Hyppää pääsisältöön

Orlando Consortista seniorikuoroksi

Kauan sitten 80-luvun lopulla periodi-intoilu oli uutta ja ihmeellistä, ja vankan kuoroperinteen pohjalta Britanniassa sikisi vanhaan musiikkiin keskittyneitä lauluyhtyeitä, sellaisia kuin Hilliard Ensemble, Tallis Scholars - ja Orlando Consort. Viimeksi mainittu on juuri tehnyt uuden levyn, joka osoittaa, että muutos seniorikuoroksi on alkanut, kuten muillakin ikätovereilla.

Beneath the northern star / ORlando Consort
Beneath the northern star / ORlando Consort Uudet levyt

Levyuutuus palaa Orlando Consortin osaamisen ytimeen eli keskiaikaiseen englantilaiseen polyfoniaan. Materiaali on kolmiäänistä, joten yhtyeen neljästä miehestä yksi huilaa vuorollaan. Vähistäkin äänistä punoutuu silti monimutkaista musiikkia - harmonisesti outoa, rakenteeltaan hämmentävää ja erittäin arkaa esittää.

Varhaisen polyfonian viehätys perustuu ainakin minun korvissani siihen, että vieraantuneen tuntuisesti polveileva musiikki esitetään rikkeettömällä intonaatiolla ja taivaallisen kirkkaalla äänenmuodostuksella, mistä syntyy ihastuttava ristivalotus. Nykymuotoinen Orlando Consort ei aivan yllä tähän ideaaliini. Yhtye käyttää väliäänissä ja hitaissa cantus firmuksissa yllättävän paljon vibratoa, mikä haittaa puhtauden ja keveyden vaikutelmaa. Kontratenorin kuvioinnit eivät myöskään kellu riittävän aineettomasti, ja kaikkiaan soinnissa on aavistuksen ukkoutunut sävy.

Orlando Consort kuulostaa edelleen pääasiassa nautittavalta ja levytyskelpoiselta, toisin kuin loppuun kuluneet Hilliard Ensemble ja Anonymous4. Silti tuntuu, että aika on ajanut ohi yhtyeestä, johtuen lähinnä sen tyylistä ja ohjelmistovalinnoista. 80-luvulla varhaisen polyfonian levyttäminen riitti itsessään, mutta 2010-luku tarvitsee ohjelmistoon uuden tulokulman, jota Orlando Consortilla ei ole tarjota. Muutos seniorikuoroksi voi alkaa muualtakin kuin äänestä.

"Beneath the northern star", englantilaista polyfoniaa 1270-1430. - The Orlando Consort. (Hyperion, CDA68132)

Kuuntele Uudet levyt 17.2.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.