat päätyneet oikeudenkäyntipöytäkirjoihin.

Mutta kuka sitten päättää, kenen tarinaa kerrotaan, kuka saa äänen?

Teemun mielestä Suomen lähisotahistoriassa kuuluu nykyään monia ääniä eivätkä sankarimyytit enää kuulu tähän päivään.

Hanneriina Moisseinen näkee monta vaiettua ääntä. Hän on sarjakuvan ja valokuvan keinoin tehnyt kirjan nimeltä Kannas, jossa hän kertoo jatkosodan evakkomatkasta tärähtäneen sotilaan, nuoren karjakon ja lehmien kautta.

Hanneriina sanoo, että hän haluaa näyttää, miten viattomat ihmiset ja eläimet joutuivat kohtaamaan sekasorron ja pelkäämään. Varsinkin eläinten ääni on se, joka ei ole kuulunut.

Eläinten sota

Eläimet ja sota on asia, joka sytyttää illan vieraat. Teemu sanoo, että eläinten, varsinkin hevosten merkitys sekä kansalaissodassa että talvi- ja jatkosodassa oli suuri ja olennainen.

Hevoset vetivät taistelukalustoa, kuljettivat haavoittuneita ja hevosten pakko-otot varsinkin kansalaissodan aikana johtivat ankariin kostotoimin.

Anneli kertoo, että pohjalaiset maalaispojat hoitivat huolella hevosiaan ja aiheuttivat kaupunkilaisissa kummastustakin.

Anneli sanoo, että vaikka kansalaissodassa rintama saattoi kulkea talon vierestä, ihmiset jäivät koteihinsa karjan takia. Ja etteikö eläimillä olisi tunteita?

Hanneriina kertoo tarinoita lehmistä, jotka itkivät kun joutuivat jättämään vasikkansa taakseen, lehmistä, jotka karkasivat evakkokulkueesta ja palasivat kotinavettaansa ja löytyivät sieltä hyvissä voimissa talvisodan jälkeen. "Ja kannattaa muistaa sekin, että miten kohtelemme eläimiä, kertoo aika paljon meistä itsestämme", hän sanoo.

Vankileirien pahuutta

Anneli, Teemu ja Hanneriina pohtivat pahuutta. Anneli puhuu kauhistuksesta, jolla hän seurasi nuorten poikien jälkiä ja sanoo, että pahuudesta on vaikea puhua.

Ehkä nuoret miehet suistuivat maailmaan, joka toimi kuin normaali maailma, että tapetaan kysymättä ja raaistutaan nopeasti. Ehkä ei olut vaihtoehtoja, vaikka Annelin kirjan henkilöistä monikin hiljaa mielessään pohtii, että onko tässä mitään järkeä.

Teemu sanoo, että hänen mielestään sotimisessa ei voida yksiselitteisesti puhua pahuudesta, monessa maailmantilanteessa on loogista lähteä taistelemaan. Sen sijaan hänen mielestään oikea pahuutta Suomessa nähtiin kansalaissodan jälkeen vankileireillä, kun tietoisesti näännytettiin nälkään tuhansia ihmisiä. "Se oli julmaa ja tarpeetonta ja sen voi tuomita", hän sanoo.

Unohdus ja anteeksianto

Millaiset asiat sitten pitää unohtaa, millaiset jollakin tavalla antaa anteeksi?

Anneli sanoo, että isoisä ei puhunut sotaretkestään eikä hänkään nuorena ymmärtänyt kysyä. Isoisä ei muutenkaan ollut helposti lähestyttävä mies, aika yrmy ja totinen tyyppi.

Ehkä merkillepantavin asian Annelin mielestä on se, että paappa ei koskaan metsästänyt, ei tarttunut aseeseen.

Teemu taas miettii asiaa nuorten miesten elämän kannalta, monille esimeriksi kansalaissota oli suuri seikkailu, josta palattiin ja jatkettiin elämää. Suurimmat traumat hänen mielestään syntyvät siitä mitä kaverille tai itselle tapahtuu, ei niinkään siitä mitä tuli tehtyä viholliselle.

Hanneriinan karjakkotyttö tarkastelee elämää vuonna 2017. Hänellä on taulu, jossa on lehmiä. Muistisairaanakin hän kutsuu lehmiä nimeltä, kurkistaa taulun taakse ja on mielessään takaisin siellä, missä pitää, rakkaiden lehmiensä kanssa.

Kommentit
  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Suomentaja Kersti Juva haluaa olla mukana yhteiskunnan muutoksessa

    Kersti Juva suomentaja

    Kersti Juva tunnetaan parhaiten urastaan suomentajana. Hänen työpöytänsä kautta ovat kulkeneet Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut teokset. Hänen suomentamansa kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo viihdytti radionkuuntelijoita usean vuosikymmenen ajan. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskunta on kaivannut muutosta. Kun omaa paikkaa ei tahtonut löytyä opiskelijaliikkeestä, ainoa vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. - Maailma on muuttunut, ja minä olen ollut siinä muutoksessa mukana, Juva sanoo.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.

  • Älä Kalle Päätalo itke, kyllä sinusta vielä kirjailija tulee!

    Päätalon mielessä pitkään elänyt unelma toteutuu

    Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki –romaania lukiessani mietin luenko kertojan, kirjailijan itsensä vai ihan jonkun muun tarinaa – jopa omaanikin? En tiedä kumpi on enemmän näiden vuosikymmenten mittaan muuttunut, minä vai Iijoki, mutta nyt katselen Päätalon tarinaa uusin silmin. Hyvästi, Iijoki –romaani ilmestyi vuonna 1995.

  • Avaruusromua: Unta se ei ollut!

    Kuolemanrajakokemus on kokemus elämän ja kuoleman rajalta.

    Kuolemanrajakokemus on sananmukaisesti kokemus elämän ja kuoleman rajalta. Se on voimakas ja elämyksellinen kokemus. Ainakin sellaisena sen ovat kuvailleet lukuisat kuolemaa lähellä käyneet ihmiset. Kuolemanrajakokemuksia on tutkittu tieteellisesti ja niitä on pyritty selittämään monenlaisilla lääketieteellisillä teorioilla. ”Mikään teorioista ei ole kuitenkaan pystynyt selittämään kuolemanrajakokemusten syntyä”, kirjoittaa Miia Kontro kirjassaan Portilla – suomalaisia kuolemanrajakokemuksia. Toimittajana Jukka Mikkola.