Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Pimeämpi historia

TV1 keskiviikkona 15.2.2017 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 18.2. klo 17.10 ja sunnuntaina 19.2. klo 9.05
Yle Areenassa vuoden ajan.

Kaikki alkoi siitä kun kirjailija Anneli Kanto lähti pahaa-aavistamattomana katsomaan kansalaissodasta ja Tampereen valtauksesta kertovaa näyttelyä.

Isossa kuvassa oli joukko totisia miehiä ja tekstissä kerrottiin, että tässä on Ilmajoen suojeluskuntalaisia Aleksanterin kirkon portailla Tampereen valtauksen jälkeen.

Anneli katsoi tarkemmin kuvaa ja hätkähti, tuossahan on paappa!

Toki Anneli oli tiennyt isoisän osallistuneen kansalaissotaan nimenomaan valkoisten puolella, mutta kuva jollakin tavalla konkretisoi asian eikä se jättänyt Annelia rauhaan. Häntä jäivät vaivaamaan isoisän kaltaisten nuorten miesten vaiheet kolme kuukautta kestäneessä, raa'assa sodassa.

Mitä heille tapahtui, mitä he ajattelivat, mitä pelkäsivät, minkä puolesta taistelivat. Syntyi kirja nimeltä Lahtarit, jossa sotaa käydään ihmisten ja myös hevosen näkökulmasta.

Nuoria miehiä joukkohaudoilla

Anneli sanoo, että sankarikirjallisuus ja sankarimyytti jättää varjoonsa monta muuta ääntä. Siksi hän on halunnut pohtia sitä, mitä paapan päässä liikkui, kun sota vei mukanaan.

Mitä nuorille, huolettomille miehille tapahtui, kun kolmen kuukauden päästä sotaan lähdöstä he löysivät itsensä tonkimasta teloittamiensa ihmisten taskuja Viipurin joukkohaudoilla. Tuliko heistä pahoja? Millaiset jäljet jäivät?

Annelin kanssa näitä kysymyksiä pohtivat historioitsija Teemu Keskisarja ja sarjakuvataitelija Hanneriina Moisseinen.

Kenen tarinaa historia kertoo?

Teemu Keskisarja on aina ollut kiinnostunut tavallisten ihmisten historiasta, mutta päätynyt tutkimaan pahiksia, koska tavallisten ihmisten teot on dokumentoitu vasta kun he ovat päätyneet oikeudenkäyntipöytäkirjoihin.

Mutta kuka sitten päättää, kenen tarinaa kerrotaan, kuka saa äänen?

Teemun mielestä Suomen lähisotahistoriassa kuuluu nykyään monia ääniä eivätkä sankarimyytit enää kuulu tähän päivään.

Hanneriina Moisseinen näkee monta vaiettua ääntä. Hän on sarjakuvan ja valokuvan keinoin tehnyt kirjan nimeltä Kannas, jossa hän kertoo jatkosodan evakkomatkasta tärähtäneen sotilaan, nuoren karjakon ja lehmien kautta.

Hanneriina sanoo, että hän haluaa näyttää, miten viattomat ihmiset ja eläimet joutuivat kohtaamaan sekasorron ja pelkäämään. Varsinkin eläinten ääni on se, joka ei ole kuulunut.

Eläinten sota

Eläimet ja sota on asia, joka sytyttää illan vieraat. Teemu sanoo, että eläinten, varsinkin hevosten merkitys sekä kansalaissodassa että talvi- ja jatkosodassa oli suuri ja olennainen.

Hevoset vetivät taistelukalustoa, kuljettivat haavoittuneita ja hevosten pakko-otot varsinkin kansalaissodan aikana johtivat ankariin kostotoimin.

Anneli kertoo, että pohjalaiset maalaispojat hoitivat huolella hevosiaan ja aiheuttivat kaupunkilaisissa kummastustakin.

Anneli sanoo, että vaikka kansalaissodassa rintama saattoi kulkea talon vierestä, ihmiset jäivät koteihinsa karjan takia. Ja etteikö eläimillä olisi tunteita?

Hanneriina kertoo tarinoita lehmistä, jotka itkivät kun joutuivat jättämään vasikkansa taakseen, lehmistä, jotka karkasivat evakkokulkueesta ja palasivat kotinavettaansa ja löytyivät sieltä hyvissä voimissa talvisodan jälkeen. "Ja kannattaa muistaa sekin, että miten kohtelemme eläimiä, kertoo aika paljon meistä itsestämme", hän sanoo.

Vankileirien pahuutta

Anneli, Teemu ja Hanneriina pohtivat pahuutta. Anneli puhuu kauhistuksesta, jolla hän seurasi nuorten poikien jälkiä ja sanoo, että pahuudesta on vaikea puhua.

Ehkä nuoret miehet suistuivat maailmaan, joka toimi kuin normaali maailma, että tapetaan kysymättä ja raaistutaan nopeasti. Ehkä ei olut vaihtoehtoja, vaikka Annelin kirjan henkilöistä monikin hiljaa mielessään pohtii, että onko tässä mitään järkeä.

Teemu sanoo, että hänen mielestään sotimisessa ei voida yksiselitteisesti puhua pahuudesta, monessa maailmantilanteessa on loogista lähteä taistelemaan. Sen sijaan hänen mielestään oikea pahuutta Suomessa nähtiin kansalaissodan jälkeen vankileireillä, kun tietoisesti näännytettiin nälkään tuhansia ihmisiä. "Se oli julmaa ja tarpeetonta ja sen voi tuomita", hän sanoo.

Unohdus ja anteeksianto

Millaiset asiat sitten pitää unohtaa, millaiset jollakin tavalla antaa anteeksi?

Anneli sanoo, että isoisä ei puhunut sotaretkestään eikä hänkään nuorena ymmärtänyt kysyä. Isoisä ei muutenkaan ollut helposti lähestyttävä mies, aika yrmy ja totinen tyyppi.

Ehkä merkillepantavin asian Annelin mielestä on se, että paappa ei koskaan metsästänyt, ei tarttunut aseeseen.

Teemu taas miettii asiaa nuorten miesten elämän kannalta, monille esimeriksi kansalaissota oli suuri seikkailu, josta palattiin ja jatkettiin elämää. Suurimmat traumat hänen mielestään syntyvät siitä mitä kaverille tai itselle tapahtuu, ei niinkään siitä mitä tuli tehtyä viholliselle.

Hanneriinan karjakkotyttö tarkastelee elämää vuonna 2017. Hänellä on taulu, jossa on lehmiä. Muistisairaanakin hän kutsuu lehmiä nimeltä, kurkistaa taulun taakse ja on mielessään takaisin siellä, missä pitää, rakkaiden lehmiensä kanssa.

Kommentit
  • Karismaattinen uutisikoni Heikki Kahila hurmaa James Bondina

    Uutisikoni Heikki Kahilan ura alkoi viihteestä.

    Muistatko Heikki Kahilan, kun hän esittää hyväsydämistä agenttia englanninkielisessä parodiassa Salaisen agentin äiti? Vai onko muistiisi tallentunut se hetki, kun uutisankkuri Kahila kertoo ensin presidentin määräämästä villahousupakosta ja nousee sitten pöydälle tanssimaan villapöksyissään?

  • Valokuvaaja Timo Kirves: "Katukuvat ovat kuin näytelmäkohtauksia"

    Valokuvaajan henkilökuvassa 60 vuoden tarinoita.

    Timo Kirves teki varsinaisen työuransa muoti- reportaasi- ja lehtikuvaajana. Nykyään hän tituleeraa itseään vaatimattomasti katukuvauksen harrastajaksi. Näytelmäkohtauksia muistuttavia katukuvia hän on ottanut neljällä Havannan reissullaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Karismaattinen uutisikoni Heikki Kahila hurmaa James Bondina

    Uutisikoni Heikki Kahilan ura alkoi viihteestä.

    Muistatko Heikki Kahilan, kun hän esittää hyväsydämistä agenttia englanninkielisessä parodiassa Salaisen agentin äiti? Vai onko muistiisi tallentunut se hetki, kun uutisankkuri Kahila kertoo ensin presidentin määräämästä villahousupakosta ja nousee sitten pöydälle tanssimaan villapöksyissään?

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Keskustele tässä perintöasioista

    Suomalainen perintö: Yhä enemmän yhä harvemmille

    Asuntomarkkinoiden kahtiajakautuminen näkyy myös perinnöissä - siinä missä yksi perii arvokkaan kaupunkiasunnon, toinen saattaa saada vaivoikseen autiotalon syrjäseudulta. Miten perinnönjakoa voi suunnitella? Milloin on syytä tehdä testamentti? Vieraina emeritusprofessori Urpo Kangas ja verolakimies Tuomo Lindholm Veronmaksajat ry:stä.

  • Tarvitaanko nyt onnellisia loppuja?

    Hikmet: "Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin."

    “Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin.” Olen hyräillyt viime päivinä turkkilaisen runoilijan Nâzim Hikmetin 1940-luvulla kirjoittamaa runoa. Runosta on nimittäin sävelletty laulu, jota itsekin sain laulaa keikoilla 1990-luvun puolivälissä.

  • Valokuvaaja Timo Kirves: "Katukuvat ovat kuin näytelmäkohtauksia"

    Valokuvaajan henkilökuvassa 60 vuoden tarinoita.

    Timo Kirves teki varsinaisen työuransa muoti- reportaasi- ja lehtikuvaajana. Nykyään hän tituleeraa itseään vaatimattomasti katukuvauksen harrastajaksi. Näytelmäkohtauksia muistuttavia katukuvia hän on ottanut neljällä Havannan reissullaan.

  • Keskustele tässä metsäteollisuuden tulevaisuudesta

    Metsäteollisuuden tulevaisuuden näkymät

    Puulla voidaan korvata muovia jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Puusta voidaan tehdä biokomposiittia, joka on yhtä muovailtavaa kuin muovi ja yhtä kovaa kuin puu. Täysin muoviton pahvimuki on jo keksitty ja se on jo markkinoilla. Kohta rakennetaan tehdas, jossa valmistetaan sellupohjaista rehua.

  • Keskustele tässä pörssisijoittamisesta!

    Kurkistus pörssiin

    Maailman pörssikurssit ovat nousseet vuosikaudet ja nyt niitä heiluttelee koronavirus. Mikä on tuleva suunta? Puhetta pörssistä, kun käsittelyssä kaksi kirjaa sijoittamisesta: alan grand old manin Seppo Saarion 17. laitos teoksesta ”Miten sijoitan pörssiosakkeisiin” ja nuoren Heikki Keskivälin esikoisteos ”Tähtäimessä osakkeet”. Studiossa Juho-Pekka Rantalan kanssa molemmat kirjoittajat.

  • Näyttelijä Pirkko Mannolan ura on ollut tuhkimotarina

    Näyttelijä Pirkko Mannola kertoo urastaan.

    Pirkko Mannola ei koskaan pyrkinyt mihinkään tuotantoon, vaan hänelle soitettiin ja häntä pyydettiin joko levyttämään musiikkia tai näyttelemään teatteri- ja elokuvarooleja. Pirkko Mannolan elämä estradeilla on jatkunut jo 60 vuotta, ja jatkuu edelleen.

  • Testaa millainen matkakumppani sinulle sopisi!

    Kenen kanssa kannattaa lähteä matkalle.

    Etsitkö elämyksiä betoniviidakosta vai haluatko latautua auringossa lähellä puhdasta uima-allasta? Lähdetkö mieluummin eväsretkelle kaukaisimmalle rannalle vai haluatko syödä tuoretta lähiruokaa promenadin parhaassa ravintolassa?