Hyppää pääsisältöön

Masaaki Suzuki rajussa vireessä

Bach-pastori Masaaki Suzuki joukkoineen on saanut ikuistettua enimmät Bachin kantaatit ja ison kasan cembaloteoksia kaupan päälle. Nyt Suzuki on iskenyt näppinsä Bachin urkuteoksiin, ja niitähän riittää. Projekti on vasta alussa, mutta ensimmäinen, hollantilaisilla uruilla tehty levytys keräsi jo kasan palkintoja, vaikkei Suzukia sitä ennen juuri urkurina jumaloitu. Sarjan toista levyä varten Suzuki on vetäytynyt Japaniin, Kobeen, Shoinin yliopiston kirkkoon, jonka ranskalaistyylisiä klassisia urkuja hän käytti jo kantaateissa. Mutta nyt soitin ei todellakaan jättäydy taustalle.

Masaaki Suzuki / Bach
Masaaki Suzuki / Bach Uudet levyt

Suzuki on rakentanut levyn ohjelmiston yhtä tasapainoisesti ja symmetrisesti kuin sarjan avauksen: Ytimessä on laaja koraalipartita "Sei gegrüsset", sen ympärillä kaksi Vivaldin konserttosovitusta, niiden ympärillä kaksi hiljaista koraalipartitaa ja kehyksinä pari preludia ja fuugaa. Ohjelmisto tuo urut esiin todella monipuolisesti. Preludien juhlavuus, koraalialkusoittojen utuisenlaulavat sävyt ja konserttojen italialainen räiskyvyys kulminoituvat koraalipartitassa, jota hallitsevat liki kokeelliset rekisteröinnit ja rajut tekstuurierottelut.

Minä jos kuka rakastan vanhojen urkujen räikeitäkin sävyjä, ja suorastaan intohimoisesti palvon keskisävelvirityksen eri muunnelmia, mutta tätä levyä kuunnellessa en oikein oppinut kestämään sitä, kuinka Shoinin urkujen viritys ja äänikerrat yhdistyvät Bachin musiikkiin. Tuntui että soinnin räikeys korosti joidenkin intervallien viiltävyyttä aina yllättäen ja väärissä kohdissa suhteessa Bachin tarkoituksiin. En kuitenkaan tunne keskisävelviritysten saloja läheskään niin hyvin, että pystyisin kuulemaani tarkemmin analysoimaan.

Mitä Masaaki Suzukin soittoon tulee, se on ensiluokkaista. Vivaldin konserton rytmit hän saa laukkaamaan paremmin kuin moni virtuoosiksi väitetty urkuri, hitaiden osien melodiat sujuvat ihanan laulullisesti, ja "Sei gegrüsset" -koraalipartitan moninaiset rytmimuunnelmat hän soittaa hienosti esiin. Viimeistään paksujen fuugatekstuurien läpikuultava erottelu tekee ilmeiseksi, että Suzuki tuntee Shoinin urut ja osaa käyttää niitä.

Uskon, että tämän levyn ja hyvään alkuun päässeen levysarjan maailmanmenestystä ei yhden kriitikon aristava intonaatiokorva pysty hillitsemään, koska onhan tämä hienoa, ilmaisevaa soittoa.

J.S. Bach: Urkuteoksia, vol. 2. - Masaaki Suzuki, urut. (BIS-2241)

Kuuntele Uudet levyt 17.2.2017, toimittajana Kare Eskola.